Metsähallitus kehuu, että Suomessa metsänhoito on vastuullista. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Nyt suomalaiset ovat vihdoinkin suurin joukoin löytäneet metsät ja niiden luontoarvot.
Usein kulkija kuitenkin törmää suuriinkin avohakkuisiin, kun vaeltaa luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. Hakkuujäte jätetään korjaamatta, nämä avohakkuut ovat käytännössä kulkukelvottomia 45 vuotta ja ylikin. Vasta silloin pienempi roska ja oksat ovat maatuneet, suuremmat oksat eivät vielä silloinkaan.
Haluaisin saada tietoa siitä, miksi metsänomistajat toimivat näin? Kasvaako uusi taimikko paremmin risukon seassa, säästyykö se hirviltä ja lannoitukselta? Millaisen paloriskin metsään jätettävä kuiva risukko aiheuttaa? Onko tästä tutkimuksia? Kuinka paljon kannattavampaa metsänomistajalle avohakkuu on verrattuna jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, jossa metsä jää hakkuun jälkeen puustoiseksi?
Yksityinen metsänomistaja tietysti tekee omistamallaan metsällä, mitä haluaa. Silti valtiovalta voi vaikuttaa asiaan. Raha ratkaisee kaiken. Jos on kannattavampaa korjata puuta toisella tavalla – ehkä valtion tukemalla tavalla – näin metsänomistajat todennäköisesti toimivat jatkossa.
Suomen metsät ovat kaikkien yhteistä omaisuutta, me yhdessä päätämme, miten niitä hyödynnetään. Vihreiden kannattaisi keskittyä myös metsien, ei ainoastaan ihmisten suojeluun. Kysymys ei ole yksittäisen ikimetsän säästämisestä, vaan koko metsäluonnon tulevaisuudesta.
Toivon Metsähallitukselta ja MTK:lta selkeitä vastauksia kysymyksiini.
Suuren avohakkuuaukean, joka on joskus vielä aurattu ja näyttää kuin tykkitulen silpomalta Kannaksen rintamalla sodassa, nähdessään ajattelee tämäkö on tieteellistä metsänhoitoa?
Tehometsätalouden oppien mukaan tulee taloudellisesti kannattavammaksi yhden puulajin monokulttuuriviljelys samassa metsikössä eli yleensä männyn. On tehokkaampaa laittaa iso kone ryskäämään kaikki kerralla pois, eikä tehdä poimintahakkuuta, säilyttäen metsä jatkuvapeitteisenä eli eri-ikäisen monen puulajin ja pensaan metsänä, joka näyttää luonnonmukaiselta metsältä.
Ja se on vuosikymmeniä vallinneen tehometsätalouden oppien vastaista, vaikka vääräoppiseksi leimatun metsäprofessorin Erkki Lähteen ja muiden toisinajattelijoiden tutkimusten mukaan metsästä tulee tuottoa jatkuvapeitteisellä kasvatuksella lähes yhtä paljon. Ja jossa voi retkeillä ja marjastaa, toisin kuin avohakkuu-aukeilla.
Suomessa on toki muutamia valveutuneita metsäomistajia jotka ovat siirtyneet luonnonmukaiseen metsänhoitoon. Heidän kokemuksensa jatkuvapeitteisestä metsänhoidosta ovat myönteisiä.
Pitäkäämme silmällä isänmaan partureita. Maan puolustajien on oltava valppaana. Metsä ei saa olla vain puuraaka-ainevarasto.
Olen samaa mieltä kanssasi. Näistä asioista pitää puhua ja pitää olla valppaana. Vaikka metsää on Suomessa paljon, muutaman viime vuoden aikana avohakkuut ja tukkikasat ovat huomattavasti yleistyneet teiden varsilla. Eikä siinä mitään, metsää pitää hyödyntää, mutta millä tavalla se tehdään, on toinen kysymys. Ihmetyttää myös se, miksei risukkoa korjata pois ja hyödynnetä, saahan siitä haketta. Toivottavasti saan vastauksia kysymyksiini myös Metsähallitukselta.
Muistan lukeneeni jostain metsänhoitoa käsittelevältä sivustolta, että metsän ja sen monimuotoisen eliöstön kannalta on parempi jättää ne risut ja riukut sinne lahoamaan ja maatumaan.
Hankalaahan sellaisessa ryteikössä on kulkea, eikä hivele esteettisesti. mutta ötökät ja maaperä tykkää ja sitä kautta pystyssä oleva puusto.
Ennen tehometsätaloutta oli ”kirjoittamaton sääntö, että hakkuiden jälkeen polut palautettiin kulkukelpoisiksi.
Avohakkuut joutaisivat viimein historian roskakoriin.
Jatkuvan kasvun menetelmin saadaan metsä näyttämään hakkuunkin jälkeen metsältä.
Avohakuu on riistotaloutta, jonka osin maksaa veronmaksaja valtion tukien muodossa. Uuden metsän istuttamista tuetaan siis meidän kaikkien veronmaksajien rahoilla.