Opiskelijat tarvitsevat kaupunkeja ja kaupunkitila tarvitsee opiskelijoita. Puhutaan eräänlaisesta symbioosista. Kaupungit ja opiskelijat kytkeytyvät toisiinsa kuin naava ja mänty ilmanlaadun ollessa hyvä.
Opiskelijoista kaupunkitilassa ei tule puhua vain approista, tapahtumista, tempauksista, sekä haalarikansasta kilvoittelemassa kaduilla–vaikka nekin ovat tärkeitä. Alueet ja kunnat hyötyvät konkreettisista teoista opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Tässä niistä pieni yleiskatsaus liittyen asumiseen, palveluihin, vaikuttamiseen ja kaupunkitilaan.
Kunnissa pitää olla resursseja, jotta sinne haluaa jäädä. Opiskelijat edustavat alansa tulevia työntekijöitä. Kansantalouden näkökulmasta he ovat tulevia ammattilaisia, kuntalaisia, osaajia, innovoijia ja veronmaksajia. Kansantalouden ulkopuolella he ovat tyypillisesti nuoria aikuisia, joilla on oikeus hyvään elämään ja sen rakentamiseen. Kaupungit voivat tehdä paljon sen eteen, että niissä opiskelevilla opiskelijoilla on tosialliset edellytykset ja halukkuutta jäädä kuntaan asumaan, mahdollisesti jopa juurtua.
Nuorten ja opiskelijoiden usko omaan taloudelliseen tilanteeseensa on heikentynyt, ja tämä on otettava tosissaan. Työmarkkinat ja työntekijät eivät kohtaa enää läheskään niin saumattomasti kuin ennen. Harva enää valmistuu suoraan ammattiin, yhä harvempi suoraan töihin. Tämä on hyvä tiedostaa, kun kunnat vastaavat nyt työllisyyspalveluista.
Opintorahan ostovoima on sakannut jo vuosikymmeniä samalla, kun inflaatio on laukannut. Sen indeksit on myös tarkoituksellisesti jäädytetty. “Ilmainen” opintolaina onkin ollut useamman prosentin korolla, joka kaatuu heti valmistumisen jälkeen maksettavaksi. Usein se summa on käytetty vuokranmaksuun.
Asumisen hinta on noussut kestämättömäksi monessa kaupungissa. Isojen kaupunkien vuokrahinnat ovat aina olleet kalliita, mutta nyt opiskelijalla ei ole varaa välttämättä edes tuetun asumisen hintoihin, kuten Hekan kämppiin Helsingissä. Opiskelijoiden soutaa huopaa- pallottelut tukien välillä, joista seuraavan on elokuussa siirtyminen takaisin opiskelijoiden asumislisälle, heikentävät sadoilla euroilla asumisen tukia ja lisäävät asumisköyhyyttä. Solut eivät kelpaa tai sovi kaikille.
Samalla hallitus vähentää tuetun asumisen rakentamista lakkauttamalla Ara-järjestelmän ja vähentää investointiavustuksia opiskelija-asuntojen rakentamisessa– se tarkoittaa joko vähemmän opiskelija-asuntoja, kalliimpia opiskelija-asuntoja tai pahimmassa tapauksessa molempia. Kaupunkien on tuettava opiskelija-asuntosäätiöitä ja edullista vuokra-asumista kaavoituksella ja kohdennetuilla kannustimilla. Vuokrakatostakin on puhuttu. Sen ja muiden mekanismien toimivuudesta olisi ainakin hyvä suorittaa kattavat selvitykset.
Joka neljäs opiskelija on joutunut pelkäämään ruoan loppumista (VOTT 2024). Tätä ei voida sallia– ja parhaiten asiaan voidaan vaikuttaa kaupungin tuilla ja kaavoituspolitiikalla asumiselle. Onhan asuminen heittämällä opiskelijan suurin kuluerä.
