Äärimmäinen militarismi, aitojen ja viholliskuvien rakentaminen sekä menneen maailman ennakkoluulot ja uudelleen lämmitetty ryssäviha ovat läpäisemässä suomalaista yhteiskuntaa. Näin on käymässä kaikilla tasoilla: hallituksesta ja eduskunnasta virkavaltaan, järjestöihin ja jopa turuilla ja toreilla tai somessa käytäviin kansalaiskeskusteluihin.
Ääriraja on saavutettu silloin kun arvovaltaisen, eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja kehottaa tappamaan absoluuttisen pahoiksi ja torakoksi leimattuja naapurimaan asukkaita – kun maan presidentti alentuu satusedäksi kertomalla vasten parempaa tietoa kaskuja kasakoista ja pahan valtakunnasta, hyviksi ja pahoiksi leimatuista kansoista.
Oman maamme arvomaailma nostetaan USA- ja Nato-innostuksen varjolla ylivoimaiseksi, absoluuttisesti oikeaksi, suomalaiset aina hyvän puolella taistelijoiksi pahaa vastaan. Onko niin, että suomalaisen koulujärjestelmän taso ja kansalaisten historiatietoisuus sekä lukutaidottomuus ovat saavuttaneet täydellisen aallonpohjan ja vararikon. Siltä ainakin tuntuu, kun yliopistot, tiedemaailma ja kulttuurijärjestötkin vaikenevat – tai hymistelevät upseeriasiantuntijoiden selän takana. Uusi asia lienee siinä, että nuoret naisetkin on nyt houkuteltu ja marssitettu mediaan sotainnostusta luomaan…
Järki hoi, äly älä jätä!
Kun rajoille viedään rautaa eikä rauhaa, järjen ääni kuuluu enää kuiskaamalla – kuiskaamalla joutuvat puhumaan paikoin myös maassamme asuvat 100 000 venäjänkielistä. Luulisi sen herättävän huolta enemmänkin?
Militarismin ja tappamisen intoa joutuu joskus toppuuttelemaan maan vaikutusvaltaisin mediakin. Toimittaja Pekka Mykkäsen oivaltava ja historiatietoinen essee Vihollisen demonisointi voi johtaa raakuuksiin (HS 13.1.2023) edustaa harvinaista järjen ääntä jaritervojen ja sofioksasten maailmankuvaan verrattuna. Kannattaa lukea.
Muutama tiedemies ja kansanedustajakin on kyllä yrittänyt ääneenkin puhua rauhanrakentamisen ja diplomatian puolesta, mutta hyvin äkkiä iskee putinismin leimakirves , jos militarismista mainitsee tai Natoon liittymisen vaiheita kritisoi. (Sivumennen sanoen, myös suomalaiset yli 65-vuotiaat eläkeläisetkin eliminoitiin silloin kun kansalaisilta kysyttiin Nato-asiasta; heitä ei gallupeissa edes haastateltu!)
Venäjä-tutkijat ovat tietenkin saaneet ryssävihasta osansa, puhumattakaan venäjänkielisestä vähemmistöstä. Toki Öisinajattelijakin on kuullut olevansa “Venäjän vakooja” tai “trollitehtaan agentti”, mutta tappamisviestejä ei vielä ole kuulunut. Niiden aika koittanee pikapuoliin,,,Kun militaristinen hysteria läpäisee koko yhteiskunnan, ei olla kaukana 1930-luvun vuosista, Lapuan liikkeen kulta-ajoista. Olisi hyvä muistaa, että yksisilmäinen propaganda vaikuttaa meillä pitkän päälle ihmisten ajatteluun ja tunteisiin samalla tavalla kuin putinismi – sensuurin ja diktatuurin alla pelkääviin venäläisiin.
