KUVA: Vasemmisto-opiskelijoiden visuaalista ilmettä vuodelta 2005, Tuukka Rantala
Vasemmisto-opiskelijoiden perustamista valoittaa järjestön arkistosta, valkoisesta mapista sen avattessa silmille pamahtava paperi: “perustamisasiakirja”.
Me allekirjoittaneet olemme perustaneet Vasemmisto-opiskelijat, ruotsiksi Vänstersuterandena, saameksi Gurutbeale Studeanttat -nimisen yhdistyksen, liittyneet siihen jäseniksi ja hyväksyneet sille oheiset säännöt.
Helsingissä 15 kesäkuuta 2000.
Tuona kesäkuun päivänä Vasemmisto-opiskelijat sai virallisesti alkunsa. Huhujen mukaan itsenäistä, riippumatonta kattoliikettä perusteltiin jo ajatuksen tasolla Turun suunnalla tätä ennen. Kyseisen paperin ovat kirjoittaneet Paavo Arhinmäki, Aleksi Heikkilä, Kati Isoaho, Veli-Matti Kauppinen, Arto Lähdesmäki ja Karoliina Öystilä. Patentti- ja rekisterihallitukselle yhdistyksen puheenjohtajaksi merkittiin Paavo Arhinmäki, pestissä hän toimi loppuvuoteen 2000 asti.
Vuosina 2008-2010 Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtajana toiminut Eliisa Alatalo on kirjoittanut Vasopin ensimmäisen kahdeksan vuoden historiasta artikkelin nimellä “Lapsipuolen asemasta itsenäiseksi liitoksi” Vasopin omaan Wasup?- lehteen vuonna 2008. Otsikossa viitataan siihen, että Vasop “itsenäisti” opiskelijapolitiikan tekemisen Vasemmistonuorilta. Mutta mikä Vasemmistonuorten ja Vasopin suhde oli toisiinsa syntyvaiheessa? Oliko aluksi varmaa että järjestöä edes perustettaisiin? Ja mitä perustamisvuosien jälkeisinä vuosina tapahtui?
Tässä ensimmäisessä Vasopin historiaa keräävässä blogipostauksessa on tarkoituksena hahmottaa, kerätä ja esitellä järjestömme historiaa juuri noilta kahdeksalta ensimmäiseltä vuodelta 2000-2008. Tarkastelemme haastatteluiden, fyysisten ja sähköisten lähteiden salapoliisityön perusteella; miten 25-vuotta täyttävä Vasop aloitteli toimintaansa ja miltä toiminta näytti?
1999-2000 Vasopin perustaminen
Vasopin alkuajoilta on vähiten tietoa saatavilla, samoin vähiten muistotietoa. Vasemmistolainen opiskelijakenttä vasta etsi itseään uudelleen. Toki vasemmistolaisen opiskelijatoiminnan juuret ulottuvat 1900-luvulle ja vasemmistolaisen kentän 1980-l uvun uudelleenjärjestäytymisen jälkimurrokseen– saman, joka oli seurasta vanhojen vasemmistopuolueiden hajoamisesta kylmän sodan päätteeksi ja uudelleen muotoutumisesta.
Ennen Vasopia valtakunnallisesti oli toiminut SOL eli Sosialistinen Opiskelijaliitto vuosina 1965-1990, SKDL:n opiskelijajärjestönä. Se vaikutti vahvasti taistolaisiksi nimitetyn liikkeen osana korkeakouluissa. Toiminta oli kuitenkin lakannut 1980-luvun muutosten kautta 1990-luvulle tultaessa, ja liitto lakkautettiin virallisest vuonna 1990. Uutta ei perustettu.
Pekka Ristelä, Vasemmisto-opiskelijoiden ensimmäinen liittokokouksen valitsema puheenjohtaja, muistelee aikaansa Turun vasemmisto-opiskelijoissa: “Vasemmistolaisuus oli opiskelijamaailmassa vielä aallonpohjassa, johon se oli 60-70-lukujen jälkeen hiljalleen vajonnut. Kokoomus ja ennen muuta ainejärjestöt hallitsivat opiskelijamaailmassa, vasemmistolaiset yrittivät pitää liikettä hengissä.”
