Olen ihmetellyt pitkään miksi suuren luokan talous- ja huumerikollisista ja tuomioita saaneista rasistisista kansankiihottajista tehdään yhä median sankareita. Eräänlainen skandaali- tai törkyjournalismi on nimittäin levinnyt jo keltaisen lehdistön sivuilta ja kaupallisilta televisiokanavilta itseään vakavana pitäviin julkaisuihinkin.
Helsingin Sanomat (HS) on useamman toimittajan porukalla uhrannut esimerkiksi runsaasti palstatilaa valtiolta, siis veronmaksajilta kupattua rahaa (= miljoonia euroja, huom!) varastaneiden kriminaalien glorian kirkastamiseksi. Erilaiset paratiisisaarten veronkiertäjät ja “perttu nousiaiset” , jopa nuorten elämää tuhoavat “huumekeisarit” ovat saaneet lehdissä ja muualla mediassa selitellä vuolaasti tekojaan ja kertoa omat sankarilliset versionsa siitä, miten ovat onnistuneet rikoksensa ja petoksensa tekemään, piileskelemään ja jujuttamaan viranomaisia.
Viimeksi HS kertoi näkyvästi 9.1.2022 B-osassa, peräti viidellä sivullaan “Tapaus Turtiaisesta”, sopivasti aluevaalien alla. Ilmaista mainosta yllin kyllin poliittisesti oikean äärilaiden kannattajille. Lehti unohtaa selvästi sen tosiasian, että juuri näkyvyyvs, myös keltaisen lehdistön yleisesti harrastama ns. negatiivinen skandaalijulkisuus palvelee nykyisin tehokkaasti asianosaisia. Ilmainen mainos kelpaa hyvin, vaikka olisi näennäiskriittistäkin! Esimerkillä, julkisuudella ja mitättömillä tuomioilla on myös muu vaikutuksensa yhteiskuntaan ja sen kansalaisten oikeustajuun, moraalista puhumattakaan.
Kun viranomaisilla on täysi työ rikollisten veronkiertäjien, suurhuijarien ja rasistisia mielipiteitä laukovien paljastamisessa, on suorastaan ihme, että media nostaa nämä “sankarinsa” näkyvästi esiin. Tämä valitettava käytäntö palvelee vain uusia seuraavia viharikollisia ja talouskeinottelijoita, joita ympärillämme piisaa, erityisesti virtuaalisessa nettimaailmassa.
Kaiken lisäksi rangaistukset talous- ja viharikoksista ovat uskomattoman kevyitä, usein ehdollisia – rahojen ja huijatun omaisuuden jäädessä piiloon, kärsijöiden jäädessä ilman myötätuntoa ja korvausta. Olisi siksikin kohtuullista, että mediaväki ymmärtäisi vastuunsa eikä levittelisi selvästi valheellisia ja väritettyjä näkökulmia ja suosisi rikollisten kasvojen pesua tavalla, jolla on suora vaikutus siihen, miten rikollinen mieli toimii politiikassa, talouselämässä ja esimerkiksi huume- yms. rahanpesubisneksessä jatkossakin.
HUOM! Tätä Öisinajattelijan mielipidettä HS ei ole tietenkään julkaissut!
Öisinajattelija
Et kai hyvä mies kuvittele, että medialla – tai paremminkin sen omistajlla – olisi mitään muuta tavoitetta kuin liikevoitto. Toimittajat hyppäävät tasan tarkkaan sen mukaan, mitä heidän käsketään kirjoittaa tai toimittaa. Jos jutut noiden kriminaalien öyhötyksistä myyvät, niin eikun palstatilaa. Kai noita toimittelijoita voisi hyvällä syyllä kutsua mediatalojen huoriksi – vaikka prostituoitu on oikeastaan paljon rehellisempi ammattilainen kuin toimittaja.
Niinpä, kiitos suorasukaisesta kommentista, Olavi!