Silti ei kannata “tappaa” ihan kaikkia venäläisiä “torakoita”, sillä maassa on taatusti miljoonia nykymenon vastustajia. Kapina kytee ja sodanvastaisuus, mikä ei Suomeen saakka juuri näy. Myös venäläiset äänestävät jaloillaan ja passiivisesti perinteisissä “keittiökeskusteluissa”, jotka saattavat levitä kaduille ja kasarmeihin nopeastikin. Näinhän kävi viimeksi 1980-luvun lopulla, Neuvostoliiton kuolinkouristuksissa.
Pieni yksityiskohta: yli 600 rohkeaa venäläislääkäriä kirjoitti vastikään myös presidentilleen vetoomuksen, jossa vaaditaan vangitun oppositiojohtaja, Saharov-ihmisoikeuspalkinnon saaneen Aleksei Navalnyin siirtoa puolueettomaan sairaalatutkimukseen, tämän terveydentilan romahduttua vankileirillä.
Suomalainen kansainvälisyys koetuksella
Kun elämme nykyistä viholliskuvien uudelleenrakentamisen aikaa, myös suomalainen kansainvälisyys on koetuksella. Maineikas, eri mantereilla arvostettu suomalainen puolueeton sovittelu eri kriiseissä ja arvostettu diplomatiakin rapautuvat kun esimerkiksi kulttuurinvaihto, kauppasuhteet ja kielitaito kapenevat ja aitoja rakennetaan kansojen ja maiden välille konkreettisestikin. Elämme aivan erilaisten ennakkoluulojen ja aitojen rakentamisen aikaa kuin ETYK-Suomessa 1975 kun EU-Eurooppakin näkee itsensä korskeana, nimittäin korruptoituneiden elitististen johtajiensa silmin ylivertaisena “demokraattisena yhteisönä”. Kenellepä olisi tullut Vietnamin sodan aikana mieleen kieltää vaikkapa amerikkalaisia elokuvia? Nyt vastaava kielto on nähty loistavan sodanvastaisen venäläisfilmin, Tule ja katso kohdalla. Keltainen lehdistö on vaatinut (pääkirjoitussivuilla) unohtamaan venäläiset kirjallisuuden klassikot!
Ennen Ukrainan julmaa sotaa, suomalaisopiskelijat, tiedemiehet, naiset ja turistitkin tottuivat liikkumaan maailmalla ennakkoluulottomasti. Puolueetonta globaalia politiikkaamme arvostettiin. Opiskelimme ja työskentelimme myös lukuisissa Itä-Euroopan maissa, myös Venäjällä. Venäläisvähemmistöön totuttiin niin suomalaisyliopistoissa kuin työpaikoilla. Kielitaitoakin arvostettiin – eikä vain englantia osaavia!
Jo Neuvostoliitto-nimisessä valtiossa, nykyisin “pahan valtakunnaksi” nimetyssä maassa opiskeli muuten 1960-luvulta lähtien vuoteen 1991 (=Neuvostoliiton hajoaminen) noin 5000-6000 suomalaisnuorta. Heistä vain murto-osa kävi ns. puoluekoulua Moskovassa, vaikka toisin luullaan! Suomalaislääkäreitä valmistui esimerkiksi Pietarin lääketieteellisestä instituutista satoja, nyt eläköityviä osaavia ammattilaisia. Itänaapurissa opiskelleilla suomalaisilla on ollut muutenkin merkittävä roolinsa niin kaupan, kulttuurin, tieteen kuin diplomatiankin alueilla. Kun kuulun tuohon joukkoon, voin hyvällä syyllä sanoa oppineeni kansainvälisyyttä ja suvaitsevaisuutta juuri Moskovan & Pietarin opiskeluvuosinani, kun huonetovereihin, ystäväpiiriin ja opiskelijakavereihin kuului venäläisten, ukrainalaisten, tsetseenien, kalmukkien ja burjaattien ohella niin saksalaisia, chileläisiä, japanilaisia, mongoleja, algerialaisia, palestiinalaisia, angolalaisia ja somaleja.
