Sain pitkästä aikaa ”ei minun takapihalleni” – tyyppisen adressin sähköpostiini. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue suunnittelee huumeidenkäyttäjien neulanvaihto- ja terveyspistettä Espoon Kivenlahteen. Asukkaat ovat huolissaan turvallisuudesta ja elinvoimasta ja vaativat pisteen sijoittamista esimerkiksi liike- tai teollisuusalueelle. Asukkaat myös toivovat, että heitä kuullaan aidosti.
On ensinnäkin todettava, että asukkaiden kuuleminen ei voi tarkoittaa sitä, että hyväosaiset saavat määrittää huono-osaisten palvelut yhteiskunnassa. Tottakai mahdolliset ongelmat on silti pyrittävä ehkäisemään ja jos ne realisoituvat, tulee niihin tarttua.
Toisekseen, turvallisuutta ei heikennä päihdesairaiden auttaminen, vaan nimenomaan se, että heitä ei autettaisi. Onneksi asukkaatkin kertovat toki haluavansa huumeidenkäyttäjien saavan apua, mutta he eivät halua tämän kuitenkaan tapahtuvan asuinalueellaan. On todettava, että kaupunkitila kuuluu myös päihdesairaille. On todella etuoikeutettua puhetta vaatia sairauden hoidon tapahtuvan poissa muiden silmistä. Päihdesairautta syventää entisestään eristäminen yhteiskunnasta.
Palveluperiaatteet koskevat kaikkia sairauksia
On totta, että päihdesairaissa on henkilöitä, jotka käyttäytyvät aggressiivisesti ja, että päihteiden käyttöön liittyy rikollisuutta. Se ei kuitenkaan automaattisesti lisäänny palvelujen sijainnin mukaan. Varmaa on kuitenkin, että ongelmat lisääntyvät, jos sairaat eivät saa apua ja tukea sujuvasti.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella moni puolue on puhunut sujuvan palveluun pääsyn puolesta. Siksi oleellista myös päihdesairaiden hoidossa on se, että hoitoon on sellaiset kulkuyhteydet, että niihin pääsee tai sitä tarjotaan lähellä kotia. Linjaus ei voi sulkea pois yhtä sairausryhmää.
Päihdetyö lisää yhteiskunnan toimivuutta
Olen itse ollut töissä päihdepalveluissa ja tehnyt jokusen vuoron myös neulanvaihtopisteellä. Ainakin se piste oli tila, jota arvostettiin eikä sinne tultu ns. törttöilemään. Se oli monelle ainoa paikka, jossa päihdesairas kohdattiin inhimillisesti. Kukaan ei valitse päihdesairautta. Siihen ajaudutaan pikkuhiljaa ja on monen tekijän summa. Myös geeneillä ja aivokemialla on osuutta asiaan.
Arvostan valtavasti päihdetyötä ja toivon, että myös Kivenlahden asukkaat ymmärtävät sen tärkeyden. Päihteidenkäyttäjien stigma on yhteiskunnassamme niin syvä, että se itsessään lisää riskiä sairauden syvenemiselle ja yhteiskunnasta syrjäytymiselle. Olen hyvinvointialueen päättäjänä ylpeä siitä, että alueellamme huolehditaan päihdesairaiden palveluista siinä missä muistakin palveluista.
