Presidenttimme on puhunut , ugh! – ja sanonut haastattelussa ( Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien mukaan / TS 21.1. ja HS 22.1.) jotakin enemmän ja paremmin kuin vihjailevassa Uuden vuoden puheessaan.
Kenen elintaso on ansaitsematon?
Nimittäin: Sauli Niinistön mukaan Suomessa pidetään yllä elintasoa, joka ei ole ansaittu. Täyttä asiaa! Juuri näin ylimielisesti ja härskisti toimii ja ylläpitää pyhää asemaansa kansakunnan eliitti, se osa tuhlailevia oligarkkeja ja kerskakuluttavia päättäjiä, jotka parasta aikaa purkavat vasemmistopuolueiden, keskustan(kin) ja ay-liikkeen aikoinaan rakentamaa hyvinvointivaltiota.
Eliitillä, siis valtaapitävillä raharikkailla ja poliitikoillakin on usein taipumus eristäytyä, korruptoitua ja katsoa kansaa yläviistosta, esittää sille vaatimuksia ja ikään kuin poistaa itsensä esimerkiksi nykyisistä säästötalkoista, joita kansalta vaaditaan. Elämä ylätasolla jatkuu entisellään, eletään kuin pellossa edes ajattelematta omaa etuoikeutettua asemaa ja siihen kuuluvia etuisuuksia. Näin idässä ja lännessä, piskuisessa Suomessakin. Tämä sisäänrakennettu egoismi ja virallistettu narsismi on se viitoitettu tie, mikä vie pallomme varmaan tuhoon, sotien ja militarismin ohella!
Maksamme elintasostamme nykyisin velkarahalla, toteaa presidentti, mutta puhuu vain yleisellä tasolla eikä jatka analyysiaan ihan syvään päähän eli siihen, kenelle velkaraha on edullista ja kenellä sitä elintasoa yhä piisaa, vaikka talkoista puhutaan. Kenelle yhä maksetaan myyntivoittoja, osinkoja ja muuta hunajaa ja kuka nettoaakaan 2023 eniten sähkönkulutusrahoja sähkönkulutusta lisäten, kuka kerää yhä lentopisteitä suruttomasti lennellen ja sen sellaista. Ja tärkein pointti: kenen selkänahasta se eliitin ansaitsematon elintaso , juuri se yli- ja kerskakulutus pieninä palkkoina, riistovuokrina, sijoitusasuntoina ja jatkuvina hinnankorotuksina nyljetään. Minusta olisi korkea aika vaatia kohtuutta kerskakulutukseen ja hakea säästöjä sieltä, mistä niitä pienellä vaivalla tai vaikka, näinä sotaisina aikoina, kriisilainsäädännöllä voisi noukkia.
Vaikka avaimet ovat eliitin ja päättäjien taskussa, tavan kansalainenkin voi tehdä aina jotakin. Tämän blogin lopussa esitän oman kohtuuajatteluun perustuvan leikkaus- ja säästölistani, jota minä, vaimoni ja tietääkseni lähimain kaikki kuusi lastanikin pyrkivät noudattamaan perheineen – ainakin valikoiden.
Presidentin mielestä sotamenoistakin voi leikata!
Suomen Pravda eli HS otsikoi presidentin merkittävän haastattelun vain parilla palstalla 22.1.2023, valitettavasti. Miksiköhän? Onneksi ei sentään vaiennut. Toisenlaisenkin otsikon olisi voinut repäistä! Näkyville olisi voinut nostaa vaikka (ehkä rauhoittavana katumusharjoituksena tarkoitetun?) haastattelun loppukaneetin siitä, että Suomen puolustusvoimatkaan eivät ole syrjässä leikkauksilta ja rahankäyttö sekä tärkeysjärjestys pitää sielläkin tarkoin harkita. Aivan, hävittäjissä, tankeissa ja raja-aidoissa on harkitsemisen paikka.
