Arja Paanasen tuoreen kirjan nimi on ”Kiehtova, katala Venäjä”. Sisxten Korkman on ottanut sen tämänpäiväisen (ti 11.2.2025) hyvin vakavan ja hyvin tärkeän HS-kolumninsa lähtökohdaksi. Korkman toivoo – ehkä hieman arvoituksellisesti – ”että suuri osa maailmaa olisi tätä mieltä”.
Erittäin suuri osa maailmaahan onkin sitä mieltä, että Venäjä – nimenomaan Putinin Venäjä – on katala. Näin ajattelevat nekin vaaralliset idiootit, jotka Donald Trumpin ja trumpistien lailla ihailevat Putinin kataluutta. Me muut ajattelemme, että Putinin Venäjän kataluus on ennenkaikkea sitä, että Venäjä, vaikka se YK:n turvaneuvoston pysyvänä jäsenenä on ollut periaatteessa sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen takaajavaltio par exellence, ryhtyi itse kunnia-asemastaan välittämättä rikolliseen sotaan.
Sääntöpohjaisessa kv-järjestyksessä valtiot ovat suvereeneja, ja sodan aloittaminen suvereenia valtiota vastaan on rikos. Valitettavasti suuri osa ihmisistä ei tunnu muistavan tai edes tietävän tätä, vaan on median hypen mukana sopeutunut ällistyttävän nopeasti siihen (vielä 1800-luvulla yleisesti realismina pidettyyn) ajattelutapaan, että vain geopolitiikka ja voimapolitiikka ovat näissä asioissa ainoa totuus.
”Ukrainan taistelu olemassaolostaan on Euroopalle kohtalonkysymys” sanoo Korkman ja siinä hän on tietysti täysin oikeassa. Mutta pelissä eivät ole vain Euroopan turvallisuus, ihmisarvo, vapaa lehdistö, oikeusvaltio, demokratia ja valistusajan perintö. YK:n peruskirjaan ja lukuisiin kv-sopimuksiin pohjautuva sääntöpohjainen maailmanjärjestys on universaali asia. Kysymys on kaikkien YK:n jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten eduista ja elämästä.
Juuri tämä asia Suomen ulkopoliittisen johdon tulisi tiedostaa mahdollisimman selkeästi. Naton yhteistyöllä Ukrainan itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden pelastamiseksi ei historian pitkässä juoksussa ole suurtakaan arvoa, jos Nato-maissa ei tiedosteta, että Ukrainassa ollaan pelastamassa YK:n arvovaltaa, ehkä koko YK:ta, ja sääntöpohjaista kv-järjestystä.
Poliittisesti pelastutyöhön tarvitaan tietysti Euroopan lisäksi koko globaali etelä ja vähitellen omat etunsa tiedostava Venäjän kansa. Olisi erittäin tärkeätä, että Suomessa ja muissa Nato-maissa tiedostettaisiin, että Ukrainassa kysymys ei ole Lännen ja Venäjän geopoliittisesta vastakkain-asettelusta, vaan jostakin paljon enemmästä ja jostakin paljon nykyaikaisemmasta.
Kysymys on siitä globaalista integraatio-prosessista, jonka ytimessä on organisaationa ollut YK vuodesta 1945. Tämän on oltava se perspektiivi, josta käsin Ukrainan oikeutta suvereniteettiin puolustetaan.
”Kiethtova Venäjä”?
Tärkeintä on tietysti, että Venäjä olisi venäläisille itselleen ”kiehtova”. Tosiasiassa sillä on siihen ihan yhtä hyvät mahdollisuudet kuin muidenkin historiallisesti imperialististen valtakuntien kuten Iso-Britannian, Ranskan, Hollannin, Belgian, Saksankin kansoilla on ollut. Näissä maissa nykyaikainen kansallinen identiteeti ja se kansainvälinen integraatio, jota YK edustaa, on vähitellen hyväksytty arvopohjaiseksi realismiksi.
