Eilen USA:n Teksasissa juhlittiin Suomen ensimmäisen F35-hävittäjän valmistumista. Tämän aamun uutisissa tapahtumaa kommentoitiin tavalla, jota itse kuvaisin ideologian piirteet saaneen Top Gun -ajattelun läpimurroksi.
Mitä tällä tarkoitan?
Tarkoitan tällä sitä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun ytimeksi on tullut huippuunsa viritetty teknologia, kilpailu paremmasta suorituskyvystä ja sotilaallisesta ylivoimasta. Perusajatus tässä uudessa ideologiassa on se, että ”jos olemme riittävän vahvoja, meitä ei haasteta”.
Siksi ulko- ja turvallisuuspoliittisen puheen ytimeksi on tullut kiinteä viholliskuva aina vaarallisesta Venäjästä, jolta Suomi voi suojautua vain liittoutumalla sellaisten maiden kanssa, joilta löytyy riittävästi teknologiaa, jolla ”ikuisen vihollisen” uhka voidaan torjua.
Tämä puhe kattaa myös hyökkäystä koskevat asejärjestelmät.
Ongelma tässä ajattelussa on se, että se vahvistaa kierrettä aina vain tehokkaampien ja kalliimpien, tekoälyyn ja autonomisiin aseisiin perustuvien asejärjestelmien kehittämiseksi ja kaventaa poliitikkojen ymmärrystä ja kykyä ohjata kehityksen kulkua.
Lopulta pienikin väärinkäsitys tai virhearvio voi käynnistää sotatoimet ilman, että kukaan voi siihen enää poliittisen keinoin puuttua. Sodista tulee ikään kuin itsestäänselvyyksiä, joille ei mitään voi. Ei edes siinä tapauksessa, että varustautumisen hinta karkaisi käsistä.
Näin se tarina menee.
Kun F35 singahtaa taivaalle, se sieppaa kaiken mahdollisen informaation, suodattaa oikean tiedon väärästä, erottaa siviilikohteet sotilaallisista ja välittää sitten tiedot tulenjohdolle tavalla, joka tekee vastustajasta kuin vastustajasta altavastaajan, vailla kykyä vastata.
Tänään aamu-TV:ssä tätä visiota hymyssä suin esitteli ex hävittäjälentäjä, jonka usko F35:n täsmäiskuihin ei Gazan sodan myötä ole ehtynyt. Hänen maailmassaan vain venäläiset voivat löytää strategisen kohteen lastentarhasta. Gazassa ne on ilmeisesti tuhottu aivan muista syistä.
Mutta kirurgisen tarkasti.
Näin ajateltuna Top Gun -ajattelu on ideologia, jossa teknologinen ylivoima on turvallisuuden ensisijainen ja lähes ainoa näkyvä ja käsinkosketeltava lähde. Se on myös itse itseään vahvistava ideologia, jota on todella vaikea tyydyttää. Yhden strategisen kyvykkyyden jälkeen alkaa seuraavan hankinta.
Tämä tekee Top Gun -ideologia vaikutusvaltaisemman kuin monet perinteiset ideologiat. Kun perinteiset ideologiat lupaavat vapautta (liberalismi), järjestystä (konservatismi), tasa-arvoa (sosialismi) ja kansallista voimaa (nationalismi), niin Top Gun -ideologia lupaa vain, että ”me emme voi hävitä”.
Kun oikein satsataan, voitto on varma.
Top Gun -ideologia on samanlaista Helsingissä, Washingtonissa ja Tokiossa. Tämä tekee siitä ensimmäisen aidosti ylikansallisen sotilaallisen ideologian, jossa moraaliset ja poliittiset kysymykset käännetään teknisiksi kyvykkyyksiksi, logistisiksi haasteiksi ja yksituumaisuutta ylläpitäväksi kontrolliksi.
Kärkenä tässä kehityksessä on tietenkin USA. Eikä varmasti siksi, että sen ideologiset valmiudet sovitella olisivat muita paremmat, vaan siksi, että sen sotateollinen kompleksi on – kiitos maailman parhaiden aseiden – on maailman vaikutusvaltaisin ja läpeensä korruptoitunut lobbari.
Sen asemaa ei näytä horjuttavan edes poliittinen petos.
En ole historioitsija, mutta oman käsitykseni mukaan ideologiat eivät ole sitten valistusajan olleet niin teknisiä, kuin ne tällä hetkellä ovat. Silti keskustelu siitä, mihin tämän piirteen korostuminen lopulta johtaa, on jäänyt hyvin vähäiseksi.
