Venäjää siellä ei näy
On sankarit muut karkeloissa
Ja juhlat heiltä ne käy
On sankarit muut karkeloissa
Ja juhlat heiltä ne käy*
En tiedä sopivatko Irwinin laulun sanat tuohon hetkeen, kun Pariisissa olympialaisten avajaisissa joukkueet lipuivat laivoissa ja veneissä pitkin Seine- jokea ja kaikki hurrasivat ja valoshow oli upea – sateesta huolimatta. Mutta nuo sanat tulivat mieleeni avajaisia katsellessani ja ne on nyt pakko tähän kirjoittaa.
Useimpien mielestä oli täysin oikein, että Venäjä suljettiin pois olympialaisista. Suomen tasavallan presidentti oli jopa sitä mieltä, ettei venäläisiä urheilijoita olisi pitänyt päästää kisoihin ollenkaan, ei edes neutraaleina urheilijoina.
Tämä kaikki on surullista – ja tuhoisaa. Miten tähän tilanteeseen on tultu? Mistä kaikki tämä on lähtöisin? Ja mitä tämä maksaa ja kuka tai ketkä kaiken tämän maksavat?
Venäjän Federaatio* on täysin lännen eristämä ja tietenkin toivotaan, että Venäjää nyt edes vähän harmittaisi. Olympialaisiin ei ole maana asiaa ja pakotteistakin on todennäköisesti haittaa, vaikka Venäjä ja läntiset maat niitä kiertävätkin – tavaroiden ja rahojen liikuttelu monien välikäsien kautta vie aikaa ja maksaa rahaa.
Jotkut yrittävät unohtaa koko Venäjän olemassaolon tai toivovat, että Venäjän voisi unohtaa kokonaan. Mutta se ei onnistu. Meillä on tuossa naapurinamme mahtava maa, jossa on väestöä yli 140 miljoonaa, pinta-alaltaan maailman suurin valtio, jolla on valtavat raaka-ainevarat. Ja jos me yritämmekin unohtaa, Venäjä muistuttaa meitä – hei älkäähän unohtako, kuka on naapurinne!
Venäjä muistuttaa kaikenlaisella pienellä ja suuremmalla kiusalla – presidentti Sauli Niinistö kutsuisi niitä ”ilkeilyiksi”. Todennäköisesti kansalaisille ei kaikkea kerrotakaan ja parempi niin. Mutta lentokoneiden GPS- paikannusjärjestelmien häirintä alkoi mennä jo niin pitkälle, että Joensuuhun laskeutumassa olleet koneet joutuivat laskeutumaan toiselle kentälle tai palaamaan takaisin. Entä jos olisi tapahtunut onnettomuus? Venäjä olisi tietysti ollut syytön ja syyttänyt länttä surkeista järjestelmistä – Venäjä voisi toimittaa luotettavampia järjestelmiä, jos kauppa kävisi. Mutta kun se ei tällä hetkellä käy.
Sellaiset terveiset sinne idän suuntaan, että tällainen häirintä ja kiusa on täysin tarpeetonta. Suomalaiset eivät ole tyhmiä, me kyllä tiedämme, kuka on naapurimme. Tiedostamme aivan varmasti joka hetki, että jos Venäjä niin haluaa, muutamalla napin painalluksella Suomen suuret kaupungit tuhoutuvat. Toivottavasti Venäjä ei halua.
Miksi kaikki muuttui? Minäkin itkin katkeria kyyneliä, kun en päässyt Neuvostoliiton aikaan kommunistinaapurimme sukulaistytön mukaan Kansainvälisille Nuorisofestivaaleille Helsinkiin, todennäköisesti vuonna 1962. Tyttö kertoi, että siellä oli lapsia ja nuoria kaikkialta maailmasta – se kuulosti pikkukylän tytölle unelmalta.
Tuli toinen aika.
Olisiko jossain vaiheessa pitänyt yrittää neuvotella Venäjän kanssa? Sitä ei tehty. Venäjällä oli toiveita ja ehtoja, joihin sen mielestä lännen olisi pitänyt suostua. Lännen mielestä jokainen maa ja kansa päättää itse, mihin ryhmään se haluaa kuulua ja sitä Venäjä ei voinut hyväksyä.