Olen siis Sixten Korkmanin kanssa täysi samaa mieltä siitä, että Ukrainan taistelu on Euroopalle ja Suomelle kohtalon kysymys. Siksi myös Ukrainan tukeminen. Meidän on kuitenkin syytä nähdä syvemmälle ja ymmärtää miksi!
Viittaan tuohon blogauksesi vika kappaleeseen. Voisitko kenties vaivautua itse vastaamaan mahdollisimman seikkaperäisesti asettamaasi kysymykseen, ’ymmärtää miksi!’
Hyvä Olavi Koskela
Blogini ja siitä käyty keskustelu kokonaisuudessaan täyttävät miestäni toiveesi.
Vertailua nykyaikaisiin arvoihin sopeutuviin historiallisiin keisarillisiin voimiin kannattaa pohtia. Voidaan kuitenkin kysyä: kuinka kansainväliset instituutiot voivat realistisesti valvoa tätä sääntöihin perustuvaa järjestystä Geometry Dash World, kun suurvallat toimivat sitä vastaan? Odotan mielenkiinnolla keskustelua mahdollisista ratkaisuista sotilaallisen avun lisäksi.
Itse asiassa YK:n rakenne ja eritoten turvaneuvoston kokoonpano ja asema ovat olennaisin vastaus kysymykseesi.
Mitä kansainvälisten instituutioiden voimaan ylipäänsä tulee, niin ne ovat niin voimakkaita kuin jäsenmaiden yksimielisyys sallii.
Näiden lähtökohtien ymmärtäminen taitaa olla sitä Alexander Stubbin tarkoittamaa arvopohjaista realismia.
Mitä on presidentti Stubbin tämänhetkinen ” arvopohjainen realismi ” ? Minkälaisiin, milloin luotuihin ja keiden luomiin arvoihin tämä ” realismi ” pohjaa ? Niin kutsuttuihin ” länsimaisiin arvoihin ”, joita näyttävät nykyään olevan ennenkaikkea rahanvallan ja sitä tukevien poliitikkojen röyhkeys ja ahneus, luonnonrikkauksien haltuunottaminen sotilaallista voimaa käyttäen , toisten kansojen alistaminen väkivalloin ( peace through strenght ) väkivaltaisuus ja sotaisuus kaikkialle levitettynä. Tämä arvopohja ei näytä poikkeavan mitenkään sen tässä kuvatun ” kiehtovan Venäjän ” nykypäivän arvopohjasta.
Tällainen ei ymmärtääkseni ole YK:n arvopohja, jos oikein käsitän. Kansainvälisesti toimivan YK:n pitääkin pitää kiinni sen omista ” arvoista ”, eikä ottaa ” länsimaailman arvoja ” omikseen. Yk:n arvovaltaa pitää kaikinpuolin vahvistaa, jotta sillä olisi tarpeeksi voimaa toimintansa tukemiseksi. Ukrainassa ei kuitenkaan olla pelastamassa YK:n arvovaltaa tai koko YK :ta, eikä ”sääntöpohjaista maailmanjärjestystä ”. Siitä voitaisiin tietysti keskustella, mihin sääntöihin tämä ” voimassa oleva ” maailmanjärjestys nykyään pohjautuu.
Miksi Ukrainan taistelu olisi Suomelle kohtalon kysymys ? Suomalaisten pitäisi todellakin mennä syvemmälle ja ymmärtää, että
Ukrainassa ei ole kyse Suomen sodasta Venäjää vastaan, vaikka suomalaiset samaistavatkin Ukrainan taistelun omaksi sodakseen Venäjää vastaan ! Ukrainan sodan taustalla piilee tosiaankin ” jotakin enemmän ” , joka on tapahtunut jo kauan ennen Venäjän aseellista hyökkäystä Ukrainaan, ja joka on nyt käynnissä olevan sodan pääsiallinen syy. Jos näin ei olisi, niin miksi muuten nyt vihdoin nimenomaan Yhdysvallat pyrkisi neuvottelemaan sodan lopettamisesta ensiksi Venäjän kanssa ? Presidentti Trump, päästyään nyt käsiksi suurelta yleisöltä piilossa pidettyihin Yhdysvaltojen salaisiksi luokiteltuihin tietoihin, kyllä varmasti on käsittänyt mistä Ukrainan sodassa todellisuudessa on kyse. Suomella ei pitäisi olla mitään tekemistä tämän sodan kanssa, joka ei ole sen oma sota, eikä edes EU-maiden oma sota ( Ukraina ei ole EU:n jäsenmaa ). Suomen olisi pitänyt pysyä puolueettomana tämän sodan suhteen, mutta se ei ole voinut tehdä niin jouduttuaan riippuvuussuhteeseen EU:n ja Yhdysvaltojen käskynalaisuudessa.