1990-luvulla vasemmistolainen opiskelijatoiminta oli itsenäistä, muun muassa Turussa (Vasemmisto-opiskelijat Avanti), Helsingissä (Sitoutumaton vasemmisto Sitvas) ja Tampereella (Vihreä vasemmisto Viva). Toimintaa oli myös Jyväskylässä, joskin toiminta sielläoli 2000-luvulle tultaessa ilmesesti osittain lakannut. On vaikea sanoa, milloin konkreettisin ajatus uudesta valtakunnallisesta opiskelijajärjestöstä, erillisenä entiteettinä nuorisjärjestöstä sai alkunsa, mutta Vasemmistonuorten puheenjohtaja Aleksi Heikkilä alkoi punnita loppuvuodesta 1999 tälle vaihtoehtoja muistioissaan. Vuonna 1999 nimensä SDNL:stä Vasemmistonuoriin vaihtanut järjestö oli jatkanut vasemmistolaista nuorisotoimintaa läpi 80- ja 90- lukun, joten voi sanoa olleen varsin luonnollista, että opiskelijoiden edunvalvontatoiminnan tulevaisuuden pohtiminen tapahtui siellä.
Heikkilä on 12.11.1999 kirjannut muistion “vasemmistolaisen opiskelijaliiton muodostaminen” esitettäväksi Vasemmistonuorten hallituksen kokouksessa. Heikkilä kuvaa vasemmistolaisen opiskelijaliikkeen kuihtumista pois 90-luvulla, mutta mainitsee paikallisjärjestöt ja myös sen, että monilla paikkakunnilla juurikin edustajistovaaleissa on “kuultu puuhattavan” vasemmistolaisia vaalilistoja. Heikkilä mainitsee etenkin helsinkiläisen Sitvasin toiminnan ja retoriikan olleen varsin kriittistä ja töykeilevääkin puoluejärjestelmää, Vasemmistoliittoa ja Vasemmistonuoria kohtaan. Tämän voi tulkita vaikuttaneen haluun rakentaa omaa vasemmistolaista opiskelijaliikettä.
Heikkilä kuvaa muistiossaan, kuinka muillakin puolueilla on opiskelijajärjestönsä ja siksi hän näkee “…hyvin tarpeelliseksi perustaa Suomeen vasemmistolaisen opiskelijaliiton esimerkiksi Vasemmisto-opiskelijat ry -nimisenä.” Heikkilän kattavammat perusteet viittaavat medianäkyvyyteen, yhteiseen linjaan ja tarpeeseen opiskelijoiden paremmalle äänelle. Toisaalta mahdollista järjestöä visioidaan vahvasti Vasemmistonuorten kylkeen taloudellisesti ja toimintaansa aloittamaan, “varsinkin alkuvaiheessa”. On kuitenkin tiedossa, että pyrkimyksiä vielä riippumattomamman liikkeen perustamiseksi oli, joka ei olisi kytekytynyt Vasemmistonuoriin, tai varsinkaan puolueisiin.
Kuitenkin Vasemmistonuoret perusti opiskelijatyöryhmän selvittämään opiskelijoiden asian ajamista joko järjestö- tai muussa muodossa. Työryhmään liittymistä mainostettiin erillisellä paperilla Vasemmistonuorten jäsenille. Työryhmälle 19.4.2000 päivätyn muistion perusteella ei kuitenkaan ollut vielä satavarmaa, että oma valtakunnallinen järjestö perustettaisiin. Heikkilä ehdotti Vasemmistonuorten alajärjestön perustamista, rahoitukseksi ns. “Libero-lehden [Vasemmistonuorten lehden] mallia”.
Prosessi johti kuitenkin tekstin alussakin mainittuun uuden, opiskelijoiden järjestön, Vasemmisto-opiskelijoiden, perustamisasiakirjaan. Patentti- ja rekisterihallitukselle toimitetussa ilmoituksessa selviää, että Veli-Matti Kauppinen on merkitty pääsihteeriksi, Paavo Arhinmäki puheenjohtajaksi ja Aleksi Heikkilä varapauheenjohtajaksi.Toimintaa päästiin aloittelemaan.
Kesän 2000 perustamiskokouksen lisäksi saman vuoden marraskuussa järjestettiin liiton ensimmäinen varsinainen liittokokous Turussa. Kokouksen puheenjohti Turja Lehtonen. Uutta järjestöä lähti puheenjohtamaan Pekka Ristelä, ja pöytäkirjan merkinnän mukaan varapuheenjohtajaksi valittiin Kati Isoaho. Kokouksessa sääntöihin kirjattiin muun muassa suora henkilöjäsenyys (ajatuksena, että mukana voi olla ilman oman paikkakunnan paikallista toimintaa) ja määriteltiin tuoreen järjestön peruspilarit.
Suurin debatti kokouksessa liittyikin jo aiemmin mainittuun kysymykseen eli siihen, miten uusi järjestö asettuisi suhteessa Vasemmistoliittoon ja Vasemmistonuoriin. Esityslistan sääntöjen luonnoksen jälkeen maininta puolueesta poistettiin, mutta Vasemmistonuoret jäi mainituksi yhteistyöjärjestönä. Kuten Öystilä vuoden 2008 historiakatsauksessa muisteli, “Kovin skaba käytiin suhteesta Vasemmistonuoriin ja Vasemmistoliittoon. Vasemmistoliitto poistettiin säännöistä, mutta Vasemmistonuoret jäi yhteistyöjärjestöksi.”
