Tämä blogiteksti julkaistiin myös mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa paperilehdessä 18.1. ja verkossa 17.1.
Perjantaina 9.1. uutisoitiin, että EU:n ja Etelä-Amerikan Mercosur-maiden Brasilian, Argentiinan, Paraguayn ja Uruguayn välinen kauppasopimus on hyväksytty. Sopimus luo vapaakauppa-alueen, jossa tuontitullit laskevat 20 %:sta nollaan. EU:n kannalta Etelä-Amerikkaan päästään myymään teollisuustuotteita, ja tänne tuodaan maataloustuotteita. Uhkakuvana on, että Mercosur-maista tuotava halpa liha syrjäyttäisi eurooppalaiset tuottajat.
Markkinatilanteen muuttuessa lihantuotantoa tulee tarkastella kriittisesti. Brasilia on erityisen pahamaineinen tuhotessaan Amazonin sademetsää laitumien ja rehun kasvatuksen tieltä. Hiilivarastot ja luonnon monimuotoisuus saavat kyytiä. Kuluttajan tehtävänä on jatkossakin jättää Etelä-Amerikasta tuodut lihatuotteet kauppaan.
Suomalainenkaan eläintuotanto ei selviä puhtain paperein. Turvemaita raivataan edelleen lisätuotannon mahdollistamiseksi. Rehun tuotanto ja laitumet vaativat valtavasti enemmän maapinta-alaa, kuin kasvipohjainen ruoantuotanto tarvitsisi. Hiilivarastojen nakertaminen, luontokato ja rehevöityminen ovat myös paikallisia eläintuotannon ongelmiamme. Markkinatilanteen muuttuessa tuottajien hyväksi käytetyt huomattavat tukisummat eivät tule riittämään kilpailussa pärjäämiseksi.
Nyt Mercosur-sopimuksen tullessa voimaan on hyvä hetki miettiä, haluammeko edelleen tekohengittää kasvavilla tukisummilla tulevaisuuttamme uhkaavaa eläintuotantoa. Vai päätämmekö panostaa huoltovarmaan, ympäristöystävälliseen kasviproteiinin tuotantoon ja auttaa nykyisiä tuottajia ja maaseutua tässä siirtymässä?