Mitä tulee tuohon oletettuun Ranskan ” kansalliseen identiteettiin ”, niin se kuuluu Ranskassa etenkin äärioikeiston ja laitaoikeiston vaaliretoriikkaaan ja niiden levittämään propagandaan. Kun oikein tarkastellaan syvemmältä , niin sellaista ei ole edes koskaan ollut olemassakaan, eikä ole varsinkaan nykyaikana globaalisaation ja ihmisten levittäydyttyä kaikkialle. Suurin osa ranskalaisista asettaakin nykyaikana ” kansallisen identiteettinsä ” kyseenalaiseksi, samoin kuin ” kansainvälisen integraationsa ”. Ranskalaiset eivät halua integroitua miten , kenen ja minkä kanssa tahansa.
Arvopohjainen realismi? Mitä se on?
– Sitä, että realistisesti arvot ovat pohjalla.
Silkkaa kokoomuslaista stiiknafuuliaa, se siinä vaan on.
Kun raukat eivät muuta keksineet, niin piti ihmisiä vetää nenästä tällä tavalla!
jatkoa edelliseen :
Yhdysvallat ohittaa tosiaan YK:n vaatiessaan Euroopalta turvatakuita Ukrainalle sodan loputtua. EU:n tai jonkin EU-maan joukoilla ei ole mitään oikeutta ryhtyä valvomaan turvallisuutta Ukrainassa, joka ei ole EU:n jäsenmaa. Miten sodan rahoittamiseen ja jatkamiseen osallistuneet EU-maat voisivat olla luotettavia rauhanturvaajia Ukrainassa ?
Samoin Nato ei voi sekään vaatia joukkojensa läsnäoloa Ukrainassa, joka ei ole sen jäsenmaa. Ainoastaan YK:lla olisi oikeus toimia rauhanturvaajana Ukrainassa. Sen asemaa pitää vahvistaa kaikin keinoin,muuten on edessä kaaos. Sen kansainväliset rauhanturvajoukot ovat olleet olemassa jo pitkään, ja niille on kertynyt kokemusta ja osaamista tällaisissa vaativissa ja vastuullisissa tehtävissä. YK:n pitäisi nyt rohkeasti uskaltaa tehdä aloite ja ottaa vastuuta , ja käyttää lopulta oikeuksiaan sodanjälkeisessä rauhan turvaamisessa Venäjän naapurimaassa Ukrainassa. YK ilmeisesti odottaa ensin tilanteen selkeytymistä. Ja Venäjän tulisi YK:n jäsenmaana tehdä omalla tahollaan kaikkensa, jotta rauha olisi pysyvää. Tämä kaikki on tietysti tällä hetkellä vielä kyseenalaista, mutta siihen tulisi silti EU-maidenkin pyrkiä, eikä suunnitella Ukrainan ” uudelleen valtaamista ” omilla joukoillaan …omien intressiensä puolustamiseksi ( joita ovat esim. asevarustelu ja Ukrainan jälleenrakentamisbusiness ).