Pekka Ristelä muistelee, kuinka osa oli läheisemmän yhteistyön kannalla tai hyväksyi sen, kuten Turun vasemmisto-opiskelijat, mutta mm. Helsingin Sitoutumaton Vasemmisto oli vahvemman riippumattomuuden kannalla: “Kiista johti äänestykseen, jossa vain osalla todettiin olevan äänioikeus (yhdistyksen jäsenet). Protestina tälle […].ainakin osa muista marssi ulos kokouksesta.” Samaan viittaa myös Alatalon kirjoittama historia-juttu: “ Värikkäässä kokouksessa nähtiin nuorisoliittoon sitoutumisen protestina sitoutumattomien vasemmistolaisten opiskelijoiden äänitorvena toimineiden opiskelijoiden ulosmarssi”.
Kokouksessa määriteltiin paljon Vasopin perusrakennetta alkuvuosille, muun muassa hiukan edellämainittu suoran henkilöjäsenyyden malli. Öystilä muisteli vuonna 2008, että paikallisissa yliopistopiireissä toimivat järjestöt alun vierastamisen jälkeen olivat kuitenkin tyytyväisiä Vasopin olemassaoloon. Kirjaus henkilöjäsenyydestä loi alusta asti jonkin verran päällekkäisyyttä vasemmistolaiselle opiskelijakentälle. Uudistus kummastakin jäsenmuodosta, sekä henkilöjäsenyydestä että jäsenyydestä paikallisen jäsenjärjestön kautta toteutui Vasopin siirryttyä täysin liittomuotoiseksi vuodesta 2023 lähtien.
Alun jälkeen: 2001-2004
Uutta puheenjohtajaa haastateltiin Kansan Uutisiin jo vuoden 2000 joulukuussa. Uuden järjestön toiminnan suunnitelmista ja toiveista voi tulkita jotakin vuoden 2001 toimintasuunnitelmasta. Suunnitelmissa oli järjestää liittokokous sääntöjen mukaan joka toinen vuosi, mahdollistaa pääsihteerin hankkiminen, vakauttaa taloudellinen tilanne ja järjestää syksyllä 2001 seminaari.
Kuitenkin ensimmäisen toimintavuoden jälkeisestä ajasta on saatavilla kaikkein vähiten tietoa – sitä on joko satunnaisissa muistomurusissa ja lähteissä, Vasemmistonuorten nettisivuilla (Wayback Machine-järjestemässä arkistoituna) tai satunnaisesti muualla. Voidaan kuitenkin olettaa, että toimintaa on aloitettu pikkuhiljaa vuonna 2000 laaditun toimintasuunnitelman perusteella, ja se on ollut varsin paljon Vasemmistonuoriin linkittynyttä. Samalla edustajistovaaleja, etenkin yliopistoissa, on tuettu. Monet lähteistäkin liittyvät juuri edarivaalituloksiin.
Vasop kokoontui lokakuussa 2001 tampereelle. Perustamisvuonna oli ideoitu, että Vasop viestisi myös Vasemmistonuorten nettisivuilla, ja näin selkeästi tehtiinkin. 20.10.2001 Vasemmisto-opiskelijat julkaisi tekstin otsikolla “kohti tulevaisuuden solidaarista ay-liikettä”, jossa peräänkuulutettiin ay-liikkeen tärkeyttä myös opiskelijaliikkeelle– harvinaisen ajankohtainen aihe nykyäänkin. Tekstistä selviää, että Vasopin puheenjohtajana toimi nyt oululainen opiskelija Anna Mikkola ja varapuheenjohtajana tamperelainen Anna Kontula.
Vuoden 2001 marraskuussa Vasemmistonuorten sivuilla uutisoitiin vasemmistolaisten “kirjavien” opiskelijalistojen menestyksistä ja tuloksista. Listat olivat kuulemma olleet ennätyssuuret. Paikkamäärä nousi Sitvasilla Helsingissä, Tampereella ViValla ja Turussakin paikka säilytettiin. Jyväskylässä jäätiin yhden äänen päähän neljästä paikasta. Uutisoinnissa ei mainita kuin ylioppilaskuntien edustajistovaalituloksia.
Tapahtuipa idässä tuolloin myös “jymy-yllätys”, kun Joensuun yliopistossa Porkkana-niminen vaaliliitto saavutti suurimman äänisaaliin. Liittoon kuului punavihreitä sitoutumattomia, vasemmistonuoret, demarinuoret sekä “vihreät ja kommunistit”. Merkittävän tapahtumasta teki myös se, että Kokoomus ei ollut enää suurin poliittinen ryhmittymä, mitä se oli ollut edelliset kaksikymmentä vuotta paikkakunnalla. Vasemmistolaisia yhteistyölistoja oli siis jo Itä-Suomessa.