Itse arvelen, että Top Gun -ideologia johtaa hyvin eriarvoiseen maailmaan. Rikkaille maille se voi toki olla sotilasteknisesti suojattu mutta niillekin poliittisesti, moraalisesti ja psykologisesti yhä hauraampi maailma. Köyhille maille se olisi taas yksi uusi dystopia lisää.
Minusta se ei ole kovin kiinnostava tulevaisuus.
Erkki Laukkanen
Eilen USA:n Teksasissa juhlittiin Suomen ensimmäisen F35-hävittäjän valmistumista. Tämän aamun uutisissa tapahtumaa kommentoitiin tavalla, jota itse kuvaisin ideologian piirteet saaneen Top Gun -ajattelun läpimurroksi.
Top Gun -ajattelu ideologiana
Mitä tällä tarkoitan?
Tarkoitan tällä sitä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun ytimeksi on tullut huippuunsa viritetty teknologia, kilpailu paremmasta suorituskyvystä ja sotilaallisesta ylivoimasta. Perusajatus tässä uudessa ideologiassa on se, että ”jos olemme riittävän vahvoja, meitä ei haasteta”.
Siksi ulko- ja turvallisuuspoliittisen puheen ytimeksi on tullut kiinteä viholliskuva aina vaarallisesta Venäjästä, jolta Suomi voi suojautua vain liittoutumalla sellaisten maiden kanssa, joilta löytyy riittävästi teknologiaa, jolla ”ikuisen vihollisen” uhka voidaan torjua.
Tämä puhe kattaa myös hyökkäystä koskevat asejärjestelmät.
Ongelma tässä ajattelussa on se, että se vahvistaa kierrettä aina vain tehokkaampien ja kalliimpien, tekoälyyn ja autonomisiin aseisiin perustuvien asejärjestelmien kehittämiseksi ja kaventaa poliitikkojen ymmärrystä ja kykyä ohjata kehityksen kulkua.
Lopulta pienikin väärinkäsitys tai virhearvio voi käynnistää sotatoimet ilman, että kukaan voi siihen enää poliittisen keinoin puuttua. Sodista tulee ikään kuin itsestäänselvyyksiä, joille ei mitään voi. Ei edes siinä tapauksessa, että varustautumisen hinta karkaisi käsistä.
Näin se tarina menee.
Kun F35 singahtaa taivaalle, se sieppaa kaiken mahdollisen informaation, suodattaa oikean tiedon väärästä, erottaa siviilikohteet sotilaallisista ja välittää sitten tiedot tulenjohdolle tavalla, joka tekee vastustajasta kuin vastustajasta altavastaajan, vailla kykyä vastata.
Tänään aamu-TV:ssä tätä visiota hymyssä suin esitteli ex hävittäjälentäjä, jonka usko F35:n täsmäiskuihin ei Gazan sodan myötä ole ehtynyt. Hänen maailmassaan vain venäläiset voivat löytää strategisen kohteen lastentarhasta. Gazassa ne on ilmeisesti tuhottu aivan muista syistä.
Mutta kirurgisen tarkasti.
Näin ajateltuna Top Gun -ajattelu on ideologia, jossa teknologinen ylivoima on turvallisuuden ensisijainen ja lähes ainoa näkyvä ja käsinkosketeltava lähde. Se on myös itse itseään vahvistava ideologia, jota on todella vaikea tyydyttää. Yhden strategisen kyvykkyyden jälkeen alkaa seuraavan hankinta.
Tämä tekee Top Gun -ideologia vaikutusvaltaisemman kuin monet perinteiset ideologiat. Kun perinteiset ideologiat lupaavat vapautta (liberalismi), järjestystä (konservatismi), tasa-arvoa (sosialismi) ja kansallista voimaa (nationalismi), niin Top Gun -ideologia lupaa vain, että ”me emme voi hävitä”.
Kun oikein satsataan, voitto on varma.
Top Gun -ideologia on samanlaista Helsingissä, Washingtonissa ja Tokiossa. Tämä tekee siitä ensimmäisen aidosti ylikansallisen sotilaallisen ideologian, jossa moraaliset ja poliittiset kysymykset käännetään teknisiksi kyvykkyyksiksi, logistisiksi haasteiksi ja yksituumaisuutta ylläpitäväksi kontrolliksi.
Kärkenä tässä kehityksessä on tietenkin USA. Eikä varmasti siksi, että sen ideologiset valmiudet sovitella olisivat muita paremmat, vaan siksi, että sen sotateollinen kompleksi on – kiitos maailman parhaiden aseiden – on maailman vaikutusvaltaisin ja läpeensä korruptoitunut lobbari.
Sen asemaa ei näytä horjuttavan edes poliittinen petos.