” Olisi erittäin tärkeää, että Suomessa ja muissa Nato-maissa tiedostettaisiin, että Ukrainassa kysymys ei ole Lännen ja Venäjän geopoliittisesta vastakkain-asettelusta, vaan jostakin paljon enemmästä ja jostakin paljon nykyaikaisemmasta.. ..Meidän on kuitenkin syytä nähdä syvemmälle ja ymmärtää miksi ! ”
Sodissa yleensä on kyse enemmästä kuin yhden osapuolen vihamielisyydestä ja aiheettomasta hyökkäysinnosta ja toisen osapuolen puhtaasta puolustautumisesta. On syytä tosiaankin nähdä nykyhetkeä kauemmas jo siksi, että Ukrainan sota ei ole saanut alkunsa Putinin päähänpistosta ! Miksi näin olisi , kun Putin vaatii nyt perussyiden poistamista, jotta pysyvä rauha saataisiin aikaan Ukrainassa , ja kun Yhdysvallat osallistuu rauhanneuvotteluihin ? Putin ei sentään le mikään ” pöljästi ” geopoliittisten kysymysten suhteen, kuten Suomessakin luullaan. Yhdysvalloilla on syytä neuvotella Venäjän kanssa rauhan solmimisesta Ukrainassa jo siksi, että on tapahtunut ” jotakin enemmän ” Ukrainan itsenäistymisestä lähtien ja jo kauan ennen Venäjän hyökkäystä sinne. Ja Trump tietää mitä on tapahtunut.
Tästä ” jostakin enemmästä ” olkoon vain yhtenä esimerkkinä se, että kun Yhdysvallat uskottelee tukevansa ” spontaaneja demokraattisia vallankumouksia ”, niin samalla se ottaa oikeudekseen lahjoa itselleen päätösvallan siitä, ketkä otetaan poliittisiin avainasemiin. Näin on ollut Ukrainassakin. Tästä on todisteena mm.silloisen varapresidentti Joe Bidenin kehuskelu Yhdysvaltojen Ulkoasioiden Neuvoston ( Council of Foreign Relations ) kokouksessa 23.01.2018. Joe Biden ylpeili sillä, että hän on erottanut virasta Ukrainan oikeusministerin Viktor Shokinin. Miten tämä tapahtui ? Siten, että Biden uhkasi olla maksamatta Ukrainalle luvattuja 1 miljardin dollarin lainatakuita, jos presidentti Porochenko ja pääministeri Jatseniuk eivät tottele häntä. ” Sanon teille, että ette saa miljardia dollaria, jollette erota heti Shokinia” , oli Joe Bidenin uhannut.
Samaa Yhdysvaltojen puuttumista Ukrainan valtionhallinnon järjestelyyn todistaa Yhdysvaltojen Euroopan ja Euraasian suhteista vv.2013-2016 vastanneen valtiosihteeri Victoria Nulandin ( 1961 – ) puheet. Ukrainassa on jatkunut poliittinen kriisi kolme kuukautta. Presidentti Janukovits on ensin lähestynyt Eurooppaa ja on lopulta päättänyt yhteistyön Venäjän kanssa olevan hyödyllisempää. Ukraina on kuitenkin Yhdysvaltojen silmissä se avainasemassa oleva maa, jonka kautta voidaan saartaa ja heikentää Venäjää. Yhdysvallat järjestää CIA:n avulla vallankaapauksen tukeutuen ukrainalaisiin anti-semiittisiin natsiryhmiin Svoboda ja Pravy Sektor. Nuland nähdään tuolloin Klitschenkon ja Tyahnybokin rinnalla sabotoiden EU- yrityksiä saada aikaan järjestys ja rauha Ukrainassa. Nulandin päämääränä on uuden hallituksen suora ja täydellinen kontrolli. Nuland päättää, ketkä voidaan ja keitä ei voida ottaa hallituksen jäseniksi. Jatseniukista tulee pääministeri 27.02.2014. Victoria Nulandilla on yhteydet Ylen usein siteeraamaan ISW:hen, jonka tehtävänä on ” tiedottaa ” Ukrainan sotatapahtumista , ts. tiedottamisen ja yleisen mielipiteen muokkaaminen ( manipulointi ) .