Nyt samaan aikaan, kun länsi katselee olympialaisia, Venäjä tapaa uusia liittolaisia ja solmii suhteita. Venäjältä paennut toimittaja on sitä mieltä, että ”Venäjää ei saa aliarvioda”*. Venäjä katsoo pitkälle tulevaisuuteen ja toimii sen strategian mukaan, että maailman pitää olla moninapainen ( tai mahdollisesti yksinapainen ) ja Venäjän pitää olla vaikuttamassa maailmanjärjestykseen ja ohjailemassa länttä oikeaan suuntaan.
Venäjällä on monia enemmän tai vähemmän hyviä ystäviä, Intia, Kiina, Venezuela, monet Afrikan maat, tietysti Syyria ja monet muut Lähi-Idän maat. Afrikan maista osa kuuluu niiden kolmentoista maan joukkoon, joiden talous on vaarassa romahtaa*. Nämä maat ovat niin velkaantuneita, että niiden velkasuhde bruttokansantuotteeseen on jo yli puolet. Näiden maiden diktaattorit kyllä kuuntelevat ketä tahansa, joka lupaa pitää heidät vallassa.
Samaan aikaan, kun me katsomme olympialaisia, Israel sotii Gazassa Hamasin kanssa ja nyt pian Libanonin Hizbollahin kanssakin ( sopii Venäjälle ). Samaan aikaan Amerikassa on tehty murhayritys republikaanien presidenttiehdokasta Trumpia vastaan ( sopii Venäjälle, saa huomiota ). Samaan aikaan Venäjällä monet kriitikot ovat saaneet maksaa hengellään siitä, että ovat arvostelleet Venäjän johtoa ( sopii Venäjälle ). Samaan aikaan Unkarin pääministeri ja nyt myös ehkä Italian pääministeri toimivat Venäjän hyväksi ( sopii Venäjälle, jos EU olisi riitainen ). Samaan aikaan EU- maat Serbia ja Slovakia, Unkarin lisäksi, ovat Venäjä- mielisiä ( sopii Venäjälle, jos EU:n on hankala löytää yhteinen sävel ).
Puhumattakaan siitä, että samaan aikaan, kun katsomme olympialaisia ja yritämme unohtaa hetkeksi sodan kauhut – jotkut alkavat ehdottaa neuvotteluja Ukrainan ja Venäjän välille. Kaikki ovat väsyneitä sotaan, kuolemaan, kauhuun ja rauniokaupunkeihin ja sehän sopii Venäjälle.
Kysymys on rauhan hinnasta.
Ja lisäksi kysymys on tulevaisuudesta. Entä sodan jälkeen?
Mitä tapahtuu Moldovalle, Georgialle, entä Baltian maille: Virolle, Latvialle ja Liettualle?
Suomi on esitetty jo Venäjän vihollisvaltiona – mitä Suomi ei ole – Natoon liittymisemme takia ja meistä sanotaan paljon pahaa Venäjän tiedotusvälineissä. Venäjän Karjalan tasavallan korkein oikeustuomioistuin on todennut Suomen syylliseksi sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja neuvostokansan kansanmurhaan toisen maailmansodan jälkeen ja vaatii 210 miljardin euron korvauksia*.
Onneksi osa viranomaisten yhteistyöstä venäläisten viranomaisten kanssa sujuu edelleen. Luotan Venäjän kansaan. Tavalliset kansalaiset eivät toivottavasti näe suomalaisia vihollisina. Vanhemmat ihmiset muistavat ajat, jolloin olimme paljonkin toistemme kanssa tekemisissä. Ennenkin olemme tulleet toimeen – varmaan tulevaisuudessakin.
Kunpa vielä joskus koittaisi päivä, jolloin voi juoda pienen lasillisen vodkaa ystävällisten venäläisten kanssa ja kuunnella vaikka ”Moskovan valot”*, ”Uralin pihlaja”* tai ”Mandshurian kummut”, vaikka Laila Kinnusen laulamana venäjäksi.
Jälkikirjoitus:
Entä rauhanneuvottelut Ukrainan kanssa? Tietäisin kyllä ratkaisun, mutta kukapa minulta sitä kysyisi. Olin sitä mieltä jo sodan syttyessä vuonna 2022 ja jo paljon aikaisemmin olisi pitänyt neuvotella – heti Krimin valtauksen jälkeen. Mutta ei haluttu. Yksi asia pitää kuitenkin mainita ja se on ihmisen äidinkieli. Oma äidinkieli on kaikille tärkeä. Annetaanhan Suomenkin kouluissa oman äidinkielen tunteja lapsille, joilla suomi ei ole äidinkielenä, jos se suinkin on mahdollista.
