Ukraina ja Ukrainan historia on huonosti tunnettu lännessä, myös Suomessa. Se on ollut pitkään vain Venäjä-tutkimuksen pieni kylkiäinen. On valitettavaa, että alan opiskelu ja siis tieteellinen Ukraina-tutkimuskin on kokenut takaiskun juuri nyt kun 30 vuotta itsenäisenä toiminut maa on joutunut hyökkäyssodan uhriksi. Aleksanteri-instituutin ja tutkija Jouni Järvisen vetämä Ukraina-opintokokonaisuus on instituutin rahoituksen supistuttua suurissa vaikeuksissa- juuri silloin kun tietoa ja tutkimusta tarvittaisiin! Tästä Järvinen ja instituutin johtaja Markku Kangaspuro ovat olleet syystäkin huolissaan. Suomen hallitus voisi hyvällä syyllä ottaa rahoitusasian nyt vakavissaan uudelleen tarkasteltavaksi!
Samoin on syytä huolehtia siitä, että päätoimittaja Kangaspuron johdolla kansainvälisestikin arvostetuksi tiedelehdeksi 2000-luvun alussa noussut Idäntutkimus saa riittävän ja sille kuuluvan rahoituksen jatkossakin. Ja Ukraina lisää palstatilaa…
Historiaa pähkinänkuoressa
En ole Ukrainan tuntija muuten kuin lähinnä kantapään kautta, neuvostoajan Venäjällä aikoinani 6 vuotta opiskelleena. Pääaineinani olivat Venäjän uudempi historia ja kansainväliset suhteet, mutta Ukrainaa Leningradin Valtionyliopiston (LGU) historian laitoksella tuolloin vain kevyesti sivuttiin. Siksi nyt muutama perusasia maan historiasta – sekä hieman omaa kokemusta uudemmasta Ukrainasta myöhemmin.
Kiovan Venäjä eli Kiovan Rusj oli itäslaavien alueella toiminut valtakunta – 800-luvun lopulta 1100-luvun puoliväliin. 800- ja 900-luvuilla myös skandinaavisilla ruseilla ja viikinkiretkillä oli Kiovan Venäjän kehittymisessä kiistanalainen roolinsa. Valtakuntaan kuului myös suomalais-ugrilaisia ja turkinsukuisiakin kansoja ja sitä voidaan historiallisesti pitää tietyssä mielessä Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan “alkukotina”, mutta luonnollisesti ilman suoraa yhteyttä nykyaikaan. 1100-luvun lopulla Kiovan Rusj hajosi lukuisiin venäläisiin ruhtinaskuntiin, jotka tappelivat usein keskenään eivätkä muodostaneet mitään yhteistä valtiota, ei “ulkopolitiikkaakaan”. Siksi esimerkiksi seuraavat yli pari vuosisataa (1200-luvulta 1400-luvun loppuun) kestävä mongolivalloitus Venäjällä, ”Tataro-mongolskoje igo” oli suhteellisen helppo. Tsingis-kaanilla ja kumppaneilla oli käytössään tuon ajan ”moderni” huippuarmeija.
Andrei Tarkovskin ohjaama, 1960-luvun lopulla muutamaksi vuodeksi sensuroitu maineikas elokuva Andrei Rublev kertoo paitsi ikonitaiteilijasta myös osittain myös tataarien ja mongolien vallan karusta historiasta ja erlaisista petoksista ja liittoutumista slaavien alueella tuon ajan loppupuolella. Mongolimiehityksen on sanottu tuoneen Venäjälle rajattoman ja julman yksinvallan, jonka perinne jatkuu yhä ja joka aikoinaan tuhosi esimerkiksi Novgorodin ruhtinaskunnan ”vapainen” miesten kansankokousten , ”Vetshen” päätösvallan.
Nykyinen historiantutkimus ei liioittele Kiovan Venäjää “alkukotina” ja samankaltaisuutta myöhemmän venäläisyyden kanssa. Tästä syystä alan kiistaton asiantuntija, Itä-Suomen yliopiston professori Jukka Korpela on suositellut tutkimuksissaan valtakunnan suomalaiseksi nimeksi aiempien historiankirjoittajien antaman nimen Kiovan Venäjä sijaan muotoa Kiovan Rusj.