Valitettavaa on, että 2000-luvun oligarkkien ja KGB:n jälkeläisten hallitsema putinistinen Venäjä ei ole ollut yliopistokampusten suhteen yhtä kansainvälinen eikä Pietarinkaan kaduilla, Vasilinsaaren Universitetskaja Naberezhnajalla, Detskaja Ulitsalla tai Mytninskajalla, Pietari-Paavalin linnoituksen kulmilla juuri ole näkynyt afrikkalaisia nuoria.
ps. Opiskelu- ja lenkkikaverini Leningradin/Pietarin vuosilta, kotkalainen biologi ja maratoonari Timo kertoi vastikään tavatessamme tarinaa asuntola-asumisesta Vasilinsaarella: kun Ibragim, neljän hengen huoneessa, levitti rukousmattonsa sänkyjen väliin, kääntyi Mekkaan päin ja polvistui rukoilemaan, huonetoverit eivät sen kummemmin ihmetelleet, olivat kuitenkin hetken ehkä hienotunteisesti vähän hiljempaa…
Joensuun virallinen Öisinajattelija
Miksi demonisoida kaikkia venäläisiä, vaikka syyllisiä Ukrainan sodan aloittamiseen ovat diktaattori Putin roistomaisine oligarkkikavereineen, Neuvostoliiton kasvatit,
ikiaikaisene mongolivallalta perittyine hallintoihanteineen.
Vanha Paasikivikin ärisi joskus, että miksi tavalliset venäläiset voivat olla niin
mukavia ihmisiä, mutta niiden johtajat ovat täysiä piruja.
Venäjällä on nykyhallinnon vastainen oppositio, taiteilijoita, toisinajattelijoita ja Sotilaiden Äidit sotaa vastaan. Nuoret miehet pakenevat välttääkseen sotaan joutumisen metsien kautta Suomeen ja Norjaan.
Jos tohtii arvostella vallitsevaa sotahysteriaa tai Natoon liittymistä järkiperustein, leimataan heti Venäjän agentiksi tai trolliksi, 30- luvun malliin.
Silloinkin vasemmistolaisia ajatuksia esittäneitä epäiltiin perusteetta Venäjän agenteiksi tai Leningradissa punaupseerikurssin käyneiksi. Etsivä Keskuspoliisi eli Supon kunniaton edeltäjä tarkkaili ja väliin pidätti syyttömiäkin epäiltyjä ja käytti nykytermein ”tehostettuja kuulustelumenetelmiä”…
Milloin äärioikeistolaiset alkavat nimitellä suomalaisia toisinajattelijoita ja muita vähemmistöjä ”torakoiksi”,joita on oikeutettua tappaa. Vihapuhetta seuraavat sorto ja väkivalta, jollainen kansanjoukkojen typeryys on nähty maailmalla ja myös Suomen historiassa.
Ajatellaan ihan piruuttaan toisin, välittämättä demonisoijien ja sortajien uhkailuista.
Meillä on sentään joku moraali, toisin kuin heillä.
Venäjän vallankumous onnistui aikanaan ja tsaari syöstiin vallasta. Toivottavasti historia toistaa itseään ja Putin pois vallankahvasta.
Odotan, että Venäjän kansa herää todellisuuteen ja ryhtyy toimintaan.
Itse en karsasta Venäläisiä. – Tämä kaikki vaikuttaa venäläisiin lapsiin pahiten. säälin heitä!
Toivoa ei kannata menettää ja odotan , että muutokset tapahtuvat verettömästi ja mahdollisimman pian.
Ei tuota r-vihaa ole uudelleen lämmitetty. Se on ollut olemassa koko ajan. Pressa Niinistö sanoi osuvasti, että ”Naamiot on pudotettu” – eli että naapurisovun, jopa -ystävyyden ja -yhteistyön naamio joutaa putoamaan ja alta paljastuu todellinen asenne.