Jälkikirjoitus 2:
Niin, ja Suomihan on puolensa valinnut. Saa nähdä, lähdettiinkö häviäjän kelkkaan. Toivottavasti sentään jäisi Ukrainaan tämänkertainen. Eihän Suomi ja suomalaiset noihin asioihin vaikuta kissanpissan vertaa, niin ettei meidän mielipiteillämme mitään väliä ole. Ehkä on turha sekaantua suurvaltojen nokitteluihin.
*mukaeltu Irwin Goodmanin Juhlavalssista
*Wikipedia: Venäjän Federaatio, pinta-ala ja väestö
*YouTube, 30.7.2024: Inside Russia; Global Threat Growing, Why underestimating Putin could lead to global political collapse?
*YouTube, 20.7.2024: ExploreTra Through the World: 13 Countries that could collapse in 2024
*Iisalmen Sanomat, 1.8.2024: “Venäjä tuomitsi Suomen kansanmurhasta”
*Wordpress Suomalaisen musiikin kotisatama: Alkuperäinen, ulkolainen levytysversio: Moskovskije okna/ Lida Goulesco?, Uralskaja rjabinuška, Na sopkah Mantšžurii
Suomi on tukevasti oikeistovallan käsissä: edellinen ja nykyinen presidentti, pääministerin, ulkoministerin ja sotaministerin virat ovat kokoomuksen hallussa, ja lisäksi valtiovarainministerinä ilkeä leikkausintoinen persu-Purra.
Normaalissa demokratiassa yhdellä puolueella ei pitäisi olla noin paljon valtaa.
Kokoomuksen johdolla Suomi vietiin Natoon, vasemmiston myötäillessä muutamaa itsenäistä vasuria lukuunottamatta.
Maantieteelle me emme voi mitään, vaikka kuulummekin Natoon, Venäjä on ja pysyy naapurimaanamme, ja olisi järkevää olla heihin hyvissä väleissä, kuin liittoutua militaristisen suurvallan kanssa, kun toinen militaristinen valtio on vieressä.
Jännitteet kiristyvät helposti räjähdyspisteeseen, eivätkä USA:n aseet, joukot ja ydinaseet tuo meille turvaa, paitsi pettävää turvallisuudentunnetta.
Eräitten sotilashenkilöiden puheet saavat kylmät väreet selkäpiihin, kuten huru-ukko kenraalimajuri evp. Pekka Toverin ”Olemme jo sodassa Venäjän kanssa” ja meidän pitää olla valmiina sotaan parin vuoden kuluessa Venäjän kanssa.
Nuoremmat huru-ukot Mika Aaltola ja Pasternak puhuvat myös levottomia julkisesti, ja viimeksi joku puolalainen sotahullu upseeri, joka uhosi että täältä pesee…
Vanha viisaus toteaa, että sota on liian vakava asia jätettäväksi sotilaille.
Siihen voisi lisätä, että myös sodasta kommentointi on liian vakava asia jätettäväksi sotilaille.
Kiitos kommentistasi! Kirjoitat: ”myös sodasta kommentointi on liian vakava asia jätettäväksi sotilaille”. Tarkoitatko, että on hyvä, että tavallisetkin ihmiset kommentoivat sotatapahtumia? Onko se mielestäsi hyvä, vai pitääkö jättää vain asiantuntijoille? En ihan ymmärtänyt.
Monta kertaa mietin, pitäisikö tuota ja tuota asiaa kommentoida, mutta en voi pitää näppejäni erossa näppäimistöltä – politiikka on liian kiinnostavaa. Mutta tarkkaan saa miettiä, mitä kirjoittaa.
Olen kanssasi osittain eri mieltä siitä asiasta, kun kirjoitat, että ”kokoomuksen johdolla Suomi vietiin Natoon, vasemmiston myötäillessä muutamaa itsenäistä vasuria lukuunottamatta”.