Nyky-Ukrainan aluetta on jaettu sodissa ja kumouksissa kunnes siitä tuli neuvostotasavalta pian Lokakuun 1917 bolshevikkivallankumouksen jälkeen. Maatalousmaan väkivaltainen kollektivisointi aiheutti valtavan nälänhädän 1930-luvulla – ja Stalinin terrorivuodet sekä II maailmansota, saksalaismiehitys 1940-luvun alussa vielä uudet miljoonaiset uhrit. Maa itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa 1991 ja sen itsenäisyys tunnustettiin niin Moskovassa kuin kansainvälisesti. Neuvostoliiton hajoaminen (ks. blogini Why did The Soviet Union collapse? ) aiheutti 1990-luvun lopulta alkaen silti monenlaisia jälkijäristyksiä.
Ukrainan ns. oranssivallankumous 2000-luvun alussa oli yksi seuraus neuvostoimperiumin hajoamisprosessista. Kiovan itsenäisyyden aukion (=Maidan Nezaležnosti) mielenosoitukset järisyttivät maailmaa, valta vaihtui ja maa suuntautui enemmän länteen – pysyen toki hyvin rikkinäisenä, eripuraisena ja korruptoituneena. Oranssivallankumous säikäytti Kremliä siinä missä Tsetsenian sodat, Georgian sota tai Vuoristo-Karabahin kriisi aikaisemmin ja Moskovassa alettiin pian Vladimir Putinin jatkokaudella haikailla entistä selvemmin vanhan imperiumin palauttamista. Tosin ns. yksinvaltaiset stan-valtiot Keski-Aasiassa olivat enemmän tai vähemmän Moskovan kontrollissa, varsinkin aluksi.
Vuonna 2014 venäläiset joukot miehittivät Krimin ja liittivät sen osaksi Venäjän federaatiota. Neuvostoliiton aikanahan Krim oli kuulunutkin Moskova-johtoiseen Venäjän neuvostotasavaltaan aina 1950-luvun lopulle saakka. Vahvasti venäjänkieliseen Ukrainan itäosaan, Harkovasta kaakkoon perustettiin Itä-Ukrainan separatistialueet Venäjän valvonnassa. Helmikuun 2022 lopulla Vladimir Putinin Venäjä aloitti, vastoin vakuutuksiaan, hyökkäyksen itsenäisen Ukrainan alueelle . Putin perusteli Venäjän armeijan toimia epähistoriallisessa puheenvuorossaan valepatrioottisella paatoksella: maan “alkukodilla”, “bolshevikkien virhepäätöksillä” , ”Neuvostoliiton hajoamisen tragedialla” sekä separatistialueiden “kansanmurhalla” ja Naton laajentumispyrkimyksillä. Hyökkäystä oli pohjustettu ainakin vuosikymmen kun Putinin lähipiiri aloitti slavofiilistä filosofiaa ja neuvostoideologiaa hyväksi käyttäen Venäjän eristämisen lännestä, zapadnikeista. Katse suunnattiin uuteen ”euraasialaiseen” maailmanvaltaan, jossa otetaan huomioon Kiinan kasvava talousmahti ja käytetään eräänä esimerkkinä sen erikoista yksinvaltaista ”kommunistihallintoa”.
Putinin lähipiiri ja roistokapitalistinen valtiohallinto tekivät kuitenkin katkeran virheen, ja sen lähtölaskenta on todennäköisesti nyt alkanut, riippumatta Venäjän-Ukrainan sodan lopputuloksesta. Sodanvastaiset mielenosoitukset saattavat hyvinkin laajeta, ainakin suurkaupungeissa, ja toisinajattelijoiden ääni kuulua paremmin (?). Venäjän nykyjohtajien maine maailman rauhantahtoisen kansalaismielipiteen silmissä on myös lopullisesti mennyt – vaikka samalla USA:n johtaman Naton agressiiviseksi usein mainittu itälaajentuminen ja dominoiva rooli maailmanpolitiikassa onkin tosiasia, mitä ei voi sivuuttaa.