Suomalaiset ovat olleet kerran niin yksimielisiä suhteessa naapuriin kuin nyt: talvisodan aikana ja sen jälkeen liittoutuen Hitlerin Saksan kanssa tunnetuin seurauksin. Viime keväästä liittoutuen muodollisestikin USA:n hallinnon kanssa seurauksin, joita voi spekuloida monella tapaa.
Pienehkö näkyvä oppositio laitettiin aikanaan turvasäilöön, leireille ja miinanpolkijoiksi. Nyt on yritetty, aika hyvällä menestyksellä vaientaa kaikki kriittinen keskustelu tai leimata erimieliset milloin trolleiksi, milloin putinisteiksi.
Hyvä, että Öisinajattelija jaksaa, ongelma lienee että tuhansien lukijoiden sijaan viesti menee muutamalle tusinalle samansuuntaisesti ajattelevalle.
SPASIBO,
kiitos kaikille kommentoijille – yksityisiä viestejä olen tämän blogin suhteen saanut kymmenkunta, kaikki positiivisia yllätyksiä!
Tiedoksi Matille & co, että blogini kyllä usein leviävat KU:sta laajemmallekin porukalle,
koska niitä saa luvallani vapaasti levittää! Levitän juttujani myös muualle kuin KU-nettilehteen.
VENÄJÄÄ koskevat blogini laitan esim. yleensä ALEKSANTERI-listalle (tämänkin pitäisi siellä piakkoin näkyä elleivät sensuroi!), missä on useampi sata lukijaa. Se riittää minulle hyvin,
Öisinajattelija
ansiokkaassa blogissasi myötätuontoa ei juurikaan saa osakseen kansanmurhan kohteeksi joutuneet ja siihen pääosin syyttömät ukrainalaiset, mutta tekstistäsi löytyy runsain mitoin ymmärrystä harkittua kansanmurhaa tekeville veli venäläisille.
blogaajaa ilmeisesti hävettää olla tervejärkinen ja sisimmässään normaali elämänarvoja kantava suomalainen, joka tuomitsee hyökkäyssodan ja kansanmurhan ja uskaltaa tuoda mielipiteensä vielä julki.
sotarikos on hyötymistarkoituksessa tehty harkittu murha. ja murhan tehnyt on murhaaja, ei se siitä miksikään muutu.
ja tavallisen suomalaisen normaali elämänarvoin varustetun kaduntallaajan on melko vaikeaa ajatella ja etenkin sanoa jotain hyvää hyvää murhaajista ja etenkin päivästä toiseen rikoksensa uusivista massamurhaajista.
edellä kirjoitetusta huolimatta en vihaa venäjää, enkä venäläisiä. mutta on pakko myöntää, että enää en myöskään ymmärrä heitä.
taisin olla naivi, kun jokunen aika sitten vielä luulin ymmärtäväni.
ks iljanniemestä
Terveh Kari,
myötätuntoni on täysin ukrainalaisten sodan uhrien puolella , se on selvä. Olen tuonut tämän esiin monta kertaa aikaisemmin. Myös mielipidekirjoituksissa, paikallislehdissä.Tunnen ukrainalaisia kohtalaisen monta, joten ymmärrän heidän järkytyksensä, surunsa ja kärsimyksensä . Tottakai tuomitsen Venäjän aloittaman hyökkäyssodan, kaikki tapahtuneet raakuudet. Tämä ei estä minua vaatimasta diplomatiaa ja rauhaa eikä ymmärtämästä uhrien ohella niitä miljoonia venäläisiä, jotka sotaa vastustavat. Demonisoimalla ja viholliskuvia rakentamalla ei voiteta mitään: jokainen sota päättyy aikanaan ja ihmisten on tultava toimeen ja ymmärrettävä toisiaan sen jälkeenkin…
Ennen kuin Venäjä aloitti julman hyökkäyssodan helmikuun lopulla 2022, järjestimme Joensuun Rauhanryhmän toimesta lukuisia mielenosoituksia Venäjän uhkailuja ja sotaharjoituksia ja sotaa vastaan. Valitettavasti vuosi sitten liikkeellä oli vain pieni joukko rauhan psta, sotaa vastaan!