Kuka väittää vielä, että kolonialismi on päättynyt ? kysyy kirjassaan Michel Collon, joka on belgialainen sotastrategian ja harhaanjohtavan informaation analyytikko. Lähde : ” USA -Les 100 pires citations ” ( USA- 100 pahinta sitaattia ), Michel Collon , Investig’Action, 1918, Belgia. Collon siteeraa kirjassaan Yhdysvaltojen johtajien ja heidän neuvonantajiensa julkisia ja salaisia puheita. Häntä ei voida syyttää valeuutisten tai salaliittoteorioiden levittämisestä, sillä hän antaa puheenvuoron Yhdysvaltojen johtajille itselleen.
Ihanko totta, että Ukrainassa ei ole kysymys Lännen ja Venäjän geopoliittisesta vastakkain-asettelusta ? Siellä on kyse tästä ja lisäksi jostakin enemmästä ja syvemmästä ongelmasta. Muun muassa niitä ongelmia yritetään nyt ratkoa tulevissa Ukrainaa koskevissa rauhanneuvotteluissa Yhdysvaltojen ja Venäjän kesken.
korjaus: Michel Collonin kirja on vuodelta 2018 eikä tietenkään 1918.
Tarkennus edelliseen :
piti olla : ” …entisen varapresidentti Joe Bidenin kehuskelu Yhdysvaltojen Ulkoasioiden Neuvoston kokouksessa 23.01.2018 .Joe Biden ylpeili …”
Lisäys edelliseen:
Muistelmissaan Joe Biden ( 1942 – ) mainitsee, että hän on keskustellut puhelimessa kuukausien ajan melkein joka viikko joko Porochenkon tai Jatseniukin kanssa tai molempien kanssa yhtäaikaa määräten heille lähes kaikki tärkeät päätökset. Tämä Bidenin kursailematon ja röyhkeä tunnustus vahvistaa Victoria Nulandin moukkamaisuuden ja osoittaa, että Yhdysvaltojen virallisella versiolla Ukrainan tapahtumista ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Yksityiskohta näiltä ajoilta , tai ei : Joe Bidenin poika Hunter liittyi Ukrainan tärkeimmän yksityisen kaasuntuottajayhtiön Burisma Holdings’in johtokuntaan.
Ei siis ihme, että Trump on nyt pillastunut Ukrainan suhteen !
Jos jokin, niin Naton jäsenyys on Suomelle kohtalokas.
Puolustaessaan Suomen Nato-jäsenyyttä Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Li Andersson uskoo, että Trumpin politiikka parhaimmassa tapauksessa auttaa kehittämään Natoa eurooppalaisemmaksi. ( KU verkkolehti 17.2.25 ) Näin uskoessaan Andersson ei ota huomioon sitä, että Naton jäsenmaita on muillakin mantereilla kuin Euroopassa. Haluaisivatkohan nämä kaikki muut kehittyä eurooppalaisemmiksi ? Kovin on idealistista ajattelua. Enpä usko, että haluaisivat. Ja mitä se ” nk.länsimaisiin arvoihin ” pohjautuva ” eurooppalaisuus ” on nykyään ? Suomessa ainakin se näkyy olevan amerikkalaisuutta.
Edelleenkin Suomen Natoon liittymistä puolustellessaan Andersson toteaa, että Nato-jäsenyyden keskeisin kysymys oli ja on kollektiiviset turvatakuut , ja että sen piiriin pääseminen oli TARVE, jonka Venäjän aloittama hyökkäyssota aiheutti Suomelle. Anderssonin käsityksen mukaan se on keskeisin kysymys myös Ukrainalle.