Mikkola ja Kontula jatkoivat puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana vuosien 2002-2003 aikana. Vuonna 2002 vaalien jälkeen raportoitiin jälleen Jyväskylän vasemmistolaisesta edustajistovaalilistasta (Maltillinen äärivasemmisto, MÄÄ), joka säilytti kolme edustajaansa. Opiskelijoiden asema, tutkintojen suoritusaikojen kiristysaikeet ja opintotuen tulevaisuus poiki vuonna 2002 kannanottoja myös Vasemmistonuorilta, joten opiskelijapoliittinen toiminta on selvästikin ollut hyvinkin limittäistä ja lomittaista Vasemmistonuorten toimijoiden ja uuden järjestön välillä.
Keväällä 2003, eduskuntavaalien jälkeen, Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmä luovutti työllisyysraporttinsa pääministeri Lipposelle. Siinä visioitiin opiskelijoiden tukiin valtavasti uudistuksia. Sailaksen työryhmä muun muassa ehdotti opintorahan muuttamista kokonaan lainaperusteiseksi. Vasemmisto-opiskelijat kirjoittivat tästä hyvinkin kriittisesti– opiskelun tulisi olla kannanoton mukaan kaikkien perusoikeus: “Taloudellisen syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ehkäisy tulisikin olla myös uuden, keski-iältään vanhentuneen eduskunnan esityslistalla ensimmäisenä, vasemmisto-opiskelijat muistuttavat”.
Samana vuonna edustajistovaalit käytiin taas suuressa osassa yliopistopaikkakuntia, ja vasemmistolaiset listat pärjäsivät keskimäärin hyvin. Vasemmistolaisia ehdokkaita oli suurimpien kaupunkien ja edellä mainittujen paikkakuntien lisäksi mahdollista äänestää myös Lapissa ja Oulussa.
Vuoden 2004 alussa Vasopinkin piirissä uutisoitiin Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) järjestämästä mielenosoituksesta Eduskuntatalolla, johon yli 10 000 opiskelijaa ympäri Suomea osallistui. Opiskelijat vastustivat Tuula Haataisen opetusministeriön ajamaa esitystä rajata opintoaikaa ja leikata opintotukea.
Vasopin toiminta oli kuitenkin laajasti lopahtanut vuoteen 2004 tullessa, eikä ollut saanut oikein tuulta alleen.
Elokuussa 2004 järjestettiin Vasopin liittokokous Uudella ylioppilastalolla. Sen yhteydessä olevista muistiinpanoista käy ilmi, että henkilöjäsenmäärä on ollut noin 50 jäsenen paikkeilla. Kokouksessa on myös käsitelty vuosikertomukset ja tilinpäätökset edellisiltä, päättyneiltä tilikausilta, joten liittokokousta ei ole oletettavasti järjestetty ylimääräistä kertaa vuonna 2003. Kokouksessa keskusteltiin myös seminaarityylisesti vasemmistolaisen opiskelijaliikkeen tilasta. Kokouksessa on valittu uusi hallitus sekä puheenjohtaja Vasopin toimintaa eteenpäin luotsaamaan, puheenjohtajaksi on noussut Riikka Taavetti ja tiedottajaksi Antti Goman. Varapuheenjohtajana toimi Olli Seuri. Loppuvuonna Goman kirjoitti tiedottajan roolissa Vasemmistonuorten nettisivuille syksyllä 2004 kannanoton, jossa Vasop kritisoi Osku ry:n Amis tienaa enemmän– mainoskampanjaa.
“Toimintaa tullaan mahdollisesti voimakkaasti laajentamaan” – 2005-2008
Kuva: Näyttökuva Vasemmisto-opiskelijoiden verkkosivuilta ja uudesta visuaalisesta ilmeestä
Toiminta aktivoitui vuosien 2005-2006 aikana, tai ainakin lähteitä järjestön aktiivisesta toiminnasta, tapahtumien järjestämisestä ja kokoustamisesta löytyy aiempaa helpommin ja enemmän. Vuodesta 2005 eteenpäin vasemmisto-opiskelijat.fi -nettisivun arkistoitu osoite ohjaa nyt omille sivuille, jotka päätettiin liitolle tuottaa ja josta löytyi muun muassa ilmoittautumislomake (jäsenyys ilmainen), kannanotot, Vasemmisto-opiskelijoille kehitelty uusi visuaalinen ilme, värit, ja logo. Osana visuaalista ilmettä tuotettiin myös erilaisia teemakuvia, joista osa on nähtävillä myös tässä kirjoituksessa. Esimerkiksi osoitteenmuutokset tiedottamista varten on kuitenkin hoidettu Vasemmistonuorten kanssa samalla mekanismilla.