Kaupungissa liikkuminen on ehto toimivalle kaupungille. Oikeus liikkumiseen on tunnistettava kaupungeissa ja siitä on tehtävä opiskelijoille mahdollisimman saavutettavaa, esimerkiksi kampuksille siirtyessä. Opiskelijaterveydenhuollon ja julkisen puolen sote-palveluiden paremmasta yhteenpelaamisesta löytyy haaste ratkaistavaksi Helsingille ja hyvinvointialueille. Olisi tärkeä jatkaa mielenterveyden palveluiden laajentamista ja tuettava mahdollisuuksien mukaan kolmannen sektorin mielenterveystyötä hallituksen leikatessa siltä.
Opiskelijat eivät enää yhtään tarvitse kaupungeissa epäoikeudenmukaista leikkauspolitiikkaa. Monet ovat valmistumassa aloille, joiden palkkataso sakkaa ja joihin leikkaukset erityisesti kohdistuvat. Esimerkiksi taide- ja kulttuurialan leikkaukset vaikuttavat jo nyt opiskeluun ja paikkakunnille jäämiseen sekä elinvoimaan. Kaupunkien tulee tukea laajemmin kuritettuja aloja, jotka lisäävät toisaalta kaupungin elinvoimaa, virkeyttä ja tapahtumia ja toisaalta opiskelijoiden valmistumisen jälkeistä työllistymistä.
Kaupungit voisivat tehdä yhteistyötä korkeakoulujen kanssa ja varmistaa että myös kv-opiskelijat voisivat tuntea kaupunkinsa omaksi niin työllisyysmahdollisuuksien, toimeentulon kuin kielen saralla.
Ja hei, kaupunki on myös se fyysinen tila. Sen on kuuluttava kaikille. Kaupungin kadut ja kaupunkitila tulevat useille yliopisto- ja amk-opiskelijoille tutuksi arjessa ja tapahtumissa. On eri asia, tuntuuko se omalta. Kaupunkipolitiikalla voi vaikuttaa myös siihen, kuinka helppoa opiskelijoilla on järjestää vaikkapa tapahtumia (joita tehdään vapaa-ajalla ja ilman korvausta, kuten jokainen opiskelija-aktiivina ollut tietää!).
Uusimman nuorisobarometrin mukaan (Valtion nuorisoneuvosto, 2025) nuorten usko tulevaisuuteensa on laskenut. Silti leikkaukset ovat kohdistuneet etenkin kaupungin pienituloisiin, jotka usein ovat opiskelijoita. Kuntien tulee tehdä voitavansa tämän kehityksen pysäyttämiseksi. Kaupungeilla ei ole varaa menettää opiskelijoitaan– ja siksi heille on luotava uskoa tulevaisuuteen.
Elämme aikaa jolloin voi vaikuttaa siltä, että globaaleihin haasteisiin, eriarvoisuuksiin ja vääryyksiin on hankala vaikuttaa. Tarvitaan paikallispolitiikkaa, joka tuntuu siltä että se ottaa asukkaansa ja heidän tarpeensa huomioon jo opiskeluvaiheessa. Opiskelijat eivät ole vain lukuja tai robotteja valmistumisen liukuhihnalla, jotka joutuvat taistelemaan jopa paperisen todistuksen saamisen puolesta. Luottamus kaupunkiin ja siihen, voiko siellä vaikuttaa rakentuu luottamuksesta asumiseen, palveluihin, joukkoliikenteeseen ja terveydenhuoltoon!
Edellisissä kuntavaaleissa 18-24-vuotiaiden äänestysprosentti jäi noin 35 prosenttiin (Kuntaliitto). Tulevissa kunta- ja aluevaaleissa on paljon hävittävää, mutta myös voitettavaa. Asumisen mielekkyyteen, kaupunkitilaan, joukkoliikenteeseen, terveyteen ja moneen muuhun asiaan voi vaikuttaa tulevissa kunta- ja aluevaaleissa. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni opiskelijakin vaikuttaa myös äänestämällä.
Sakari Bister
kirjoittaja on Vasemmisto-opiskelijoiden varapuheenjohtaja ja Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas Helsingissä
