Suomi ei ole Venäjä- vihamielinen maa, vaikka Vladimir Putinin lehdistösihteeri Dmitri Peskov sanoo niin. Suomella on kauan ollut hyvät, asialliset ja aiemmin jopa lämpimät suhteet venäläisiin. Nytkään Suomi ei ole Venäjä- vihamielinen, ”russofobinen”, vaikka Venäjällä halutaan antaa tällainen kuva Suomesta.
Venäjällä on aina vihattu fasisteja ja natseja, siksi on hyvin outoa, että Venäjällä tehdään nyt propagandaa täysin suoraan Hitlerin oppikirjan mukaan, Goebbels oli siinä asiassa erityisen taitava. Suomesta esitetään kuva Venäjän kansalaisille, että Suomi on epäinhimillinen maa, joka estää perheitä tapaamasta toisiaan. Kerrotaan myös, että Suomi ei ole neuvotellut Venäjän kanssa ennen rajanylityspaikkojen sulkemista. Venäläisissä tiedotusvälineissä jätetään kuitenkin kertomatta, että Venäjä ei neuvotellut Suomen kanssa ennen kuin alkoi päästää kolmansien maiden kansalaisia maittemme rajan yli ilman viisumia.
Entä jos joku turvapaikanhakija menehtyy lähes 30 asteen pakkasessa? Siihenkö Venäjä pyrkii – että saadaan uutisia siitä, kuinka epäinhimillisiä suomalaiset ovat? Miten Venäjällä voidaan toimia näin, että annetaan salakuljettajien tuoda ja rahastaa ihmisiä, joista ei tiedetä yhtään mitään? Tällainen toiminta on kuin pilkkaa niille todellisille toisen maailmansodan venäläisille sankareille, jotka uhrasivat henkensä taistellessaan Natsi-Saksaa vastaan. Suomi ei ole vihollismaa. Mutta me olemme hiljaa ja koitamme toimia parhaamme mukaan ja auttaa hädässä olevia, kun Venäjä sulkee portit heidän takanaan.
Toivottavasti tavalliset venäläiset omassa kotimaassaan sekä täällä asuvat ymmärtävät, että Suomi ei uhkaa ketään. Suomalaiset ovat rauhaa rakastava, rehellinen ja sisukaskin kansa.
Yhtenäinen Venäjä -puolueen toinen senaattori Aleksei Pushkov kirjoitti Telegram- lehdessä: ”Suomi on liittynyt niiden samankaltaisten maiden joukkoon, jotka asettavat panoksensa Venäjän kanssa syntyvän ”suuren kuilun” puolesta. Suomi ei ole saavuttanut sillä mitään, vaan menettänyt paljon.”*
Todennäköisesti Pushkov on siinä oikeassa, että Suomi ei ole saavuttanut mitään sillä, että kaupankäynti Venäjän kanssa on lähes loppunut ja yhteistyö on olematonta. Mehän siinä kärsimme. Venäjää se ei haittaa, Venäjällä on paljon muita kauppakumppaneita. Täytyy kuitenkin muistaa, että me emme tätä halunneet. Toisessa asiassa Pushkov ei ole oikeassa, Suomi ei halua ”suurta kuilua”.
Venäjällä tiedetään varsin hyvin, että suurin osa Suomen kansasta ei kannattanut Natoa ennen 24.2.2022. Suomalaisten mielipide muuttui lähes yhdessä päivässä, tämäkin Venäjällä tiedetään.
” – Meillä oli pitkäaikaiset, hyvät suhteet Suomen kanssa: pragmaattiset, keskinäiseen kunnioitukseen perustuvat suhteet, Peskov sanoi”*. Hän sanoi olevansa syvästi surullinen, että Suomi sulki raja-asemia. Peskoville sellaisia terveisiä, että mekin olemme pahoillamme siitä, että kaupankäynti ja matkailu ovat loppuneet ja viranomaisten yhteistyö on vähäistä. Mutta russofobiasta meitä on turha syyttää.
Toivon mukaan asiallinen yhteistyö Venäjän kanssa on mahdollista tulevaisuudessa.
Suomalaisilla on oikeus rakastaa omaa maataan, kuten venäläisetkin rakastavat Venäjää.
*Ilta-Sanomat, 9.7.2023, Arja Paananen: Suomalaisten poistuminen teki venäläiset liikemiehet onnellisiksi
*mtv.uutiset.fi, 21.11.2023, Tutkija tietää, mitä Kreml Suomelta haluaa: ”Venäjä on lukenut ilmapiiriä todella hyvin”
Kyllä kai Sale voisi taas kilauttaa Putelle, ja kysyä, että mikäs se nyt niin ikävästi rassaa, ja että olisko tilanne mahdollista jotenkin ratkaista. Kyllä suomalaiset sen hyvin ymmärtävät, että Suomi on pieni ja vähäväkinen maa, jonka ei todellakaan kannata riitautua ison naapurinsa kanssa. Onhan me nyt ennenkin tultu toimeen, ja miksei tultaisi vastakin?
