Ajattelen, että julkisen toiminnan hoitamisessa tärkeää on lopputuloksen lisäksi se, miten sitä hoidetaan. Talous on yksi merkittävä mittari toimivalle yhteiskunnalla, mutta ei ainoa. Vaikka talous olisi kunnossa, ja se kasvaisi, ei se kerro mitään siitä millä inhimillisillä kustannuksilla se on saatu aikaan. Kuten Anna Kontula totesi eduskuntapuheenvuorossaan, on hyvinvointivaltioprojekti saanut alkunsa siitä, että ihmiset ovat kyllästyneet näkemään nälkää. Nyt nälkä on palannut. Meidän on heikossa taloustilanteessakin muistettava hyvinvointivaltion merkitys.
Hallitus (ehkä aidosti) uskoo pelastavansa hyvinvointivaltion tasapainottamalla taloutta rankalla kädellä ja supistamalla julkisia palveluja. Mielestäni emme voi puhua hyvinvointivaltion pelastamisesta tai säilyttämisestä, jos toimenpiteet hajottavat sen ydintä. Kun toimenpiteet aiheuttavat 17 000 lapsen siirtymisen köyhyysrajan alapuolelle ensi vuonna, kun ruokajonot kasvavat ja kun toimeentulotuen tarvitsijoiden määrä kasvaa, emme voi puhua hyvinvointivaltion pelastamisesta, ainoastaan talouden ”pelastamisesta”. Paitsi, että ihmisten kasautuva huono-osaisuus tulee yhteiskunnalle kalliiksi, jolloin taloudellisetkin säästöt voidaan pitkällä aikavälillä perustellusti kyseenalaistaa. Huonovointiset ihmiset tarvitsevat palveluita ja yhteiskunnan tukea ja mikäli he eivät sitä saa tai koe saavansa, voi se johtaa pahimmillaan kehityskulkuun, joka horjuttaa koko yhteiskuntarauhaa.
Jo nyt näemme kärjistyvän kehityssuunnan, jossa äärioikeisto saa yhä vankempaa jalansijaa yhteiskunnassamme, muun Euroopan tavoin. Ihmisvihamielisten ääriliikkeiden vastustaminen nähdään liian usein toisena ääripäänä, joka on yhtä paha. Ikään kuin ”tolkun” ihminen voisi ihan pikkaisen vain hyväksyä ihmisvihaa. Ymmärrän kyllä, että vastakkainasettelu ei johda hyvään lopputulokseen, mutta olen myös sitä mieltä että puolustautuminen pahaa vastaan on välttämätöntä. Paremman tulevaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeä ymmärtää lisäksi sitä miksi äärioikeisto tai muuten vain kylmät arvot vetoavat.
Yleensä syyt ääriajatteluun liittyvät eri muotoiseen osattomuuteen tai vaille jäämiseen, jota hallitus nyt toimillaan syventää. On vaikea jakaa myötätuntoa ja solidaarisuutta muita kohtaan yksilötasolla, jos ei koe sitä itsekään saavansa. Tämä on isolta osin rakenteiden tasolla oleva ongelma ja politiikan toimilla tämä ratkaistaan nimenomaan rakenteiden avulla. Ihmisten hyvinvointia tukeviin palveluihin ja tukiin on panostettava ja ihmisten turvallisuuden tunnetta horjuttava leikkaaminen on lopetettava. On myös tärkeää vahvistaa sellaista yhteiskuntaa, jossa kohtaamiselle on tilaa ja aikaa, sillä ihmisten välisellä kohtaamisella on suuri merkitys. Jokainen ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi. Empatia on yhteiskuntamme selviytymisen perusedellytys.
Hyvinvointivaltion rakenteita ja etuuksia leikataan kovalla kädellä amerikan malliin, koska uusliberalismin ideologian, jota nykyhallituskin noudattaa uskonopin fanaattisuudella, rikkaitten on rikastuttava sekä Suomessa ja maailmalla, varsinkin Yhdysvaltojen suurrikkaitten.
Suomen on myös aseistauduttava kiireellä, koska iltapäivälehtien mielipiteenmuokkauksen eli propagandan mukaan Hyvän akselin on oltava valmiina sotaan Pahan akselin kanssa muutaman vuoden sisällä.
Herra Aarno, siis sodatonta rauhan kautta on näiden sotakiimaisten mielestä kestänyt jo liian kauan? Vrt. aikakauteen ennen ensimmäistä maailmansotaa, kun typerykset kyllääntyivät ”La Belle Epoquen” sisältämään joutilaisuuteen.
Pitääkö meidän päässilmäästen herrojen taas kerran lyödä päätään Karjalan mäntyyn?
Ja miksi? Sijoitukset ja omistukset vaativat piristysruisketta, sekä turhista elätettävistä päästään kätevästi eroon tapattamalla heidät turhassa sodassa! Kuolleet eikun anteeksi – ööö – kaatuneet eivät toisinajattele!
Ja niin työttömien lukumäärä pienenee sellaiseksi, kuin talous-”osaajien” puoluetoimistossa Bottalla niin kovasti tilastot kourassa onanisoidaan!
Niin, ja ainoa ”hyvä akseli” oli ja on Akseli Gallen-Kallela!