On totta, että täällähän oli jo pitkään erittäin Nato- myönteinen oikeisto ja asiasta puhuttiin usein ennen vaaleja. Oli myös ryhmiä, jotka selkeästi ajoivat Natoon liittymistä – olisipa mielenkiintoista tietää, kuinka paljon rahaa nämä ryhmät saivat ja mistä, mutta se ei koskaan selviä.
Mutta kansan mielipide oli kuitenkin Nato- vastainen – aina siihen asti, kunnes Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sitten mieli muuttui kertaheitolla. Asiasta ei järjestetty kansanäänestystä, mitä venäläiset suuresti paheksuivat. Kuinkahan monesta asiasta Venäjällä järjestetään kansanäänestys?
Jossain mielessä eduskunnan äänestystulosta 184 puolesta – 7 vastaan ( 7 tyhjää, yksi poissa ) voidaan pitää kansanäänestyksenä. Siellä on 200 Suomen kansan valitsemaa edustajaa monista eri puolueista, eivät kaikki ole oikeistoa. Ei voi sanoa, että he kaikki olivat ”oikeiston johdettavissa”. Toivottavasti he tiesivät, mitä tekevät, kun nappia painoivat. Sanoisin kylmänviileästi, että Venäjä johdatti Suomen Natoon, yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa – mehän olemme vain pelinappula.
Katson usein YouTube- videoita, sieltä nyt löytää mitä tahansa. Mutta aika kriittisesti täytyy niitä videoita katsella. Sieltähän löytyy esimerkiksi: ”Why Finland snubbed Russia”* ( Miksi Suomi loukkasi / kohteli halveksivasti Venäjää? ), jossa Venäjältä paennut toimittaja haastattelee Suomessa asuvaa Igoria ( Igor in Russia ). Igor kertoo paljon Suomesta ja suomalaisista, jotkut asiat ovat totta, mutta suuri osa on virheellistä tietoa. Jännä, miten he sekoittavat asiat keskenään, niin että saa olla tarkkana, miten asioita seuraa. Näin vaikutetaan mielipiteeseen. Mielelläni korjaisin hänen virheelliset väittämänsä, jos saisin jostain sähköpostiosoitteen.
Oli erittäin mielenkiintoista – ja raivostuttavaa – miten Igor perusteli Suomen liittymistä Natoon. Hän kertoi suomalaisten olleen sitä mieltä, että kun nyt kuulutaan Euroopan Unioniin, pitää sinne Natoonkin liittyä, koska suuri osa EU:n jäsenistä on jo Naton jäseniä. Sanallakaan ei mainittu Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, aivan kuin se olisi ollut niin mitätön pikkuasia, ettei sitä kannata edes mainita. Ja todella ihmeteltiin, ettei Suomessa järjestetty kansanäänestystä. Toimittaja oikein sanoi: ”Eikö järjestetty kansanäänestystä, tämä on minulle uusi tieto”. Voi kauhistus!
Venäläiset varmaankin järkyttyivät ja yllättyivät siitä, että pieni, olematon ja mitätön Suomi kykeni itsenäiseen päätöksentekoon ja suureen yhtenäisyyteen. Asiasta keskusteltiin pitkään, eikä päätös ollut helppo kenellekään.
Mutta vielä omaan blogikirjoitukseeni: Hyvin vähän on kirjoitettu Venäjän poisjättämisestä olympialaisista, aivan kuin koko asia unohdettaisiin. Mitäpä siitä kirjoittamaan. Vähän se kuitenkin harmittaa Venäjää, nyt Venäjä julisti uimarin olympiavoittajaksi, vaikka hän ei ollut edes kisoissa*. Kyllä heillä olisi voinut olla montakin kultamitalistia, jos olisivat olleet mukana.
Jos olisivat toimineet toisin.
*YouTube: Why Finland snubbed Russia? 2 vuotta sitten
*mtv.uutiset.fi: Venäjä julisti urheilijansa kaksinkertaiseksi olympiavoittajaksi, 5.8.2024
Sotilaathan sotaa tuntuvat enimmäkseen Suomessakin kommentoivan mediassa, ja heillä on työkalupakissaan vain aseita, diplomatiaan he eivät usko.
Suomessa ja Ruotsissa on sellainen tieteenala kuin rauhantutkimus korkealla tasolla, ja rauhantutkijat ovat esittäneet järkeviä argumentteja sotimisen järkevyyteen Euroopassa ja muualla, yleisen militaristisen vouhottamisen ja sotahulluuden kyseenalaistamiseksi.