Siitäkin huolimatta, että änkyräkommarit rajan molemmin puolin selittivät vakavalla naamalla, että Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon 30.11.1939…
Minun tulee niin sääli venäläisiä, he eivät vaan pääse surkeasta herra-”onnestaan” eroon. Elämä yhtä selviytymisyrittelyä, palkintona joko niskalaukaus Lubjanka-talon kellarissa tai sitten ei.
Ei muuten ole mikään ihme, että niinkin voimakkaasti tunteellinen laulu kuin ”Rakastan elämää” tunnetaan nimenomaan venäläisenä sävellyksenä. (Kolmanovsky ja Salanov)
Entä täällä Suomessa? ”Syvä iskumme on, viha voittamaton”…?
Kun johtaja toisensa jälkeen Kremlistä alkaen kyläneuvoston pikkupamppuun saakka tekee itsestään ”Matrabazo-Sossikon”, eikun ”Soselon”, eikun ”Koban”, eikun ”Talliinin Joopin”, eikun juopon suutarinpojan kloonin – aina ja ikuisesti.
”Tsaari-isäsemme tietää kyllä!”
Äärilahko -”kristityt” muuten rukoilevat että Suomen ja Venäjän välille repeäisi 5 000 km leveä valtameri. Niin kauan kun tätä ei ole tapahtunut, niin eikö nyt jotenkin pitäisi yrittää?
Päivä päivältä kuitenkin lähestyy suuri venäläinen juhlapäivä, jonka keskeisenä juhlakaluna on herra Vovka P. itse, päässeenä ikuiseen lepoon ja rauhaan, ystävänsä patriarkka Kirillin muotoillessa pyhästä öljystä ortodoksiristiä Vovkan otsaan tämän levätessä arkussaan kovin hiljaisena poikana…
Entä sen jälkeen?
Vanha venäläinen sananlasku: – ”Vuoroin mieheltä kaula poikki, vuoroin pirtti ja uuni riemusta loikki”.
Venäjän rajalle pystytettävään aitaan voisi ottaa mallia Trumpin Meksikon-USA:n raja-aidasta: 5,5 m korkeat terässaidat jotka on upotettu 3 metriseen sementtikerrokseen maan alle, ja aidan tolpat 15 cm leveitä jotka on täytetty sementillä.
Ja lisäksi kameravartiointi ja partioivat rajavartijat.
Mutta aidasta huolimatta siitä mennään kuulemma läpi alhaalta kuin myyrät, suoraan ja yläpuoleltatakin niin että heilahtaa…
Kumma kun nyt ei tulla yhden diktatuurimaan kanssa toimeen kun on tultu ennenkin, ja menestyksellisesti. Bisnestä ja kulttuurivaihtoa. Vai olikohan Suomella silloin parempi herraonni kuin nyt natohurmoksen aikaan.
Tuleehan Yhdysvallatkin toimeen monen diktatuurimaan kanssa, kuten nykyisin Saudi-Arabian ja aikoinaan Iranin ja Chilen diktatuurien kanssa, olivat juonimassakin fasistidiktaattori Pinochetin valtaan.
Diktaattorit jotka ovat meidän puolellamme ovat niitä hyviä tyranneja, kun taas viholliseksi luokiteltavat ovat pahoja diktaattoreita.
Diktaattoreissa on ikäänkuin eroja…
Mutta pohjoismainen hyvinvointivaltio-idea on silti maailman paras hallintomuoto.
Ei amerikkalainen dollaridemokratia tai minkäänlainen autokraattinen hallinto.
Tosiasia lienee, ettei sen paremmin Peskov kuin Pushkov lotkauttaisi korvaansa suomalaisen taviksen sanomisille, mikäli sellainen vahingossa sattuisi heidän havaintokentässään inahtamaan.
He seuraavat poliittisen valtiohenkilöstön sanomisia ja tekemisiä, joiden perusteella vetävät johtopäätöksensä.
Kyllä minäkin uskon, että valtaosa tavallisista amerikkalaisista on kohtuufiksua ja mukavaakin väkeä, mistä ei seuraa, että maan plutokraattinen älykääpiömystökin
sellaista olisi.
Siksipä Peskoville on turha lähetellä terviisii.
Venäjä voisi palkata valtionhallintoonsa Suomen valtiojohdolle terviisimiehen, jonka nimeksi sopisi Pjotr Paskov.