Tuo viittaus sotamenoihin on silti presidentiltä aivan ennenkuulumatonta – näinä isänmaallisten hurraahuutojen ja militarismin auringonnousun kulta-aikoina! Presidentin sanoihin kannattaa jokaisen pasifistin ja antimilitaristin tarttua – nyt kun vihreistäkin on tullut natottamisen seurauksena se mitä on tullut: kaupunkien pöhöttynyt pientaantumus. Toisaalta, ihmetyttää että presidentti kehtaa tai uskaltaa vetää jarrua kun aitakin on jo kohta pystyssä itärajalla, hävittäjät tilauksessa ja tankkeja kuskataan Nato-voimien avuksi, vaikka ei ihan vielä olla maalisuoralla jäsenyydestä tai edes nais- ja palkka-armeijastakaan, erityisjoukoista ja tukikohdista puhumattakaan – kun nuo turkasen turkkilaiset ja vakavilla asioilla pilailevat villerannat siinä sivussa sotkevat peliä! No, eiköhän asioista vaikenemalla ja itsesensuurilla valtamediassa pärjätä siinä missä tähänkin asti…
Öisinajattelijan kohtuullinen leikkauslista
Joensuussa toimii ansiokkaasti Kohtuus-liike, jonka kannattaja olen ollut myös viime vuosina leikatessani omia menojani. Tulee mieleen seuraavia asioita ( joissa olen nuukaillut ja säästänyt suuremmin kärsimättä, vaimoni hyvällä tuella )
- kävelemme ja pyöräilemme Tuijan kanssa kaupunkimatkat, junailemmekin vain pari kolme kertaa vuodessa, jolloin kohteena pääosin Hki tai Tre, sillä henkilööauto (vuosimallia 1996) seisoo rekisteristä poistettuna talvikuukaudet marraskuulta-huhtikuulle; kesäkaudella olemme ajaneet viiden viime vuoden aikana 3500-5000 km vuosittain; lentänyt en ole vuoden 2012 jälkeen enkä käynyt ulkomailla kolmeen vuoteen yhtä Tallinnan päiväreissua lukuunottamatta
- ostamme ruokamme pääosin kotimaisina raaka-ainenta, emme käytä juuri valmisruokia emmekä syö ravintoloissa montaa kertaa vuodessa; seuraamme alennuksia ja hankimme usein kerralla paljon “hamstraamalla”; olen himomarjastaja ja sienestäjä, joten pakastin tyhjenee vasta vapun lähestyessä, jolloin se on pari kolme kuukautta pois päältä; metsäinen harrastus tuo tuntuvaa säästöä ja vaihtelua ruokailuun. Ja vielä: alkoholijuomat ostan useimmiten Alkosta ja nautin kotona – niiden suhteen säästäminen olisi nykyistä suotavampaakin
- olemme pääosin kasvissyöjiä, tarkkailemme vyötäröä ja liikumme, jotta terveyttä piisaisi vielä näinä eläkeläisvuosinakin; hoito- ja lääkemenoissa on kaiketi onnistuttu aika hyvin säästämäänkin, mutta muutaman pakollisen napin joudun aamuisin nielemään
- ostamme vaatteita vain harkiten, jolloin omat vuotuiset vaatemenoni ovat olleet viime vuosina yhteensä ehkä noin sata euroa vuodessa; käyn nimittäin kirpputoreilla ja esimerkiksi käytetyn ja erinomaisen suksipaketin (sukset, sauvat, siteet, monot) hinta oli viimeksi 15 euroa. Jaksan myös ihmetellä sitä, että vaimoni vaatebudjetti ei ole paljonkaan omaani isompi
- harrastamme halpaa kansankulttuuria, pääosin lukemista ja television ilmaiskanavia, kirjallisuutta, dokumentteja tai teema-kanavan klassikkoelokuvia, kirjastoja, ilmaiskonsertteja ja museoita; pressikorttini sallii minulle ilmaiskäynnit myös Kiasman, Ateneumin ja Amos Rexin kaltaisissa taidepyhätöissä ja joskus edulliset festivaalivierailut
- säästämme sähköä ja vettä pesemällä ja käyttämällä vain täysiä koneellisia astioita ja vaatteita; televisiomme ja tämä tietokoneeni ei ole nykyisin päällä ellei niitä käytetä; meillä ei ole älypuhelimia eikä erilaisia sähkövempaimia; tuuletan mieluummin lenkkivaatteeni parvekkeella kuin pesen niitä joka kerta hikoiltuani salilla tai ladulla; taloyhtiömme lopetti viisaasti toisen saunavuoropäivän jo viime vuonna
- näillä säästöillä tai leikkauksilla vielä pärjää, vaikka eläkkeestäni, joka on tarkalleen suomalaista keskitasoa, ei jää säästöön eli puskurirahastoon juuri mitään kuukausittain. Tammikuuhun 2023 mennessä puskurikseni on kertynyt näköjään hieman alle 1000 euroa ainoalle pankkitililleni (veroparatiiseja en käytä enkä ns. verosuunnittelua), mikä summa on muodostunut ylimääräisistä töistä palkkioina; pääosin kirjoitan (usein tulkkaan tai suomennankin) vapaaehtoistyönä (näitäkin blogeja); julkaistut kirjani eivät ole tähän mennessä tuottaneet juuri mitään (paitsi iloa, mainetta ja kunniaa) enkä ole saanut, edes hakenut apurahoja, joita harvemmin eläkeläiselle myönnetään
Vapaaehtoistyö, kirjoittaminen ja lukeminen, erilaiset harrastukset, upea parisuhde ja lapset sekä kansalaistoiminta tuottavat sen verran hyvää oloa, että niistä asioista en aio lähitulevaisuudessakaan luopua. Niistä en “säästä” niin kauan kuin pää toimii, teksti kulkee ja jalka nousee..