Vuoden 2005 tärkeimmiksi tavoitteiksi listattiin tiedonkulun parantaminen vasemmistolaisen opiskelijatoimijoiden välillä, jäsenhankinta, liiton tunnetuksi tekeminen sekä liiton poliittisten linjausten rakentaminen. Järjestö halusi kiinnittää huomiota opiskelijapoliittisiin valtakunnallisiin teemoihin ja opiskelijoiden oikeusasemaan. Toiminnasta ja tapahtumista oli tarkoitus tiedottaa sekä Vasemmistonuorten Libero-lehdessä että nyt jo omalla sähköpostilistalla sekä Vasemmistonuorten tapahtumissa. Tarkoitus oli myös luoda esite jaettavaksi ja tehdä jäsenhankintaa. Esite tuona vuonna tehtiinkin.
Vuonna 2005 otettiin kantaa valtiovallan kaavailemiin ehdotuksiin opintojen nopeuttamiseksi. Ehdotuksena oli ollut muun muassa opinto-oikeuden kaventaminen yhdeksään vuoteen ja lainapainotteisuuden lisääminen opintotuessa. Puheenjohtaja Taavetti kritisoi muiden järjestöjen myönteistä kantaa uudistuksiin: ”[…]opintoaikakysymyksiä pitäisi käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Sen sijaan, että luodaan uusia rajoituksia, tulisi kaikkia opiskelijoita tasapuolisesti tukevan opintorahan määrää nostaa.”
Myös tapahtumien määrä kasvoi: Vasop järjesti keväällä 2005 jäsentapaamisen, elokuussa seminaarin ja ylimääräisen liittokokouksen ja lokakuussa ennen edustajistovaaleja kaksipäiväisen opiskelijatapaamisen. Nykyisinkin toiminnan ytimessä olevan seminaariperinteen juuret ovat siis jo näkyvissä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tukholmaan järjestettiin risteilymatka tammikuussa Tukholman vasemmistolaisia opiskelijoita tapaamaan, ja SYL:in liittokokoukseen osallistuttiin, kaikkine koukeroineen.
Useampi tapahtuma ja kokoontuminen järjestettiin Turussa, kuten ylimääräinen liittokokous paikallisjärjestö Avantin avustuksella. Se järjestettiin Turun yliopiston tiloissa 27.8. ja puheenjohtajaksi valittiin 23-vuotias Niina Kiviaho, joka opiskeli Tampereen yliopistossa ja oli tuolloin myös Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja. Varapuheenjohtajaksi valittiin Juho Lindman Helsingistä ja hallitukseen seitsemän henkilöä. Liittokokouskannanotto käsitteli hallituksen alaisen työryhmän ehdotusta EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille suunnitelluista lukukausimaksuista, johon suhtauduttiin kriittisesti. Liittokokouksessa tarkennettiin myös lopullisesti Vasopin sääntöjä ja korostettiin henkilöjäsenyyttä yhteisöjäsenyyden sijasta.
Kuva: vuoden 2005 liittokokous (kuva oli saatavilla Vasemmisto-opiskelijoiden nettisivuilla.)
Syksyllä järjestö kirjoitti uuden tekijänoikeuslain heikkouksista. Vasemmisto-opiskelijat osallistui muiden poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen kanssa yhteisiin kannanottoihin muun muassa ilmastopolitiikasta ja pätkätöiden kuriin asettamisesta.
Vuosi 2005 oli myös edustajistovaalien vuosi yliopistoissa. Vasemmisto-opiskelijoiden lähellä toimivien tahojen listoilla oli varsin kattava määrä ehdokkaita, lähes 150. Vaaleihin tuotettiin esite ja tarkoituksena tuoda “punavihreää näkemystä esiin”. Tiedotetta vaalituloksista ei kuitenkaan valitettavasti löytynyt tätä tekstiä varten.
Toiminta jatkui vuonna 2006 edellisen vuoden siivettämänä. Saman vuoden elokuussa järjestettiin sääntömääräinen liittokokous. Kiviaho jatkoi puheenjohtajana ja varapauheenjohtajaksi valittiin Aleksi Blomster. Liittohallitukseen valittiin viisi henkilöä eri korkeakouluista Suomessa. Samana vuonna laadittu lyhyt toimintasuunnitelma otti yhteiskunnallista kantaa liittyen niin sosiaalitukiin, opintoajan elämiseen, koulutukseen kuin kansalaisyhteiskunnan tärkeyteenkin.