En usko tähän selitykseen. Oliko Suomelle tosiaankin välttämätön TARVE liittyä sotilasliitto Natoon tilanteessa, jossa Suomi ei ollut mitenkään uhattuna Venäjän taholta tuolloin tai tulevaisuudessa , eikä sitä uhannut mikään muukaan taho sotilaallisesti ?? Ukrainan sodassa Suomi ei ollut uhattuna osapuolena, Natohan on sotilasliitto.Tämä oletus Venäjän uhasta Suomelle Ukrainan sodan takia perustuu pelkoon, kollektiiviseen hysteriaan, paniikkiin sekä historiallisiin fanaattisiin mielikuviin Venäjän vihamielisyydestä Suomea kohtaan. Venäjä ei todellisuudessa aiheuttanut Suomelle mitään ” tarvetta ” liittyä Natoon. Suomen poliittiset johtajat itse loivat ja kasvattivat väestön keskuudessa Venäjän pelkoa, vihamielisyyttä ja Venäjä-vastaisuutta. Näin he tekevät nytkin Naton jäsenenä provosoiden milloin missäkin, kuten esimerkiksi Itämerellä ja Suomessa. Kaiken lisäksi Natoon liittymispäätös oli kaikkea muuta kuin demokraattinen. Se oli ilman kansanäänestystä tehty sanelupäätös, jonka toteuttamisessa Andersson oli itsekin mukana Marin hallituksen ministerinä.
Andersson ei käsitä vieläkään Naton perusluonnetta ja siitä johtuvaa vaaraa ydinaseita hallussaan pitävänä sotaorganisaationa ( tästä on monia esimerkkejä ) , vaan hän pitää Natoa edelleenkin turvatakuita jakavana ja rauhaa takaavana ” hyväntekeväisyysjärjestönä” ! Natossa ei ole mitään puolusteltavaa, eikä se puolusta Suomea, vaan ihan muita intressejä. Tämä suomalaisetkin näkevät piakkoin, jos sen ja Suomen uhittelu jatkuu. Me täällä pitkään sen jäsenenä olleessa ( ja siitä jo kerran eronneessa ) suuressa ja vaikutusvaltaisessa Nato-maassa tiedämme mitä Nato on , ja olemme monesti kokeneet sen haittavaikutukset. Tiedämme, ettei Natolla ole mitään tekemistä hyväntekeväisyyden kanssa. Päinvastoin. Milloin suomalaiset käsittävät tämän ?
Nato ei ole ongelman ratkaisu vaan itse ongelma…Ukrainassakin. Paras Ukrainallekin tarjolla oleva turvatakuu on sen pysyminen Naton ulkopuolella. Valitettavasti Suomen ja Ukrainan valtionjohto ei ole tätä tajunnut, vaikka jopa heidän liittolaisensa Yhdysvallat on siitä vakuuttunut. Myöskään Euroopan Nato-maiden joukoilla ei ole mitään tekemistä Ukrainassa. Ne toisivat vain sinne Naton mukanaan. Ukrainaa edelleenkin aseistava ja sotaa rahoittava ja edelleenkin sodan jatkamiseen osallistuva taho ei voi olla mitenkään luotettava rauhanturvaaja Ukrainassa , ei tällä hetkellä eikä tulevaisuudessa. Ukrainan on itse kyettävä löytämään rauhan turvaamisen ratkaisu, eikä tukeutua enää yksinomaan sen sotimista rahoittaneeseen ja aseistaneeseen tahoon. Ukrainan on joka tapauksessa taivuttava lopulta rauhan solmimiseen naapurimaansa kanssa. Nyt on sopiva hetki yrittää tehdä niin.
Varsinkin nykytilanteessa Li Anderssonin ja Vasemmistoliiton johdon pitäisi mielestäni alkaa pohtia sitä, mitä haittavaikutuksia ja uhkaa Suomelle Nato-jäsenyys on aiheuttanut ja aiheuttaa. Ja sitä, mitä todellista uhkaa sille on olemassa Venäjän taholta nyt ja tulevaisuudessa, ja mistä johtuen. Nyt vihonviimein olisi vasemmiston aika luopua laita-ja äärioikeiston ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan sotavarusteluun ja ydinaseilla pelotteluun mukautumisesta ja uhan tahallisesta luomisesta…ja väestön manipuloinnista..