Voi kysyä, miksi Natoa ei purettu kun Neuvostoliitto hajosi, Itä-Euroopan maat itsenäistyivät ja Varsovan liitto lakkautettiin. Se mitä Mihail Gorbatshoville tiettävästi luvattiin 1980-90-lukujen vaihteessa on myös muistettava: Nato ei laajene Baltiasta itään! Voi vain kysyä, miksi vastakkainasettelu kuitenkin jatkui, rauhanliike ja YK sivuutettiin ja geopolitiikka sekä yhä uudet agressiot vain voimistuivat eri puolilla maailmaa. Mielestäni Suomella ei ole nytkään kriisitilanteessa mitään syytä liittyä Natoon tai muuttaa liittoutumattoman ulkopolitiikkansa suuntaa. Suomen on oltava rauhan asialla, liittoutumattomuuden asialla ja vaadittava entistä selvemmin aseistariisuntaa, konfliktien rauhanomaista, diplomaattista ratkaisua – ja tarjouduttava erilaisten diplomaattisten sovittelujen ja rauhan tyyssijaksi!
Jalta ja Ukraina: muistikuvia
On ehkä aiheellista kertoa omasta suhteestani Ukrainaan. Vanhimman lapseni, Leo Aleksis-nimisen poikani isoisä (äitinsä puolelta), jo edesmennyt ex-appiukkoni Leonid “Lönja” Demidko oli ukrainalainen, kuten nimi kertoo. Hän eleli vaatimatonta työläisarkea Klava-vaimoineen ja kaksine lapsineen Armavir-nimisessä pikkukaupungissa Kaukasuksen juurella Kubanilla, mutta teki ison osan työurastaan siirtotyöläisenä Siperian malmikaivoksilla, kultakaupunki Mirnissä. Ukrainalaisuus ei tyypillisessä neuvostoperheessä juuri näkynyt 1970-luvulla, koska kyseessä oli seka-avioliitto ja puoliso Klava kubanilaisten kasakkojen jälkeläinen. Kannattaa nykyoloissakin muistaa, että seka-avioliitot suku- ja ystävyyssuhteet ovat myös venäläisten ja ukrainalaisten kesken todella yleisiä…
Kävin Armavirissa silloisen vaimoni kanssa kolme kertaa, Odessassa ja Jaltalla pari kertaa, Sotsissa useamminkin. Opiskeluaikana (Moskva & Leningrad 1971-1978) vietin syksyllä 1977 pari viikkoa täydellistä lomaa laiskotellen, soudellen ja uiskennellen myös Länsi-Ukrainassa, Sergei-ystäväni kotikaupungissa Hmelnitskissä. Siellä “lännessäkin” pärjäsi hyvin venäjän kielellä eikä kansallisia ristiriitoja huomannut. Ukrainaa kyllä puhuttiin ja kuuli maaseudulla laajemmin kuin Harkovassa tai Jaltalla ja Odessassa.
Viimeisin viikon “työmatkani” Jaltalle tapahtui parikymmentä vuotta sitten lentäen Joensuusta, jolloin Ukraina oli siis jo itsenäistynyt. Kävelin kuuluisaa rantabulevardia (joka on yhtä kaunis kuin Odessan Deribasovskaja) ja nautin leppoisasta kevätsäästä viiniä tai punaista shampanjaa naukkaillen. Tsehovilainen “Nainen ja koira” (= Dama s sobatshkoi) -patsas jäi Jaltalta mieleen, samoin pitkät keskustelut rantabaareissa paikallisten kanssa. Atmosfääri oli Jaltalla uneliaan rauhallinen ja subtrooppisen lämmin. Kun vielä ruoka, juoma ja asuminen oli erittäin edullista (länsimaalaiselle), ajattelin jopa viettäväni siellä joskus mahdollisia eläkepäiviä, ainakin pitkiä talvilomia jos talouteni sen sallisi.