Lokakuun hallituksen kokouksessa 2006 keskusteltiin pääsihteerin ja tiedottajan pestien rajauksista. Ilmeisesti Seppo Heikkilä on päivittänyt nettisivuja ainakin tässä vaiheessa. Pöytäkirjassa mainitaan kysymys Vasopin näkyvyydestä suhteessa Vasemmistonuoriin: “Todettiin, että tilanne on paljon entistä parempi, mutta parantamisen varaa olisi vielä.” Talous oli kuitenkin täysin riippuvainen Vasemmistonuorten tuesta, ja tässä kokouksessa päätettiinkin hakea ulkoista rahoitusta toiminnalle. Kokouksessa on nähtävissä toiminnan kasvattamisen halua: “riippuen Työväen opintorahaston avustushakemuksen tuloksesta, niin toimintaa tullaan mahdollisesti voimakkaasti laajentamaan”.
Vuonna 2006 jäsenmäärä oli reilut 200, joista “suurin osa myös Vasemmistonuorten jäseniä”. Åbo Akademissa järjestettiin edustajistovaalit, joissa meni läpi Åbo gröna vänster och feminist– listalta useampi henkilö.
Vuoden 2007 keväällä oli edessä uudet eduskuntavaalit. Vasop oli mukana toisten järjestöjen kanssa tehdyssä kampanjassa jossa vaadittiin opintorahaan 15 prosentin nostoa. Kampanjaa kuvattiin jatkumona vuoden 2006 Nouse jo! -kampanjalle, jonka tiimoilta 2006 kerättiin yli 120 000 nimeä adressiin ja järjestettiin useita laajoja mielenosoituksia opintorahan korotuksen puolesta. Teema oli siis hyvin pinnalla opiskelijapolitiikassa, eihän opintorahaa oltu korotettu liki viiteentoista vuoteen. Vasop ottikin kantaa ennen vaaleja maaliskuussa 2007 sen puolesta, että koulutuksen alueellinen ja taloudellinen tasa-arvo olisi painopiste tulevalla vaalikaudella. Kannanoton on allekirjoittanut puheenjohtaja Kiviahon lisäksi hallituksen jäsen ja Vasopin edellisenä vuonna valittu pääsihteeri Pekka Butler.
Vuonna 2007 Vasopin nettisivuilta löytyi jo blogi-välilehti. Elokuussa työväen opintorahaston tukisumman avulla palkattu työntekijä ja projektisihteeri Markus Heikkilä sekä hallituksen jäsen Eliisa Alatalo kirjoittivat sinne muun muassa opiskelun kaupallistumisesta, sarkasmista valtakunnan politiikassa sekä opiskelijoiden liikkeen ja järjestäytymisen tulevaisuuden näkymistä. Blogiperinne, jossa erilaisia opiskelijapolitiikkaan ja yhteiskuntaan liittyviä aiheita pystyy julkaista matalalla kynnyksellä, jatkuu Vasopissa edelleenkin. Blogin, nettisivujen ja sähköpostilistan päivittämisestä vastasi Heikkilä.
Hallitus kokousti useamman kerran (usein Tampereella) ja toiminnasta virittyy jo aktiivisempi kuva. Toiminnan taloudellinen pohja parani – pöytäkirjoissa sitä kuvaillaan jopa paremmaksi kuin odotettiin. Taloudellinen tilanne mahdollisti projektiavustusten jakamisen ainakin Joensuuhun, Jyväskylään, Helsinkiin ja Tampereelle. Pöytäkirjoista käy ilmi, että Vasopin hallitus jakoi vastuualueita aiempaa tarkemmin, hyväksyi mm. kannanoton Eduskunnan sivistysvaliokunnalle ja paikallisiin lehtiin toisen asteen maksuttomuudesta ja onnistui viimein avaamaan toiminnalleen oman pankkitilin syksyllä. Jäseniä on ollut yli 250. Vasopin oman olemuksen ja ydintoiminnan suunnittelua varten pohdittiin erillistä tapahtumaa syksylle, joka ei ilmeisesti toteutunut.
2007 oli jälleen edarivaalien vuosi, ja tähän valmistauduttiin. Infopaketissa syksylle 2007 mainostettiin seitsemän eri paikkakunnan listojen tai ryhmien yhteyshenkilöitä, joukossa myös opiskelijakuntia. Ehdokkaita on ollut kolminumeroinen määrä. Vasop järjesti syyskuun Tampereen liittokokouksensa yhteydessä edarivaalileirin, jossa rennon ajanvieton lisäksi valmistuttiin vaaleihin, kouluttauduttiin viestinnän ja vaalityön saralla ja hyväksyttiin kymmenenkohtainen, kattava edarivaaliohjelma.