Jotenkin olen vielä elänyt kuvitelmissa, että journalisteissa olisi rehellisiä ja tutkiviakin alan ammattilaisia. Ei vain skandaaliaiheita hakevia myyviä helppoheikkitarinoita suoltavia tai pääomaa kumartavia. Valtamediassa aitoja tutkivia tyyppejä on kaiketi niukalti, marginaalijulkaisuissa ja freelancereina vielä muutamia (esim tässä lehdessä blogistina kirjoittava ARI OJAPELTO kuuluu lahjomattomaan porukkaan!).
On pirun valitettavaa että esim Hesarissa ei ole ketään joka uskaltaisi edes vähän sahata…tai edes nirhaista sitä oksaa, jolla istuu. Se on valitettavaa, koska Hesarin ja Sanoma Oy:n valta on niin absoluuttista mediamarkkinoilla.
Joskus menneinä vuosikymmeninä jopa Öisinajattelija sai Venäjään liittyviä kulttuurijuttuja Hesarissa läpi (kirja-arvosteluja & elokuvaa jne), vaan tänä päivänä ei edes MIELIPIDE-juttuja. Kirjoitan ilmeisen surkeasti koska EI YHTÄKÄÄN, arviolta n. 15 puolen vuoden aikana kirjoittamastani lyhyestä mielipidejutusta, ei ole Suomen Pravdassa julkaistu. C´ est la vie!
Öisinajattelija
Raha on valtaa. Sanoma Oy:llä ja HöSöllä on rahaa.
Pääomistajana itse raharuhtinas.
Heillä on valta valita toimittajat, jotka hösöävät juuri toivotun linjan mukaisesti.
Ei HöSöön aidosti kriittiset ja analyyttiseen ajatteluun kykenevät journalistit pääse kirjoittelemaan.
Venäjä- kriittisiä taitaa olla useampikin.
Edelleen taitaa mukana roikkua vanha hapannaama Carita Huhtakin. Hänen tekstiään lukiessa nenään lehahtaa outo homeen haju.
Toisaalta, ainahan HöSö on dunkannut, enemmän tai vähemmän.
Jos HöSöstä pitäisi piirtää muotokuva, silmien eteen piirtyisi pyylevähköt, hieman turpeat kasvot, joissa silmäluomien raskaus olisi silmiinpistävää. Silmäkuopista tihrustaisi silmät, joihin olisi peilin edessä yritetty harjoituksella saada älykästä pilkettä.
Suun omahyväiseen virneentapaiseen vääntäytyvä hymynpoikanen paljastaisi koko naamataulun falskiuden. Pelkkä HöSö siis.
Täytyypä vaan todeta, että mitä pitempään on seurannut esim. median, poliitikkojen ja ”asiantuntijoiden” korona-mussutusta, sitä enemmän olo tuntuu camyyltä. Samat tympeät naamat jauhavat jauhamistaan samaa saissea, kuin seuraisi ylipitkää farssia, joka ottaa aina uusia kierroksia.
Venäjä on hyökkäämässä Ukrainaan, Suomen pitää olla hereillä, Nato kutittelee rahaeliitin kielenkannoissa ja kolumneissa.
Tuleeko kukaan ajatelleksi, mitä tapahtuisi, jos Suomi lakkauttaisi armeijan, pitäen kuitenkin rajavalvonnan toiminnassa?
Kyllä; suuri määrä kovaäänisiä joutomiehiä joutuisi ns. kilometritehtaalle hakemaan oikeita töitä.
Suomeen olisi tuskin tulossa yksikään venäläis-, ruotsalais-, tai minkään muunkaan maalainen sotilas ottamaan omakseen tuhansien lätäköiden läänejämme.
Voisikohan Suomi rohkeasti näyttää mallia muille maille? Ehkä se sotavouhkaaminen voisi pikkuhiljaa alkaa laantua muuallakin.
Nykymaailma kaikkinensa näyttäytyy turhakkeiden turpakäräjiltä.
Jos kansa ei vielä ole tarpeeksi tyhmää, niin tyhmennetään lisää.
Pikkasen säätä, urheilua ja jonninjoutavia paskaohjelmia.
Ja klikkauksia, klikkauksia..