Tein haastattelujakin, jotka jäivät tosin sitten Venäjään liittyvässä lisensiaatin tutkimustyössäni ( Intelligentsija Venäjän murroksessa) kokonaan käyttämättä. Mielijohteesta ostin rantakioskista sinikeltaisen paidan, jonka rinnassa komeilee vaakuna ja teksti “Hai Ridna Ukraina”. Se on ukrainaa, jota en osaa, mutta Jaltalla kaikki puhuivat tuohon aikaan, 2000-luvun alussa venäjää. Minkäänlaisia ennakkoluuloja en kohdannut enkä havainnut skismaa asukkaiden kesken. Toista oli Armavirissä 1970-luvulla, jolloin armenialaiset, georgialaiset ja venäläiset ottivat yhteen kulttuuripuistossa ja sain kiviä niskaani kun ulkomaalaisuuteni huomattiin. Kaukasus olikin toista maata, jo silloin, vaikka “kansojen välinen ystävyys” oli neuvostoajan slogani, joka toimi vaihtelevasti siellä täällä – välillä purkautuen vihamielisestikin…
Eino Leino, Dimitri Muratov ja Ukraina
Vuonna 1917 kansallisrunoilijamme Eino Leino kirjoitti ylistyslaulun Ukrainalle, joka Suomen tavoin oli irtaantunut hetkeksi vallankumouksen melskeisiin joutuneesta Venäjästä. Runon nimi on Terve Ukraina. (Leino oli aikeissa myöhemmin lähteä myös “sotakirjeenvaihtajaksi” Ukrainaan, mutta onneksi ystävät saivat miehen järkiinsä…). Runo alkaa näin:
”Terve Ukraina! Kunnias soikoon,
Huutona huomenen valkenevan!
Voimasi, lempesi leimaus voikoon
vaatia, laatia maan vapahan!
Vuonna 1920 Leinon runosuoni sykki jälleen Ukrainalle : Venäjän yöt -säkeissä . Syyttävä sormi osoittaa jälleen Venäjää:
”Eikä se valkene Venäjän aamu,
ennen kuin koittaa sen kansan koi,
ennen kuin haipuu sen sorron aamu,
jonka tsaarin valtikka loi.”
Ja lopuksi Nobel-palkitun venäläisen journalistin ja rauhanmiehen vetoomus Ukrainan tilanteesta.
Dimitri Muratov: ”Vain venäläisten sodanvastainen liike voi pelastaa elämän tällä planeetalla.”
Pentti Stranius, Joensuun virallinen Öisinajattelija
Öisinajattelija !
Kiitos taas kerran mietitystä ja monipuolisesta kolumnista. MInäkin sydämmestäni toivon, että Ukrainaan saadaan pian rauha ja siviilien kärsimykset siellä loppuisivat. Nyt tosin näyttää siltä, että Putin hallintoineen on viemässä hommaa ns. päätyyn asti eli ottaa kaikki keinot käyttöön Ukrainan alistamiseksi. Vain Venäjän sisäinen vallanvaihto voi lopulta muuttaa jännitystilaa.
En ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitit ”Naton agressiivisella itälaajentumisella”. Itälaajentuminen on toki tapahtunut, mutta ei NATO tai USA tietääkseni yhtäkään itäisen Keski-Euroopan liittynyttä maata ole väkisin NATOon pakottanut vaan ne itse ottivat jalat alleen ja juoksivat niin kauas Venäjästä kuin mahdollista. Ei niitä kiinnostanut Gorbatsovin ”Yhteinen eurooppalainen koti” ilman vahvaa puolustusliittoa. Gorbatsovin aloite kai muutenkin oli tarkoitettu patoamaan satelliittien ja kansantasavaltojen pakoa Neuvostoliiton vaikutuspiiristä.
Hei vielä !
Lennart Meri näki Venäjän imperialistiset tavoitteet jo 90-luvun alussa ja ennusti nyt tapahtuneen Hampurissa 25.2.1994 pitämässään puheessa: https://vp1992-2001.president.ee/eng/k6ned/K6ne.asp?ID=9401
Etenkin puheen neljänneksi viimeinen kappale on paljon ennustuksessaan kylmäävän ajankohtainen:
”If, however, those states (Russia’s neighbors), including Estonia, are left to their own devices and exposed to the potential neo-imperialist appetites of Moscow, the price for it would be too high, even for all Europe, to pay.”
Eli ilman NATOa Venäjä olisi päässyt toteuttamaan imperialistiset haaveensa jo paljon aiemmin.