En ole historioitsija, mutta oman käsitykseni mukaan ideologiat eivät ole sitten valistusajan olleet niin teknisiä, kuin ne tällä hetkellä ovat. Silti keskustelu siitä, mihin tämän piirteen korostuminen lopulta johtaa, on jäänyt hyvin vähäiseksi.
Itse arvelen, että Top Gun -ideologia johtaa hyvin eriarvoiseen maailmaan. Rikkaille maille se voi toki olla sotilasteknisesti suojattu mutta niillekin poliittisesti, moraalisesti ja psykologisesti yhä hauraampi maailma. Köyhille maille se olisi taas yksi uusi dystopia lisää.
Minusta se ei ole kovin kiinnostava tulevaisuus.
Erkki Laukkanen
Ennen maailmansotia Euroopan maat militarisoituivat, toisen maailmansodan alla nopeimmin Saksa ja Neuvostoliitto, joten muidenkin oli varustauduttava kiireellä ja solmittava puolustusliittoja. Uskottiin aseistautumisen tuovan turvaa, koska silloin Euroopassa oli vallassa pari epävakaata johtajaa, tyrannia jotka bluffasivat ja valehtelivat ja uhkasivat selväsanaisesti naapureitaan. Mutta silti kansa palvoi molempia diktaattorejaan, ja Suomenkin johtajat uskoivat Hitlerin olevan ”nerokas johtaja”…Vaikka hyvä näyttelijä hän kyllä oli.
Euroopan tilanne muistuttaa nyt ensimmäisen maailmansodan aattoa, kun oli varustauduttu ja harjoiteltu sotimista, solmittu sotilasliittoja ja sotapropaganda oli massiivista lehdissä ja puheissa. Kuten nyt. Kipinän lentämistä ruutitynnyriin odotellessa…
Sotapropaganda mediassa ja erityisesti F-35 hävittäjän hehkuttaminen kuvottavat, tämän ihmeaseen palvonta.
Oikeastihan se niinkuin kaikki hävittäjät ovat murhakoneita, joiden lentäjäsankarit eivät jää murehtimaan aiheuttamaansa tuhoa infrastruktuurille tai jälkeensä jättämälle veriselle sotkulle: käsky on käsky, vaikka uhrit olisivatkin syyttömiä siviilejä, niinkuin yleensä ovatkin.
Legendaarinen upseeri Nikke Pärmi sanoikin, että armeija on murhakone.
Realistisesti katsottuna on, jos ei aleta glorifioimaan ja sepittämään sankaritaruja.
Täytyy toivoa, että ne jotka eivät ole kaiken propagandan ja kiihotuksen kohde, vaan sen takana, ymmärtävät että aseita on muillakin.
Muuttunut tilanne näyttää paljastavan, vaikka ei niin yllättävästi, että ihmisessä on tuollainen pimeä puolikin, joka useassa tapauksessa saadaan puhuttua mukaan millaiseen mielettömyyteen tahansa. Eikä tilanne tietenkään aivan itsestään ole muuttunut. Maailma ja sen tapahtumat maalataan eteemme radiossa, televisiossa ja sanomalehdissä niin kuin halutaan. Pian lukija, katselija tai kuuntelija ei enää halua olla krittinen sen suhteen mitä hänelle uskotellaan. Väitetty tekninen ylivoima herättelee siihen jotenkin osallisessa kaikkivoipaisuuden tunteita ja kohta innokkaimpia täytyy jo toppuutella.
Everstiluutnantti evp Tuomo Hirvonen kirjoitti Suomenmaan lukijapalstalla 15.12. että ”näyttöjä näistä (F35:n) kyvykkyyksistä ei ole”. Hän kirjoitti, että Afganistanin sotaan osallistui kymmeniä F35-hävittäjiä amerikkalaislentäjien ohjaamina ja että Kabulin hallituksen joukoilla oli käytössään tuliteräaseet ja viimeisin teknologia ja ne taistelivat Talibaneja vastaan tiiviissä yhteistoiminassa ihmehävittäjien kanssa. Bidenin hallituksen Afganistanin sodan loppuraportin mukaan ”taivaan älykkäin ase” ei nouse muita hävittäjiä kummemmaksi.
Se että F35 ei mahdollisesti olisikaan niin etevä kuin kuvitellaan, ei tietysti muuta itse asiaa, siis tuota Top Gun -ideologiaa miksikään ja yhä karmeampia aseita tullaan vastaisuudessa kehittämään niin kauan kuin maailmaa riittää. Aseista ja sodista riippumatta tuntuu, että teknologinen kehitys tärvelee elämämme ja on jo tärvellyt.