Samoin olen ollut mukana myös muissa Ukrainan sodan tuomitsevissa tempauksissa, konserteissa jna ja niissä isoissakin suomalais-ukrainalais-venäläis-mielenosoituksissa, joita Joensuussa on järjestetty vuoden 2022 aikana.
Öisinajattelija, ”elämänarvoja kannattava normaali suomalainen”, antimilitaristi ja ex-aliupseeri, joka on myöhemmin kieltäytynyt aseista, palauttanut sotilaspassinsa
Kaikki sodat ovat julmia, ja kaikissa syyllistytään sotarikoksiin.
Jostain syystä Venäjän aloittamat sodat ovat muita julmempia, ja niissä vasta sotarikoksiin syyllistytäänkin, mikäli mediaan on uskominen. A-Studiossa juuri pohdittiin, kun Halla-ahon löyhkä oli saatu tuuletettua, sotarikosten selvittämistä ja syyllisten saamista tuomioistuimeen vastaamaan rikoksistaan, sitten joskus aikanaan. Mahtaakohan onnistua?
Yhdysvaltalaisia ei voi tuomita missään kansainvälisissä tuomioistuimissa, koska näin hyö ovat päättänt. Itse he kyllä omia kansalaisiaan voivat tuomita sotarikosten paljastamisesta, kuten erään Manningin, joka vuoti julkisuuteen sotatilanteessa havaitsemansa sotarikoksen, jossa ammuttiin helikopterista aseettomia siviilejä.
Joutuiko Amerikoissa/-sta joku oikeuden eteen, kun he kärvensivät elävältä parin japanilaiskaupungin asukkaat atomipommeillaan?
Tai Vietnamissa napalmin kylvämisestä lasten niskaan?
Entä laiton hyökkäys Irakiin, jossa saldona vaatimattomasti sadantuhannen siviiliuhrit, ”oheisvahingot”? Joutuiko joku Amerikoista tai muista sen rikoskumppaneista tuomiolle vastaamaan tekosistaan?
Boikotoitiinko Coca-Colaa tai amerikkalaisia roskaleffoja? Vaatiko sellaista kukaan?
Jos joku tietää, niin kertokoon ihmeessä.
Taas tota samaa whataboutismia, huutaa joku. Asiat asettuvat oikeaan mittakaavaan, kun on vertailukohtia. Joillakin on vaan sellaiset linssit, että mittakaavat on aina vinksallaan siihen suuntaan, mikä kulloinkin on tarkoituksenmukaista.
Presidenttimme toisesta suupielestä tulee aprikointeja mahdollisista panssarivaunutoimituksista, ja toisesta purkautuu huolestuneisuus sodan pitkittymisestä. Kyllähän sota pitkittyy, kun Ukrainaan aseita syydetään. Ja sitä myötä myös raa’istuu. Aseiden toimittajat kuvittelevat käyvän päinvastoin, ainakin uskottelevat niin.
Ne, jotka kovaan ääneen toitottavat Venäjän brutaalista hyökkäyksestä ja sotarikoksista, ovat varmaan hyvinkin oikeassa, mutta kun samat tahot ovat olleet vaiti esim. Yhdysvaltojen rikollisissa sodissa, niin minun silmissäni he ovat joko autuaan tietämättömiä tai tekopyhiä hurskastelijoita. Omasta mielestään eivät tietenkään ole, eikä mikään järjen sana heihin tehoa. Vähän sama kuin Päivi Räsäselle yrittäisi todistaa Israelin sortavan palestiinalaisia.