Öisinajattelija
Discover more from Vasemmisto Nyt!
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
Sähkön säästäminen. Italialainen oivallus.
Uutisissa mainittiin italialaisten ”keksinnöstä” spaghetin kypsyttämiseksi sähköä säästäen. Olin juuri uutisten aikaan aikeissa keittää kyseistä materiaalia normaaliin tapaan, mutta nappasin vinkistä vaarin ja kiehautin veden materiaaleineen ja katkaisin virran. Tavara oli sopivasti ehtinyt kypsyä kuumassa vedessä, kun italialaisten oivalluksesta kerrottiin uutisissa tarkemmin. Havaitsin olevani aikaa edellä, jopa hippasen nero. Niin yksinkertainen asia, mutta ei koskaan ole tullut mieleen. Sama toimii puurossa ja kananmunissa. Perunoita täytyy kokeilla seuraavaksi, pitää ehkä kiehauttaa toisenkin kerran.
Lämmitä tönösi puilla. Hanki aurinkopaneelit, mutta laske takaisinmaksuaika suhteutettuna elinaikaodotteeseen.
Tai mee ihan fiiliksellä.
Veden ( sähkön) säästäminen.
Pese astiat käsin. Liruta hanasta; lusikkahieronta-vesi seis, veitsihieronta-vesi seis, lautashieronta-vesi seis jne. Tiskiainetta harvoin tarvitsee. Fairy-pullossa lukee: rittää jopa 18 vko. Riittää 18 kk niin että heilahtaa. Tiedoksi firmalle.
Kusi pikkuhuuhtelulla, kökkis isommalla. Paperit roskiin, kuten etelän maissa on tapana, niin eipä tarvitse niin usein olla viemäreitä isommin huuhtomassa tukkeista. Hifistelijä käy yöaikaan kuseskelemassa tai vääntämässä tortut naapurin tontille, jolloin vettä ei kulu yhtään. Tulee maan lannoitus hoidettua samalla.
Naapuriakaan ei tarvitse avittaa, jos itsellä riittää lääniä ja rauhaa.
Jos on exhibionisti, rauhaakaan ei tarvitse, toivo riittää.
Hermojen säästäminen.
Päämedioissa Yle/HS pyörivien poliitikko-, virkamiesasiantuntija-, sotilashenkilöiden lausuntojen, naamojen ja eleiden seuraamisen säännöstely siten, ettei vanne ala kiristää päätä enemmän kuin on kohtuullista. Jostain kumman syystä kaksi ärsyttävintä politiikan pärstäkerrointa on oikealta laidalta, puolustushaarojensa puheenjohtajat, persu ja kokkeli. Heti Räsäsen jälkeen.
Persun eduksi on kyllä pakko todeta, että hänen artikulaationsa hipoo täydellisyyttä, mikä on tietenkin subjektiivinen kokemus.
Hyppää Hs:n päivittäiset Markkas- ja NHL-jepet nopeasti yli, kun donkki- tai kypäräkuva ilmaantuu ruudulle. Pääkirjoituksista riittää otsikko. Mielen kakofonialta säästämiseksi passaa HS ja tyydy KU:n hitaasti päivittyviin, vähemmän irrotionaalisiin ja tyhjänpäiväisiin uutisiin.
Luonnon säästäminen.