Liittokokouksessa Kiviaho jatkoi puheenjohtajana ja Butler siirtyi pääsihteerin roolin lisäksi varapuheenjohtajaksi. Hallitukseen valittiin kuusi muuta jäsentä ja ensi kertaa myös kaksi varajäsentä. Myöhemmin tiedotettiin, että Vasemmisto-opiskelijat “…voitti yliopistojen edustajistovaalit. Kaikkiaan lisäpaikkoja saatiin eri edustajistoihin kolme”.
Elokuussa 2007 valittu hallitus ajoi toimintaa eteenpäin vuoden 2008 puolella uudella puhdilla. Ensimmäistä kertaa Vasop julkaisi myös oman lehtensä, nimeltään. Was’ Up?. lehti olikin iso osa vuoden 2008 toimintaa. Sitä jaettiin niin jäsenkirjeen mukana kuin paikallisten vasemmistolaisten opiskelijajärjestöjen toimesta. Kaksikymmensivuista lehteä painettiin kesällä 3000 kappaletta. Se sisältää kattavasti asiaa, ja kirjoittajien sekä avustajien joukossa on yli viisitoista nimeä. Lehden ilmoitusmyynti kattoi kolmasosan painokuluista. Asiaa on niin kulttuurista ja leffa-arvosteluista vanhojen opiskelija-aktiivien ja historian muisteluun. Puhetta lehdessä on tietysti myös ajankohtaisista asioista kuten Yliopisto-uudistuksesta ja sosiaaliturvan uudistamisaikomuksista.
Vasopin seuraava liittokokous järjestettiin elokuussa 2008 Helsingin Uudella ylioppilastalolla, jolloin Eliisa Alatalo valittiin järjestön ensimmäiseksi AMK-taustaiseksi puheenjohtajaksi. Varsinaisia jäseniä valittiin sen lisäksi viisi, ja varajäseneksi Hanna Sarkkinen.
Alatalo muistelee toimintaan mukaan tulemista: “Minut rekrytoi hallitukseen Pekka Butler, joka vetosi aika voimakkaalla ja Vasopin historiaa ja tilannetta taustoittavalla sähköpostilla, että ryhtyisin puheenjohtajaksi ja kehittämään järjestöä. Toimin myös 2007–2009 Vasemmistonuorten hallituksessa ja vuoden 2007–2008 oman opiskelijakuntani OSAKOn päätoimisena hallituksen puheenjohtajana. Olin siis noina vuosina hyvin monessa mukana ja kokemusta oli kertynyt hyvin erilaisista järjestöistä, joita Pekka piti tärkeänä saada myös Vasopin käyttöön.”
Syksyllä Vasopin uusi hallitus kokousti ja valitsi pääsihteeriksi Silva Loikkasen. Pestin muuttamisesta työtehtäväksi keskusteltiin, mutta asiaan vaikutti vahvasti rahoituksen tulevaisuuden kysymys. Vasopille myönnettiin loppuvuodesta jälleen Työväen opistorahaston kaksivuotinen raha, joka takasi toiminnan jatkumisen. Rahaa ei toki ollut mitenkään muille jaettavaksi, päin vastoin.
“Elimme joka toinen vuosi saatavalla Työväen opintorahaston avustuksella, mutta tiesimme jo 2009, ettei se olisi loputtomiin meidän rahasampo vaan valtionapukelpoisuus on saatava [..]” “[…]Jotenkin pystyimme opintorahaston avustuksella kattamaan kokousten ja tapahtumien matkakuluja ja maksamaan pientä palkkiota pääsihteerille, joka hoiti Vasopin juoksevia asioita”, muistelee Alatalo. “Omalla kaudellani oli siis tärkeää saada Vasopin talous ja hallinto sellaiseen kuntoon, että pystyimme hakemaan nuorisojärjestöjen valtionavustusta. Se onnistuikin lopulta, mistä kiitos seuraajillemme.”
Vuoden 2008 toimintakertomuksen mukaan toiminta laajeni, jäsenmäärä lisääntyi ja yhdistys tuli tunnetummaksi. Avustuksenhakuun luotiin järjestelmä. Kannanottojen teemoista mainittakoon mm. opiskelijajärjestöjen yhteiskannanotto yliopistojen säätiömallista, opiskelijoiden asemasta kunnissa. Tehtiinpä myös kannanotto yliopistolaista sekä päästövähennystavoitteiden nostamisen puolesta. Osaa kannanotoista ei kuitenkaan ole enää nähtävillä, koska Vasopin nettisivujen blogitoiminta katkesi osittain nettisivujen toimivuuden ongelmien, osittain kirjoittajien vähäisyyden takia vuonna 2008. Järjestö alkoi valmistelemaan jo vuotta 2009 ja omaa lehteä julkaisualustana täyttä vauhtia.