Maalmanpolitiikan tutkijoilta on myös tullut järkeviä kommentteja, ja ehdotuksia rauhanneuvotteluista, kun sotilaat ehdottavat nopeaa aseistautumista ja valmistautumista sotaan Venäjän kanssa muutaman vuoden kuluttua.
Ymmärtämättä täysin nykyisten aseitten tuhovoimaa, mukaanlukien ydinaseet, jos Euroopassa ruvetaan sotimaan. Kuten ensimmäisessä maailmansodassa, jonka piti olla lyhyt ja reipas sota joka lopettaa kaikki sodat, tai jatkosota, joka ratkaisisi lopullisesti Suomen Venäjä-ongelman, ja kestäisi muutaman viikon, ehdittäisiin hyvin vielä heinäntekoonkin…
Sanoit että me olemme vain pelinappula. Mutta emme sentään ajopuu, joka ajautui virran myötä Natoon?
Olemmeko siis pelinappula emmekä itsenäinen maa, joka tekisi itse omat ratkaisunsa ilman ison naapurinsa tai valtamerentakaisen suurvallan vaikutusta ja propagandaa. Ilman sotahysteriassa tehtyä hätiköityä päätöstä liittyä USA-johtoiseen Natoon.
Hei!
Kiitos jälleen kommentistasi!
Emme mielestäni ole ajopuu, joka menee virran mukana, vaan kyllä Nato- päätös oli ihan tietoinen päätös. Tietenkin he, jotka olivat jo pitkään toivoneet Suomen liittyvän Natoon, käyttivät Venäjän hyökkäystä Ukrainaan hyväkseen.
Vaikka mitään uhkaa Suomea kohtaan ei ollut, sotahysteria on ymmärrettävää ja tietysti monet ajattelivat: entäs sitten Suomi? Meillähän on maarajaa vaikka kuinka paljon, jos ne noin vain hyökkäävät Ukrainaan, onhan se mahdollista Suomeakin kohtaan. Tällaiset ajatukset eivät ole suomalaisten syytä.
Tuossa videossa ”Inside Russia”*, josta viimeksi kirjoitin, Suomessa asuva Igor on sitä mieltä, että suomalaisten paras turva ( Venäjää vastaan ) on hyvät suhteet venäläisten kanssa. Tämähän on kaikille itsestään selvää. Mutta tuo kommentti kuulostaa vähän verhotulta uhkaukselta. Entä, jos Suomella ei ole niin hyvät suhteet, voimmeko toimia niin kuin haluamme, voimmeko esimerkiksi avustaa Ukrainaa sodassa? Vanhempi kansa muistaa kyllä noottikriisit, Venäjä ilmaisi, jos se ei ollut tyytyväinen. Presidentti Kekkonen osasi pelata, mutta nyt tuota aikaa on myös nykyään paljon kritisoitu. Niinhän Venäjä ilmaisee nytkin – monin eri tavoin – ettei se ole tyytyväinen Suomen päätökseen liittyä Natoon.
Nyt kun maailmantilanne on kiristynyt, täytyy pää kylmänä ja yrittää toimia niin kuin kuvittelee sen olevan parasta. Suomalaiset kuvittelivat selkäturvan hakemisen olevan paras asia suomalaisille. Tämän päätöksen kanssa meidän on elettävä, jotkut riemuitsivat siitä, jotkut suhtautuivat ristiriitaisesti, pieni osa piti päätöstä huonona.
Militarismi lisääntyy kaikkialla, asetuotantoa yritetään ajaa ylös joka puolella. Presidentti Niinistökin on usein muistuttanut, että ”Euroopan otettava enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan”*. Vaikka asetuotanto luo myös työpaikkoja, toivoisi rahojen riittävän myös kohtuulliseen palkkatasoon, heikoimmista huolehtimiseen, järkevästi johdettuun terveydenhuoltoon ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Euroopan väestö vanhenee. Valitettavasti emme enää elä ideaalimaailmassa.
Kirjoitat: ”Jännitteet kiristyvät helposti räjähdyspisteeseen, eivätkä USA:n aseet, joukot ja ydinaseet tuo meille turvaa, paitsi pettävää turvallisuudentunnetta.”