Raamattu sylissään kulkeva Räsänen avaisi ison kirjan, ja osoittaisi sormella kohdan, joka hänen mielestään todistaisi, ettei näin ole, tai että on perustellusti, koska se on (J)jumalan tahto. Pikku-Zysse, mikäli olisi lähettyvillä, tulisi koputtamaan olkapäähän, ja kertoisi sinun olevan antisemitisti, kenties jopa stalinisti.
Mutta mitäpä noista, valtakunnassa kaikki suht hyvin, toistaiseksi.
Motto Hedin luettelemasta lännen rikoslistasta puuttui Dresdenin ja Hampurin siviilien terroripommitukset kymmenmiljoonaisine uhreineen. Yhdysvaltalainen ilmavoimien kenraali Curtis Lemay, joka johti hyökkäyksiä, sanoi sodan jälkeen että jos liittoutuneet olisivat hävinneet sodan, hänet olisi tuomittu sotarikollisena.
Venäjän hallinnon ja koko kansankin olisi selvitettävä menneisyytensä pimeä puoli, Stalinin ja salaisen poliisin rikokset omaa kansaansa kohtaan, sekä tavallisen kansan alentuminen ilmiantajiksi, syyttömien joutuminen leirihelvetteihin. Ja Stalinin ihaileminen olisi lopetettava.
Venäjän oppositio on näin tehnytkin. Venäjällä on itsevaltaisen hallinnon ja pakkovallan vastustajia, monet heistä vankilassa, lahjakkaimmat ovat lähteneet ulkomaille. Heidän unelmansa on oikeasti vapaa Venäjä.
Venäjän aloittama Ukrainan sota on monella tapaa erikoinen siksi, että se koskettaa satoja tuhansia venäläis-ukrainalaisia perheitä (joita itsekin tunnen). Tämä on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle – kuten myös se, että länsi- ja itäpuoli Ukrainaa ovat kulttuurisesti ja historiallisesti aika erilaisia.
Putinistit ja venäläinen sodanjohto eivät ehkä tajunneet, mitä tekivät siviileille, naisille ja lapsille ja perheille ja suvuille, jotka nyt kärsivät vihanpidosta – myös perheet ovat hajonneet ja sukusiteet katkenneet, jopa aviopuolisot & lapset siirtyneet omiin leireihinsä. Niin Ukrainan sisällä kuin syvällä Venäjällä, Karjalan tasavallassakin, kärsitään nyt vuosikaudet ja kymmenet tästä vihanpidosta eikä loppua näy.
Siksi rauha ja sovinto, sovinnon hakeminen ja siihen myötävaikuttaminen on ainut oikea pikainen päätös ja toimi sodan kammottavuuksille ja seurauksille , vihanpito ja militarismi ei saa jatkua – se ei ole ratkaisu!
Öisinajattelija
Siinä on sekin, että sodatkin loppuvat joskus. Silloin olisi taas tultava toimeen ”torakoiksi” julistettujen kanssa.
Solvatut ihmiset takuuvarmasti muistavat saamansa solvaukset, joten…?
Kiitos, Pentti, jälleen kerran asiallisesta ja selväjärkisestä kannanotosta. Minkäänlainen yhteiskunnan militarisointi ei ole koskaan johtanut mihinkään hyvään lopputulokseen. Muistakaamme, että tämäkin sota loppuu joskus ja uusi aika pitää voida aloittaa . Se ei varmaankaan tapahdu meidän vuosia Venäjä-yhteistyötä tehneiden elinaikana, mutta antakaamme uusille sukupolville mahdollisuus ”aloittaa alusta”. Älkäämme itse ajako itseämme umpikujaan, josta kymmeniin vuosiin ei päästä ulos. Venäläiset ystäväni ovat järkyttyneitä sodasta, ukrainalaiset ovat hirvittävässä tilanteessa (opiskelin Kiovassa 1973-78) ja kauhulla katselen pommitettuja asuintaloja ja monet täällä yrittävät auttaa kärsiviä. Venäläisten demonisointi ei auta ketään, demonisoisin minäkin, jos vain tietäisin, ketä. Yleistäminen ei auta ketään. Toivon, että joskus pääsee alkuun Ukrainan jälleenrakennustyö ja siihen riittää rahaa ja muita resursseja. Kuten Sanna Marin sanoi, Ukraina päättää, milloin ja miten rauhasta neuvotellaan. Silloin tarvitaan kaikki tuki Ukrainalle ja ukrainalaisille. Uskon, että silloin Venäjälläkin ovat vallassa uudet ihmiset, jotka pystyvät arvioimaan, olisiko ollut järkevämpää käyttää sotaan käytetyt rahat johonkin muuhun. Venäjällähän noita kohteita kyllä riittää.
