Jo aluevaaleissa kokoomuksen yksi selkeimmistä viesteistä oli se, että koko sote-uudistusta ei pitäisi tehdä. Se näkyy nyt karulla tavalla Petteri Orpon hallituksen politiikassa. Olen alkanut epäillä, että hallituksella ei ole aitoa halua ratkaista sote:n ongelmia, vaan tavoitteena on osoittaa sen huonous.
Sote-uudistus ei tullut ulos täydellisenä, mutta se ei ole koskaan ollut mikään salaisuus. Lainsäädännöllä oli tarkoitus luoda raamit, joiden puitteissa sote-sektoria voidaan kehittää. Tavoitteena on hillitä kustannusten nousua, sujuvoittaa palvelupolkuja, siirtää painopistettä ennaltaehkäisyyn ja vähentää alueiden välistä eriarvoisuutta. Isoimpana motivaattorina on saada rahat riittämään ikääntyneessä Suomessa. Minusta nämä tavoitteet ovat edelleen tarpeen ja uskon, että se saavutetaan nimenomaan sosiaali- ja terveyspuolen sekä erityis- ja perustason tiiviimmällä yhteistyöllä ja yhteisellä kukkarolla.
Sote-uudistuksen toimeenpanossa alueiden verotusoikeus jäi puuttumaan, koska oikeisto pelkäsi kokonaisveroasteen Suomessa nousevan sen myötä. Moni asiantuntija on arvioinut, että alueita pitäisi olla vähemmän. Lisäksi rahoitusmallissa oli jo alun perinkin ongelmia siten, että alueiden erityistarpeita ei voida ottaa riittävästi huomioon. Uudenmaan erillisratkaisukaan ei ollut ihanteellinen. Myös alueiden alijäämien kattamisvelvollisuudelle säädettiin liian tiukka aikaraami. Sote-uudistuksen toimeenpanossa paljastui vielä luultuakin isompi alijäämä, kun rahat siirtyivät kunnilta valtiolle.
Pidän odotettuna, että puutteita on ilmaantunut. On itsestään selvää, että näin isoa muutosta pitää korjailla, kun käytäntö näyttää miten asiat toimivat (tai eivät toimi). Mutta sitä ihmettelen, missä on nykyisen hallituksen into korjata näitä ongelmia. Sen sijaan, että hallitus antaisi tukensa kehittämistyölle ja parantaisi rakenteita, tekee se ratkaisuja tavoitteena supistaa julkisia menoja lyhyellä aikavälillä. Tälle toki löytyy tukea taloustieteestä, sillä sote-menot ovat kansantalouteen suhteutettuna suuret väestön ikääntymisen sekä yksityisen sektorin tuottavuusongelmien vuoksi. Yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta katsottuna kuitenkin tiedämme, että esimerkiksi hoitoon pääsyn pitkittyminen lisää sairastuvuutta ja hoitaminen tulee entistä kalliimmaksi. Siksi onkin merkillistä miten yksipuolisesti hallitus nyt toimii.
Kun hallitus nyt vetää rahoitusta alueilta muun muassa hoitajamitoituksesta, hoitojonojen lyhentämisestä ja asiakasmaksuista, vie hallitus sote-uudistuksen tavoitteiden toteuttamiselta pohjaa. HUS ilmoitti juuri massiivisista yt-neuvotteluista, kun rahoitusta näyttääkin tulevan entistä vähemmän talousvaikeuksissa olevien alueiden kautta. Tämäkin vaikeuttaa oikea-aikaista hoitoon pääsyä ja vaikuttavien palvelujen tuottamista entisestään. Tästäkin hallitus pesee täysin kätensä osoittamalla syyttävää sormea vain HUSin suuntaan.
Jos hallitus ei edes halua uskoa sote-uudistukseen ja sen tavoitteisiin, ei ole ihme että sen into sote-sektorin kehittämistä kohtaan on vähäistä. Kun tavoitteet karkaavat yhä kauemmaksi pääsee se sanomaan, että ”mitäpä sanoimme, paska uudistus”. Nykyinen tilanne on kuitenkin Petteri Orpon hallituksen vastuulla, muiden syyttely ei nyt auta. Kyse on koko hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.
Nyt olisi tärkeä valmistella verotusoikeus alueille ja mahdollisesti vähentää alueiden määrää. Kuluja säästävälle kehittämistyölle on nyt annettava aikaa ja vaikuttavampiin palveluihin on panostettava. Satsauksia on tehtävä nopeaan hoitoon ja tuen piiriin pääsemiseen sekä ennaltaehkäisyyn. Holtiton ja vastuuton leikkaaminen on loputtava ja tulopuoleen on panostettava nykyistä enemmän.
Kokoomuksen asenne tunnetusti on se, että paska uudistus, kun ei mennyt niinkuin ME halusimme.
”- Kun tuli kavereille luvattua!” (Lue: pääsisivät rahastamaan minkään pitelemättä ja estämättä!)
Ihmisistä on huolehdittava. Kasvottoman rahan vaaliminen ja helliminen EI VOI olla elämän yksinomainen tarkoitus ja päämäärä!!!
Uusliberalistinen hourailu talouskurihöpöstelyineen on heitettävä historian roskatynnyriin. Olemmehan sen ”ihanuudesta” markkinavoimineen kärsineet jo liian kauan.
”Sote-uudistus ei tullut ulos täydellisenä”. Tarkemmin sanottuna se tuli ulos muodossa, joka ei toteuttanut, eikä voi koskaan toteuttaakaan, ainuttakaan sote-uudistuksen tavoitteista. Pystytettiin vain massiivinen poliittinen aluehallinto.
Politiikassa ei ole otettu esille yhtään ratkaisumallia, jolla ongelmat selätettäisiin. Sinänsä tärkeä omalääkäriperiaatekin tarjoaisi vain osittaisen parannuksen. Tarvitaan kokonaisratkaisu, jossa valtakunnalliset mittakaava- ja synergiaedut voidaan täysimittaisesti ja tasapainoisesti hyödyntää. Pitäisi ymmärtää, ettei tehokkaimmillakaan osaoptimoinneilla voida koskaan saavuttaa parhaiten toimivaa kokonaisuutta.
Tarvitaan ekosysteemiajattelua, johon poliitikkojen osaaminen ei kuitenkaan riitä. Toinen, kenties tärkein, rajoite on puolueiden vallantavoittelu, joka merkitsee, että puolueet tuskin ovat valmiita luopumaan terveydenhuollossa juuri saamastaan vallasta.
Näin ollen, vaikka tarjolla on 100 % varmuudella toimiva sote-ratkaisu, Pelkistetty Sote (googlaa), josta yksikään puolue ei ole ollut kuulevinaan. Ei kokoomus, vaikka malliin sisältyisivät sen hehkuttamat täysi valinnanvapaus ja sääntelemätön kilpailu. Ei myöskään vasemmistoliitto, vaikka kansalaisille olisi maksuttoman terveydenhuollon myötä tarjolla täysi tasa-arvo, jota puolue väittää ajavansa. Jokin muu on nyt tärkeämpää, vaikka se tarkoittaa miljardisäästöistä kieltäytymistä.
Leikkauksia tai lisää rahaa ei tarvittaisi, jos sote-uudistuksen tavoitteiden halutaan oikeasti toteutuvan. Sen sijaan puolueiden pitäisi luopua terveydenhuollon hyödyntämisestä omaksi edukseen.