TIEDOKSI:
Joensuun torilla järjestetään lauantaina 5.3. klo 15.00 RAUHA UKRAINAAN-verkoston toimesta mielenosoitus. Tervetuloa mukaan.
Sota Ukrainassa täytyy saada loppumaan välittömästi ja Venäjän tulee vetää joukkonsa pois Ukrainasta heti. Vaadimme yhdessä kestävää ja oikeudenmukaista rauhaa Ukrainaan. Tuemme parhaan kykymme mukaan venäläisiä ja ukrainalaisia sodanvastustajia. Samalla pyrimme lisäämään parhaan kykymme mukaan venäläisten ja ukrainalaisten turvallisuutta myös Suomessa vastustamalla heihin kohdistuvaa rasismia. Jaamme toisillemme tietoa, miten voimme paikallisesti Joensuussa ja laajemminkin Suomessa auttaa Ukrainan sodasta kärsiviä ja sotaa vastustavia tahoja. Mielenosoitus Joensuun torilla, lauantaina 5.3. klo 15.00.
Демонстрация за мир в Украине: Йоенсуу, рыночная площадь, 5 марта 15:00
Война в Украине должна быть немедленно прекращена, и Россия должна немедленно вывести свои войска из Украины. Мы выступаем за прочный и справедливый мир в Украине. Мы поддерживаем и будем поддерживать российских и украинских противников войны. Мы также делаем все возможное, чтобы предотвратить проявления расизма в отношении русских и украинцев в Финляндии. Присоединяйтесь к нашей деятельности, примите участие в демонстрации 5.3. в 15.00 на рыночной площади Йоенсуу! Поговорим о том, как мы, в Йоенсуу и в Финляндии в целом, можем помочь тем, кто страдает от войны в Украине, и тем, кто выступает против войны. 5.3. в субботу в 15.00
Suomessa asuvia venäläisiä, tai yleensä kaikkia venäläisiä ei tule syyllistää Putinin ja roistokapitalistisen klikkinsä aloittamasta sodasta, varsinkin jos he ovat sodanvastustajia. Kuten Dimitri Muratov sanoo, heillä voi olla suurin mahdollisuus vaikuttaa sodan lopettamiseen. Unohtamatta venäläisten Äitien liikettä, jotka hakisivat poikansa pois sodasta.
USA:n ja koko maailman sodanvastaisella liikkeellä oli vaikutuksensa Vietnamin sotaan. Moraalinen tuomio ja neuvotteluiden aloittaminen, ja ehkä lyhensikin sotaa.
Venäläisen musiikin, elokuvien ja kirjallisuuden ystävänä arveluttaa, aletaanko meitä pitää epäilyksenalaisina harrastuneisuutemme takia.
Sota-aikoina yhteisöllinen paranoia voi joskus saada karmeita aikaan, kuten toisen maailmansodan aikaan Liettuassa Kaunasin kaupungissa, asukkaiden odotellessa Saksan armeijaa kaupunkiin.
Kaupungissa levisi huhu, että Kaunasin juutalaiset olisivat olleet yhteistoiminnassa venäläisten kanssa näiden miehityksen aikana.
Silmittömän vihan ja raivon vallassa kaupunkilaiset lynkkasivat kymmeniä juutalaisia kadulle.
Ilman mitään todisteita tai järkeä.
Niin se käy, kuten kirjailija Kurt Vonnegut sanoisi.
Sota-aikoina ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, vaikka ne olisi paperille präntätty. Toivottavasti nato-Suomessa ei viedä ihmisiä CIA:n kidutuskeskuksiin, (pelkän epäilyn perusteella…) joita on kuulemma ollut terrorisminvastaisen sodan nimissä Euroopan natomaissakin.
Rauhaa.
Kaksi vuotta pelkkää koronaa, kunnes uutisointi loppui kuin seinään.
Seuraavaksi ehkä kaksi vuotta Ukrainaa.
Koronaviruksen alkutaipaleella hyllyt tyhjenivät vessapaperista.
Ukrainan sodan ensi päivinä apteekit tyhjenivät joditableteista ja passijonoissa oli ruuhkaa.
Laumat ovat liikkeellä ja Nato-koirat ovat sen myös haistaneet.