Tuki Ukrainalle ja ukrainalaisille. Ymmärrän kansalaisten tukemisen, eikä ainoastaan koske Ukrainalaisia, mutta tukemalla Ukrainan hallintoa, sitä joka tuli valtaan 2014 aloittaen siitä lähtien kestäneen sodan, teemmekin karhunpalveluksen Ukrainan väestölle.
Jarovski, Ozakove, Tsiroki, Herson, Malaja ljubasa, Tsernikov, Mariupol, Smeimij, Mihailovka. Tarvitsiko ukrainan kansa näitä NATO-tukikohtia? Listalta puuttuu Krimille rakenteilla ollut tukikohta jonka rakentaminen jäi sattuneesta syystä vaiheeseen.
Se mitä tapahtuu Ukrainassa on sen hallinnon poliittisen valinnan tulosta. Miksi se valitsi tämän tien, vaikka aina voi asioita tehdä toisinkin. Maksoivatko velkaa. Mitään järkeä ei tästä toiminnasta voi löytää.
Der Spiegel 50/2022 sisältää haastatteluni sotaan liittyen ja Leninin patsaan poistamiseen Kotkalaisesta Leninin puistosta. Löytyy netistä.
Kansanäänestykset voivat olla sen verran arvaamattomia tuloksiltaan, että parempi nuijia päätökset kepeiden, sopivasti johdattelevien ja rajattujen mediagalluppien perusteella, ettei vahingossakaan pääse syntymään valtiojohdon kannalta epätoivottavaa tulosta. Ja onhan kansan ääni jo puhunut, kun se osa kansasta, joka on vaivautunut ääniuurnille, ovat valtuuttaneet 200 edustajaa tekemään päätökset heidän puolestaan.
Jenkki-imperiumin sotilasliittoon liittyminen on sen luokan asia, ettei päätöstä uskalleta antaa suoraan kansalaisten käsiin, mikä on ymmärettävää siltä osin, kun katsoo ketä kaikkia eduskuntaan on tullut valituksi.
Mutta kansalaisia ovat hekin, jotka ovat kuka mistäkin syystä jättäytyneet kansanedustajabakkanaalin ulkopuolelle jättämällä äänensä käyttämättä. Heillä voisi kuitenkin olla kiinnostusta ilmaista kantansa, myydäänkö Suomi Jenkkilän alusmaaksi/provinssiksi/satelliitiksi, kuten melkein kaikkien EU-maiden laita on. Hekin, jotka kaikki Urpot ja Tarjat ovat edustajiksi äänestäneet, voisivat haluta kertoa mielipiteensä äänestyslipun kautta.
Presidentillemme oli tärkeämpää tarttua hetkeen a’la carpe diem, kuin kansanäänestyksestä annetut lupaukset. Tarkoitus pyhitti keinot.
Kansanedustuslaitoksessa vaikuttavien edustajapoliitikkojen äänestyskäyttäytyminen poikkeaa rivikansalaisen vastaavasta siinä, että heidän äänestysmotiivinsa eivät välttämättä ole ”puhtaita”.
