Kun talouskuri ja velkajarru kaventavat poliittista liikkumatilaa, julkinen sektori joutuu jatkuvan sopeutuksen kohteeksi. Kohtuutalouden näkökulmasta suunta pitäisi olla päinvastainen: julkinen sektori on juuri se rakenne, jonka kautta yhteiskunta voi irrottautua kasvun pakosta ja rakentaa kestävää tulevaisuutta.
Julkinen sektori on enemmän kuin hallinto tai menokohde budjetissa. Se on yhteiskunnan yhteinen infrastruktuuri, joka turvaa koulutuksen, terveyden, huolenpidon ja peruspalvelut – myös silloin, kun markkinat eivät niitä tarjoa. Kohtuutalouden näkökulmasta juuri tämä tekee julkisesta sektorista ratkaisevan: sen toiminta ei perustu voiton maksimointiin, vaan yhteiseen hyvään. Tällaisessa järjestelmässä yhteiskunta voi suunnitelmallisesti vähentää kulutusta ja ympäristökuormaa ilman, että se romuttaa hyvinvointia.
Talouskurin ja velkajarrun kaltaiset säännöt ovat 2000-luvun talouspolitiikan kulmakiviä. Niiden tarkoitus on hillitä velkaantumista ja vahvistaa luottamusta markkinoihin, mutta todellisuudessa ne rajaavat julkisen vallan mahdollisuuksia vastata yhteiskunnallisiin ja ekologisiin haasteisiin. Kun budjettia tasapainotetaan leikkaamalla palveluja ja investointeja, tulevaisuutta ei rakenneta vaan puretaan pala palalta. Julkinen sektori kutistuu, vaikka juuri sen vahvistaminen olisi edellytys kestävälle siirtymälle.
Vieraantuminen luonnosta ei ole enää yksilöllinen ilmiö, vaan rakenteellinen seuraus talousjärjestelmästä, joka kohtelee luontoa lähinnä resurssina. Kun yhteiskunta mittaa menestyksensä kasvun kautta, se kadottaa kykynsä nähdä omaa paikkaansa osana elonkehää. Talouden arvot syrjäyttävät elämän arvot.
Kohtuutalous tarjoaa vaihtoehdon. Se ei pyri palaamaan menneisyyteen, vaan rakentamaan yhteiskuntaa, jossa talous on väline, ei päämäärä. Julkinen sektori on tällaisen muutoksen sydän: se turvaa perustarpeet, jakaa resursseja oikeudenmukaisesti ja mahdollistaa ekologisen siirtymän ilman markkinoiden logiikkaa. Sen kautta voidaan palauttaa luottamus yhteiseen hyvään ja oppia elämään kohtuudella – sekä toistemme että planeetan kanssa.
Jos haluamme murtaa kasvun ja talouskurin kahleita, meidän on uskallettava nähdä julkinen sektori uudessa valossa. Se ei ole rasite, vaan yhteinen elinelin, jonka varaan voidaan rakentaa tulevaisuus, jossa ihminen, yhteiskunta ja elonkehän rajat mahtuvat samaan kuvaan.