Monet suomalaiset yritykset keräävät Venäjällä kamppeensa ja lopettavat toimintansa. Ihan vapaaehtoisesti, elleivät sitten ”moraalisen” paineen vuoksi välttääkseen mainehaitan.
Kauppalehden kokoomus- ja Nato-henkisen toimittajakunnan yksi edustaja kyseli kirjoituksessaan, kuinka syvälle Fortum aikoo osallistua Putinin sotapeliin. HÄH?
Ei luulisi tarvittavan kummoisiakaan älynlahjoja ymmärtääkseen, ettei Fortum voi ottaa tuosta vaan jalkoja alleen ja jättää voimalat velivenäläisten huomaan. Kauppalehdelle pieni lohtupala saattoi olla Fortumin ilmoitus, että se keskeyttää lisäinvestointinsa Venäjälle.
Voihan käydä vielä niinkin, että KL:n toimituskunnan märkä uni toteutuu, jos Venäjä kansallistaa kaikki ulkomaiset omistukset.
Presidenttimme kutsuttiin pika-aikataululla rapakon taakse.
Niinistön olisi hyvä muistella, miten Odysseus köytti itsensä mastoon välttääkseen seireenien kutsun. Saattaapi muutamakin Nato-kuiskuttelija olla korvalehdykän tuntumassa lupaamassa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
Oliko laumasieluisuus perimmäinen syy, että suomalaiset päättäjät päättivät toimittaa Ukrainaan tappavaa materiaalia muun avun ohessa? Kun EU ja Ruotsikin. Käytännössä tarkoittaa epäsuoraa sotatointa Ukrainaan hyökännyttä Venäjää vastaan.
Suomi ei ole enää missään mielessä puolueeton.
Tämä tuskin Venäjältäkään on jäänyt huomaamatta.
Mutta mitäs me tavan kansalaiset muuta voimme kuin katseella seurata tapahtumien kulkua ja toivoa, ettei joditabletteja tarvita, kun maskitkin alkavat jo olla pois muodista.
Aarno Koistinen ja ”Motto Hed” kommentoivat kuin eivät olisi kuulleetkaan Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. He syyllistävät uhrin ja Putinin Venäjän propagandan tapaan myös ”ilkeän” lännen ja Naton. Miettikääpä seuraavalla kerralla, ennen kuin kommentoitte.
Venäjä on hyökännyt Ukrainaan, jonka tuomitsen jyrkästi, kuten kaikki humanistimieliset.
En ymmärrä logiikkaasi, että jos kritisoi Yhdysvaltoja tai Natoa, on Venäjän puolella?
Enkä myöskään ole syyllistänyt uhria. Demokraattisessa maassa jossa on sananvapaus, saa arvostella myös Yhdysvaltoja ja Natoa. Jos se yritetään kieltää edes syyllistämällä tai pahimmillaan maalittamalla toisinajattelijat, ollaan itsekin matkalla totalitarismiin.
Joensuun torilla ja sen ympäristössä järjestettiin 5.3. lauantaina RAUHA UKRAINAAN-verkoston toimesta mahtava n. 450 henkeä koonnut mielenosoitusmarssi ja puhetilaisuus. Paikalle saapui joensuulaisten lisäksi myös iso joukko Joensuussa asuvia tai opiskelevia ulkomaalaisia, myös ukrainalaisia ja venäläisiä. Torilla ja marssilla Venäjän agressiivinen hyökkäys sai yksimielisen tuomion! Ukrainan liput ja värit näkyivät.
Tilaisuus toi mieleen yli 20 vuoden takaiset rasismin vastaiset tuhatpäiset marssit, jolloin Joensuuta pidettiin (mediassa) yleisesti ”skinikaupunkina”. Niillä marsseilla oli merkityksensä. Toivottavasti maailmanlaajuisella rauhanliikkeellä on nytkin vaikutusta ja aselepo sekä rauha saadaan pian aikaiseksi Ukrainassa.
Aseet alas!
Öisinajattelija
Ukrainan kannalta ei kovin mairitteleva uutinen…
https://www.reuters.com/world/europe/exclusive-who-says-it-advised-ukraine-destroy-pathogens-health-labs-prevent-2022-03-11/