He voivat äänestää vaikka omaa vakaumustaan vastaan, jos ”yleinen mielipide” tai puolueen ryhmäkuri sitä edellyttävät. He ovat kuitenkin päässeet hyväpalkkaiseen ja näkyväänkin pestiin, josta ei viitsisi turhilla irtiotoilla ajaa itseään sivuraiteille, joten monet voivat helposti hävitä oman sisäisen jaakobinpaininsa jo kättelyssä. Seuraavallekin kaudelle olisi kiva päästä.
Sama meno europarlamentissa. Radiossa EU-parlamentaarikot ”mitali” Heinäluoma, ”ryssäfobi” Hautala ja ”kokkeli” Sarvamaa olivat hyvin yksiäänisiä jatkaessaan pohdintoja perustettavasta kansainvälisestä tuomioistuimesta Venäjän sotarikoksista.
Mitalimies poikkesi muista siinä, että häneltä olisi voinut odottaa edes pientä poikkeamaa yleisestä hyminästä, perustuen joihinkin puheenvuoroihin ennen Venäjän hyökkäystä, mutta puheet olivat täysin ennalta arvattavia. Roskismitaliedustaja puheli ylikorostetun rauhallisesti tyyliin; ettei lapset herää. Poliitikolla, voilla ja ryssällä on paljon yhteistä.
Rivikansalaisilla ei sen sijaan ole mitään pidäkkeitä äänestää juuri niinkuin ajattelevat. Siksipä poliittinen johto haluaa pitää kaikki tärkeät päätökset itseohjautuvalla valtaeliitillä, ettei ”vääriin” päätöksiin ole mahdollisuutta.
Tämän blogin otsikko on ”Perivihollisen” paluu.
Lainausmerkit kertovat Öisinajattelijan kannan termiin ”perivihollinen”.
Nyt kun Suomi on liittymässä sotilasliitto Natoon, ilman aikoinaan luvattua kansanäänestystä ja jopa eduskunnan yksinkertaisen enemmistön päätöksellä, on tuo ”perivihollinen” ja ”ryssäviha” kaivettu esiin kokonaisvaltaisesti kaikessa mediassa.
Militaristinen propaganda ja Suomen ulkopoliittinen käänne puolueettomuudesta asevarusteluun ja USA-johtoisten Nato-operaatioiden tukemiseen on ollut hurja ja nopea. Mielipideilmaston muokkaus on ollut niin totaalinen, että Nato-liittoutumista vastustavien Suomen kansalaisten mielipiteet on vaiettu, hiljennetty ja niille naurettu ja Nato-kriittiset monessa yhteydessä jopa epäisänmaallisiksi tuomittu. Tämä ei voi olla vaikuttamatta kansalaisiin, joista suuri osa ei juuri kriittistä tietoa mistään saa, koska sitä ei ole edes tarjolla! Tulee helposti mieleen ajatus siitä kuinka lähellä suomalainen media ja suomalainen Nato-vaikuttaminen on eräiden autoritaaristen ja totalitaaristen valtioiden keskitetyn median propagandakeinojen käyttöä? Onko jopa hurskastelua puhua näinä aikoina sananvapaudesta?
Suomi ja sen entinen ”vallan vahtikoiraksikin” sanottu media on siirtynyt kaikessa hiljaisuudessa yksipuolisen Nato-propagandan tuottamiseen, TÄYSIN YKSIULOTTEISEEN JA MANIPULOIVAAN MILITARISTISEEN TODELLISUUTEEN. Vain muutama, ns. huutava ääni korvessa on kuultu.
Siksipä lainaan tähän blogini kommenttiosuuteen erästä Nato-kriittistä kansanedustajaa. Kannattaa lukea ao. ERIÄVÄ MIELIPIDE:
https://vasemmisto.fi/markus-mustajarven-eriava-mielipide-puolustusvaliokunnan-lausuntoon/
yst terv. Susirajan virallinen Öisinajattelija