Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen kohtalonkysymys on se, että rahat riittävät, mutta se ei voi tapahtua tuhoamalla niiden toimintaedellytyksiä. Tavallisilla ihmisillä on huoli siitä, miten heidän ja heidän läheistensä palvelut jatkossa turvataan. Vaikka tv:ssä puolueiden välinen mittelö on vaalien alla kovaa – ja niin pitääkin olla – on arjen politiikka huomattavasti enemmän yhteisymmärrystä hakevaa. Vaalikeskustelujenkin perusteella puolueita yhdistää halu ”tehdä fiksummin”, jotta rahat saadaan riittämään ja palvelut turvatuksi. Onneksi myös ratkaisuja on!
Hyviä kokeiluja pitää laajentaa
Lastensuojelun keskusliitto on laatinut selvityksen lastensuojelun kustannuksista. Sen perusteella pystytään toteamaan, että jos edes osa lastensuojelun huostaanotoista voitaisiin ehkäistä ennalta vapautuisi rahaa merkittävästi muuhun tärkeään toimintaan. Lohjalla on kokeiltu ennakoivaa ja oikea-aikaista tukea SIB-hankkeen kautta ja todettu, että se aidosti tuottaa merkittäviä säästöjä inhimillisesti.
Lapsen maailma -lehden jutussa kerrotaan, että Lohjalla kohderyhmänä ovat olleet nepsyperheet, jotka Sitran selvityksen perusteella ovat yliedustettuina lastensuojelussa. Nepsyys ei automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi tarvitsisi suojelua, mutta näyttäisi siltä, että erityisesti tässä ryhmässä apua ei ole saatu ajoissa, kun sitä on tarvittu. Apua on saatu vasta ongelmien kasautuessa ja vanhemmat ovat ehtineet uupua. Tunnistan ilmiön omasta työstäni perheiden parissa. Vaikuttavan avun tarjoamisestakin tulee vaikeampaa, kun väsymys vaikeuttaa muutostyöskentelyn toteuttamista.
Hanketta koordinoivan SIB ohjelman hankepäällikkö Riikka Westman on todennut, että mikäli 100 nepsylasta välttäisi lastensuojelun sijaishuollon voitaisiin säästää laitoskustannusten osalta 14 miljoonaa euroa vuodessa. Summa tarkoittaa tuen määrässä sitä, että samalla rahalla voisi tukea intensiivisesti 2 000 nepsyperhettä kahden vuoden ajan. Tämä kuitenkin edellyttää samalla, että toimintatapoja on parannettava siten, että kuullaan vanhempia yhä paremmin, vahvistetaan vanhemmuutta ja tarjotaan vertaistukea, oikea-aikaisia palveluita ja ryhmätoimintaa, joilla kaikilla on merkitystä vanhempien jaksamiselle. Rakenteellisten uudistusten osalta on varmistettava, että asiakkaita ei pompoteta luukulta toiselle ja, että palvelupolut ovat yhtenäiset eikä tuen saamiseksi tarvita diagnoosia.
Oikea-aikaisen avun piiriin on päästävä paremmin
Ammattilaiset osin jo tekevät tämän suuntaista työtä esimerkiksi perhesosiaalityössä, mutta lastensuojelun kasvavien kustannusten perusteella voimme todeta, että se ei vielä ole riittävää. Nepsyperheet ovat toki vain yksi asiakasryhmä, mutta hyvä esimerkki siitä, että asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen hyödyttää inhimillisyyden lisäksi myös taloutta.
THL:n arviointiraportin mukaan perheiden sosiaalipalvelujen pitkäjänteisessä kehittämisessä on puutteita mikä on johtanut siihen, että vaikuttavuus sekä tarpeenmukainen ja yhdenvertainen saatavuus eivät ole vahvistuneet sote-uudistuksen jälkeen, vaikka myös parannuksia on saatu aikaiseksi. Palveluita tarvitsevista 79% ei kokenut saavansa riittävästi apua käytännön toimiin. Keskustelua ja ohjausta tarvinneista 49% koki avun riittämättömäksi. Puutteita avun saannissa kokivat erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat perheet. Tarve vahvistaa ennaltaehkäiseviä ja varhaisen tuen palveluita koskee koko Suomea, myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuetta.
Meillä on siis hyvinvointialueilla iso työ tehtävänä. Positiivinen uutinen on se, että meillä on tietoa ja meillä on keinoja. Nyt tarvitsemme uusiin valtuustoihin ihmisiä, jotka ovat valmiita käärimään hihat ylös ja toimimaan.
#SiksiVasemmisto
