tehdäänkö köyhyydestä kurinalaisempaa?
Mitä yleistuki, sanktiot ja toimeentulotuen kiristykset tarkoittavat ihmisen arjessa
Hallitus nojaa sosiaaliturvauudistuksessa ajatukseen selkeyttämisestä, työnteon kannustavuudesta ja julkisen talouden kestävyydestä. Uusi yleistuki korvaa nykyiset työttömyysetuudet, ja samalla toimeentulotukeen tehdään laajoja muutoksia. Kyse ei kuitenkaan ole vain hallinnollisesta uudistuksesta, vaan ihmisten arkeen vaikuttavasta turvasta, vallasta ja vastuusta.
Tätä kokonaisuutta ovat rakentaneet erityisesti pääministeri Petteri Orpo ja sosiaaliturvasta vastaava ministeri Sanni Grahn-Laasonen. Kyse ei siis ole virkamiestyön sivutuotteesta, vaan hallituksen tietoisesta poliittisesta linjasta.
Selkeyttäminen ja kannustavuus voivat olla myönteisiä tavoitteita. Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole se, miltä uudistus kuulostaa, vaan se, mitä se tarkoittaa ihmiselle, joka jää työttömäksi – tai joutuu elämään epävarmassa työmarkkina-asemassa.
Nykyjärjestelmä: työmarkkinatuki ja peruspäiväraha
Ennen yleistuen käyttöönottoa työttömän perustoimeentulo perustuu kahteen Kelan maksamaan etuuteen.
Peruspäiväraha
Tarkoitettu henkilöille, jotka täyttävät työssäoloehdon mutta eivät kuulu työttömyyskassaan
Perustuu aiempaan työhistoriaan
On määrältään suurempi kuin työmarkkinatuki
Työmarkkinatuki
Tarkoitettu henkilöille, joilla ei ole riittävää työhistoriaa tai jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä
Tyypillinen nuorille ja vastavalmistuneille
Tarveharkintainen: puolison tulot voivat pienentää tai estää tuen saamisen
Näiden etuuksien taustalla on ajatus siitä, että työttömyys ei ole sama asia kuin toimeentulotuen tarve. Ne ovat osa sosiaalivakuutusta, eivät viimesijainen hätävara.
Mitä yleistuki muuttaa?
Yleistuki yhdistää työmarkkinatuen ja peruspäivärahan yhdeksi etuudeksi. Uudistuksessa on valittu linja, jossa yksinkertaistaminen nähdään keinona vähentää byrokratiaa: yksi tuki, yksi hakemus, yksi järjestelmä.
Keskeinen muutos on yleistuen yksilökohtaisuus. Toisin kuin nykyisessä työmarkkinatuessa, puolison tulot eivät enää vaikuta etuuden saamiseen. Tämä korjaa pitkään kritisoitua epäoikeudenmukaisuutta ja on periaatteellisesti oikea suunta.
Samalla on kuitenkin tehty muita tietoisia valintoja. Etuuden ehtoja kiristetään, velvoitteita lisätään ja sanktioita laajennetaan. Yhdenmukainen järjestelmä tarkoittaa tällöin myös yhdenmukaista kontrollia, jossa yksilölliset elämäntilanteet jäävät helposti sivuun.
Yksi tuki ei siis automaattisesti tarkoita parempaa turvaa.
Mitä sanktiot tarkoittavat käytännössä?
Sanktiot eivät ole abstrakti käsite, vaan konkreettisia leikkauksia ihmisen toimeentuloon. Etuutta voidaan alentaa tai katkaista esimerkiksi silloin, jos työtön:
kieltäytyy tarjotusta työstä
ei hae riittävää määrää työpaikkoja
ei osallistu määrättyyn palveluun
arvioidaan viranomaisen toimesta “passiiviseksi”
Järjestelmä tulkitsee tilanteet usein mustavalkoisesti. Taustalla voi kuitenkin olla mielenterveyden ongelmia, hoivavastuuta, alueellinen työpaikkapula tai yksinkertaisesti uupumus. Sanktiot kohdistuvat erityisesti niihin, joiden työllistyminen ei ole nopeaa tai realistista.
Kun perusturvaa leikataan tai katkaistaan, ihminen ei aktivoidu. Hän köyhtyy.