Toiminta oli vuonna 2008 silti hyvin yliopistoihin painottuvaa. Lyhyessä historiikissa samaisessa Was’ Up lehdessä, jossa taustoitettiin järjestön historiaa ensi kertaa, puhuttiin asiasta: “…hallituksen jäsenistä kaikki yhtä lukuun ottamatta ovat yliopisto-opiskelijoita” Tilanteen todettiin kuitenkin monipuolistuneen aiemmasta.
Lopuksi
Vasopin logo vuodesta 2005 eteenpäin.
“Osa hajanaisuudesta ja siksi järjestön kehityksen pysähtyneisyydestä johtui myös opiskelijajärjestöjen luonteesta: nuorisojärjestöissä ollaan koko nuoruus ja sitoudutaan järjestöjen kehittämiseen, mutta opiskelijajärjestössä ollaan vain osa opiskeluaikaa. Vasopissa oli valtavasti kehittämistä, kun tulin mukaan, mutta muutamassa vuodessa ei vielä isoja ihmeitä tehty”, muistelee Eliisa Alatalo toimintavuosiaan Vasopissa.
Vasemmisto-opiskelijat syntyi ajatuksesta terävöittää 1990-luvun hajanaista opiskelijakenttää. Toiminnan aktiivisuus on varmasti ollut vaihtelevaa, ja lähteet ovatkin puutteellisia etenkin toiminnan aloituksen jälkeisiltä vuosilta. Toiminta kuitenkin polkaistiin itsenäisenä eteen päin, tosin vahvasti liitoksissa Vasemmistonuorten toimintaan niin logistisesti kuin taloudelllisesti. Varsinin alkuvuosista voi sanoa, että valtaosa Vasopin toiminnassa olleista oli joko Vasemmistonuorten tai oman korkeakouluyhteisönsä aktiiveja ensisijaisesti, ja ajatus vapaaehtoishommista valtakunnallisen Vasopin eteen on tullut sen jälkeen.
Poliittisesti edustajistovaalien ehdokasmäärät ja tulokset kasvoivat 2000-luvun alussa hitaasti mutta varmasti. Toiminta oli alusta asti jäsenlähtöistä ja sitä oli henkilöjäsenien kautta yllättävänkin monella paikkakunnalla, painottuen yliopistoihin. Vaikka monet valtakunnan politiikan uudistuksista, joita hallitukset ja ministeriöt ovat ehdottaneet ja joita on vastustettu ovat sittemmin toteutuneet, on Vasop jatkanut nykyäänkin vahvaa toimintaa opiskelijoiden sosiaaliturvan näköalattomuutta vastaan. Se kertoo, että kamppailu ei ole aiempina vuosikymmeninäkään ollut turhaa, sillä laajempi ja järjestäytyneempi vasemmistolainen punavihreä opiskelijakenttä on voinut rakentaa nykyistä toimintaansa alkuvuosien pohjalle.
Vasop sai alkunsa kourallisesta ihmisiä ja kasvoi useamman sadan jäsenen järjestöksi, joka sai jo ulkopuolista rahoitusta jonkin verran – mutta paljon työtä oli vielä edessä. Aloitetut uudistukset ja toiminnan oman profiilin löytyminen avasivat kuitenkin tietä 2010-luvun vaihteen ja alun Vasopin toiminnalle. Mutta siitä lisää seuraavassa osassa, jossa käsittelemme Vasopin vuosia 2009-2016.
Sakari Bister
kirjoittaja on Vasemmisto-opiskelijoiden varapuheenjohtaja ja gradun tekoa vaille valmis Filosofian maisteri, pääaineenaan historia. Kirjoitus on ensimmäinen osa Vasemmisto-opiskelijoiden kolmeosaista blogisarjaa sen 25-vuotisesta historiasta.
Ota matalalla kynnyksellä yhteyttä, mikäli haluat jakaa muistojasi Vasopista tai löydät tekstistä virheitä!
Kuva: Vasemmisto-opiskelijoiden esite vuodelta 2005
Lähdeluettelo:
–Sähköpostihaastattelut: Eliisa Alatalo, Pekka Ristelä & Antti Goman.
Painetut lähteet
–Vasemmisto-opiskelijoiden fyysinen arkisto (tallella olevat pöytäkirjat, muistiot ja muistiinpanot 2000-2008, sisältäen myös Vasemmistonuorten muistiot 1999-2000)
–Vasemmisto-opiskelijoiden sähköinen arkisto
–www.vasop.fi , (Wayback Machine, Web.archive.org.)
–www.vasemmistonuoret.fi (Wayback Machine, Web.archive.org. )