Lentämisen, juna-/laiva-/automatkan sijaan patikoiden tai pyöräillen etelän lämpöisiin maihin. Luonnon kannalta suotuisin vaihtoehto on tyytyä matkakertomuksiin ja luontodokumentteihin, mikäli oma mielikuvitus ei riitä. Lämmitä sauna rakennuksilta kerätyillä ylijäämäpuilla ja kuvittele itsesi etelän lämpöön, tai jätä sauna lämmittämättä, ihaile vain sen hienoa arkkitehtuuria.
Älä tallaa nurmikoita ja jätä lahopuut metsään.
Ajan säästäminen.
Aika on harhaa, jota ei voi säästää. Eikä se odota ketään.
Ruoan säästäminen.
Syö kaikki elintarvike minkä ostat, dyykkaat, varastat tahi bonuspisteillä lunastat.
Yksi purkkatyyny riittää vuodenpäivät, kun pyörität sen (xylitol)sokerissa maun mentyä.
Rahan säästäminen.
Säästä juuri sen verran, ettei killinkiäkään jää arkun pohjalle.
Älä säilö seteleitä tyynyn alle: ne voivat päätyä pölypunkkien kitusiin. Jokatapauksessa pese vuodevaatteet riittävän usein sadevedellä, ja vältä hikoilua nukkuessasi.
Osakkeiden säästäminen.
Jos sinulla on kasapäin suomalaista energiayhtiötä, jota on Saksan/(Venäjän) toimesta ruuvattu ns. kakkoseen, jonka jälkeen Suomi-niminen valtio on vetänyt toiset varvit yli vähemmistöomistajien, voit edelleen toivoa, osinkko hyvä!, kuten tj Uniper-härdellin jälkeen toimittaja Sannikan kysymykseen totesi; tavoitteena kasvava osinko. Valtion ratkaisu ”ongelmaan” voisi olla tj:n vaihto ennen osinkopäätöstä, omansahan valtio jo ulosmitannut.
Hampaiden säästäminen.
Vältä makeaa ja hapanta, Harjaa aamuin illoin. Käytä pehmeää harjaa. Älä narskuttele. Säästä erityisesti viisaudenhampaitasi, ettet tyhmisty. Tarkistuta kalustosi kerran vuodessa.
Pierun säästäminen.
Yleensä ei kannata, mutta eduskunnan täysistunnoissa suotavaa.
Ota omista hajuistasi kaikki irti, viimeiseen nuuhkaisuun.
Paheksu muiden pieruja, paitsi kainaloisesi, jonka kanssa voitte nostaa riemun toiseen potenssiin.
Satiirin säästäminen.
Dario Fo analysoi joskus kauan sitten suomalaisia poliitikoita lyhyiden videopätkien perusteella. Lipponen oli peräisin ummehtuneesta kellarista ja Niinistö oli saituri, joten säästötalkoiden isännöinti sopii hyvinkin vm. henkilölle.
Nato-Niinistö kylläkin antoi ymmärtää, että puolustusvoimat ovat viimeisin säästökohde. Että se siitä yllättävyydestä.
Muitakin oli Darion arvioissa mukana, mutta muistin säästöominaisuudet eivät kykene heitä hahmottamaan.
Ilmaston säästäminen.
Puhetta ja pieruja piisaa, jotka edesauttavat ilmaston lämpenemistä. Kompensoimaan tarvitaan amerikkalaisia vihreän teräksen ym. vastaavien alojen toimijoita Suomen maaperälle norjalaisen bulvaanin muodossa, jotta Lintilä voisi korvat punoittaen hehkuttaa hankkeen erinomaisuutta (”verrattain uskottava”), kuten Uniperinkin kohdalla oli.
Elämä säästöliekillä.
Täysillä eläminen, ”kaasu pohjassa”, mitä se on? Itsensä haastamista, jatkuvaa rilluttelua, vuoristokiipeilyä, syvänmerensukellusta, full contact-lajeja? Maailmanympärysmatkalla pikakelauksella ihmettelemässä eri kulttuurien kommervenkkejä, kippaillen jos jonkinlaisia toteja fiiliksen kohottamiseksi? Pierun päästäminen Saharassa?
Kotisohvalle ankkuroitunut perse säästää, kun pää haluaisi tuhlata maailmalla. Kumpi on viisaampi, pää vai perse?
Puulaverilla asia on yhdentekevä.
Vitsien säästäminen on helppoa, kun ne ovat vähissä.
Sanojen säästäminen kannattaa tilannekohtaisesti harkita.
Harkintaa ei ole syytä säästää, eikä säästä syyttää.