Kun linja kohtaa arjen – myös Pohjoisessa Keski-Suomessa
Tämä ei ole vain epäonnistunut uudistus paperilla. Kun sosiaaliturvan kokonaisuutta tarkastellaan yhdessä 1.1.2026 voimaan tulleiden heikennysten kanssa, kuva on selvä: työttömän työnhakijan asemaa kiristetään tietoisesti ja järjestelmällisesti.
Sama linja näkyy myös pohjoisen Keski-Suomen työllisyysalueella, jossa työnhakijoiden velvoitteita ja seuraamuksia on otettu käyttöön entistä ankarammin. Kurmotus jatkuu, vaikka alueellinen työmarkkinatilanne ei ole muuttunut paremmaksi. Työpaikkoja ei synny lisää sillä, että työnhakijaa valvotaan tiukemmin.
Tässä kohtaa on vaikea puhua kannustamisesta. Kyse on pikemminkin siitä, että hallituksen – Orpon ja Grahn-Laasosen johdolla – myttyyn menneen sosiaaliturvauudistuksen hintaa siirretään työttömille. Myös täällä, paikallisesti.
Toimeentulotuen uusi asema
Toimeentulotuki määritellään uudistuksessa entistä tiukemmin viimesijaiseksi ja lyhytaikaiseksi tueksi. Se on tarkoitettu tilanteisiin, joissa kaikki muu on jo käytetty.
Ongelmana on, että jos ensisijainen turvakaan ei riitä elämiseen, väliaikaisesta tulee pysyvää. Tämä ei johdu ihmisestä, vaan olosuhteista. Samalla toimeentulotuki muuttuu järjestelmän pullonkaulaksi, jossa työn vastaanottaminen ei ole kannustin vaan riski.
Nuorten työllistämisvastuu – mitä se tarkoittaa?
Uudistuksessa nuorten perustoimeentulotuen rahoitus siirretään kunnille 50 prosentista 100 prosenttiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kunta maksaa koko kustannuksen silloin, kun nuori on toimeentulotuen varassa.
Valtio vetäytyy rahoitusvastuusta, mutta kunnille ei automaattisesti osoiteta lisää resursseja. Vastuun kasvaessa syntyy taloudellinen paine lyhentää tukijaksoja ja tarkastella nuorten elämäntilanteita vain kustannuskysymyksenä.
Poliittinen ristiriita
Hallituksen linja rakentuu oletukselle, että selkeämpi järjestelmä ja tiukemmat kannusteet tuottavat työllisyyttä. Tämä sivuuttaa pitkälti sen, että ihmisten elämäntilanteet eivät ole standardeja. Useimmiten ongelma ei ole ihmisen halu, vaan se, miten arki ylipäätään pysyy kasassa. Minun mielestäni sosiaaliturvan suurin ongelma ei ole ihmisten passiivisuus, vaan se, että järjestelmä ei tunnista riittävästi todellista elämää ja sen reunaehtoja.
Vasemmistoliiton vaihtoehto: perustulo
Vasemmistoliitto on pitkään ajanut sosiaaliturvan uudistamista suuntaan, jossa turva ei perustu jatkuvaan kontrolliin, hakemuksiin ja sanktioihin. Tässä kehyksessä perustulo tarjoaa johdonmukaisemman vaihtoehdon.
Perustulo on säännöllinen, vastikkeeton rahasumma, joka:
- ei katkea työn vastaanottamisesta
- ei vaadi jatkuvaa aktiivisuuden todistelua
- ei sisällä sanktioita
- ei pakota ihmistä toimeentulotuelle
Perustulo tunnistaa työelämän muutoksen: pätkätyöt, osa-aikaisuus ja katkoksellisuus eivät sovi nykyiseen järjestelmään, jossa pienikin virhe tai viive voi katkaista toimeentulon.
Työhön kannustetaan turvalla ja luottamuksella, ei epäilyllä ja rangaistuksilla.
Kun sosiaaliturvaa rakennetaan epäluottamuksen varaan, työn vastaanottamisesta tehdään riski – ja se on tietoinen poliittinen valinta, ei järjestelmän sivuvaikutus
Petteri Heimonen PLED,TS, Vasemmistoliiton puoluevaltuuston jäsen, kunnan varavaltuutettu ja erotuomari.
Äänekosken Vasemmisto
JHL608