Tästä olen kanssasi samaa mieltä, kun ruuvia molemmin puolin kiristetään tarpeeksi, voi se tuoda todellisen konfliktin aina vain lähemmäksi. Toivottavasti ( kuinkahan monta kertaa vielä käytän tätä sanaa ) Suomen hallitus, Puolustusvaliokunta ja ennen kaikkea Puolustusvoimat pitää pään kylmänä, ei provosoidu, vaikka provosoidaan. Toivottavasti he analysoivat tilanteen rauhallisesti ja tekevät järkeviä päätöksiä. Luotan siihen.
Videossa Igor ja Konstantin puhuvat venäläisestä sielusta ”russian soul”, aivan kuin suomalaisilla ei mitään omaa sielua olisikaan – paljon oli Igorin mukaan autonomian aikana Venäjältä annettua.
Tiedoksi: kyllä suomalaisilla on ihan oma identiteetti, ”finnish soul”, oma kulttuuri, taide, musiikki ja luonteenpiirteet. Suomalaiset ovat rehellisiä – ainakin ennen olimme – sisukkaita, peräänantamattomia, rakastavat maataan, itsenäisyyttään ja ovat myös hiukan itsepäisiä.
Siinä on suomalainen sielu, kun kauan sitten Jukka Kuoppamäki lauloi ”Sininen ja valkoinen” tai myöhemmin Kari Tapio lauloi keikalla ”Olen suomalainen” ja monet hiukan humaltuneet juhlijat lauloivat täysillä mukana. Tämä on yksipuolinen näkemys, mutta paremmin suomalaisuutta kuvaa sana: oikeudenmukaisuus. Ja heikkoja emme ole.
*YouTube: Inside Russia, Why Finland snubbed Russia, 2 vuotta sitten
*Tasavallan presidentin verkkosivusto 2012-2024, uutinen 23.4.2015
Olet aivan oikeassa, rauhanneuvottelut olisi ollut käytävä silloin kun sisällissota syttyi Ukrainassa. Nyt rauhasta puhumisesta rangaistaan kuten Pirkanmaalla, estetään ehdokkaaksi pääsy. Osallisena tapahtumiin on myös Eu joka geopoliittisella laajentumisella pyrkii etenemään idän suuntaan, mikäli kansa vastustaa pidetään vaaleja epärehellisenä ja masinoidaan oppositiotta kaduille jotta saataisiin tavoite lävitse keinolla millä hyvänsä
Kiitos kommentistasi! En ole nyt pitkään aikaan kirjoitellut blogiin, kun ei oikein tiedä, mitä uskaltaa kirjoittaa. Maailmantilanne on sekaisin – ja huomenna astuu valtaan Yhdysvaltain presidentti Trump – mitä se tuo tullessaan? Aika paljon olen miettinyt noita asioita ”Vain yksi on joukosta poissa”- blogikirjoitukseni kommenteissa – ovat ajankohtaisia – jos jaksat lukea.
Ainoa taho, joka varmasti juhlii ”rauhattomuuden aikaa”, on aseteollisuus – erityisesti Yhdysvalloissa, mutta myös Euroopassa asetuotantoa pitäisi useiden poliitikkojen mielestä tehostaa huomattavasti ja nopeasti – minne olemme menossa? Kuka meitä ajaa sinne kuilun partaalle, ei missään maassa tavallinen kansa sitä halua, kuka tätä hiekkalaatikkoleikkiä oikein pyörittää?
Nyt perussuomalaisten Jussi Halla-aho oli kuulemma sanonut Turun Sanomien haastattelussa, että olemme jo kolmannessa maailmansodassa, mutta emme tiedä sitä. Aivan kammottavaa, varsinkin, jos hän on oikeassa. Ilmankos nuoret ovat täysin näköalattomia, lapsia ei tehdä tällaiseen maailmaan.
Oletko varma, että rauhasta puhuminen on ehdokkaaksi pääsyn este? Ei uskoisi sitä, Vasemmistoliitto on aina ollut rauhan asialla. Kaikki puolueethan etsivät ehdokkaita vaikka kissojen ja koirien kanssa, kunhan saisivat mahdollisimman paljon. Olisiko mahdollista, että olet astunut jonkun varpaille? Kysy rehellisesti: Miksi en pääse ehdokkaaksi? Kuka on ottanut nokkiinsa?
Ystävällisin terveisin
Ulla Länsiharju