On kohtuuton rangaistus, että oppilas jää luokalle, jos hän ei ole saavuttanut vähimmäisosaamistavoitteita hyväksytysti yhdessä peruskoulun oppiaineessa. Hallituksen esityksen mukaan perusopetuksen arvioinnin perusteiden uudistus osaamistakuineen mahdollistaisi sen.
Entä, jos onkin niin, että lapsen oppimisvaikeutta ei ole tunnistettu ajoissa tai nuori on jo ollut useamman vuoden ilman oppimisen tukea – uhmakkaana kovaa tai kilttinä hiljaa? Voidaanko jatkossa huomata yllättäen toukokuussa, että osaamisen puutteen vuoksi oppilaalle tulee hylätty arvosana? Kuinka monta kertaa voi jäädä luokalle? Kuinka monta kertaa voi jäädä samalle luokka-asteelle, jos yksi oppiaine ei vain onnistu hyväksytyksi? Harvalla opiskelumotivaatio säilyy, jos on vuosia vanhempi luokkatovereitaan.
Oppilasta ei saa jättää luokalleen ilman osaamisen näytön uusintamahdollisuuksia ja mahdollista kielellisten tai matemaattisten oppimisvaikeuksien selvittämistä. Suomen kielen opetusta ja oppimisen tukea pitää tuntuvasti lisätä, jotta osaamisen tavoitteet voivat toteutua ilman luokalle jättämistä.
Julkisessa keskustelussa suurin huoli arvioinnin uudistamisessa tuntuu olevan, että joku pääsee perinteisesti korkean keskiarvon lukioon päättötodistuksessa yläkanttiin arvioidulla osaamistasolla sosioekonomisen heikomman alueen koulusta. Jos lukio-opinnoista kuitenkin selviää, niin onko loppujen lopuksi väliä onko jokin arvosana ollut 7 vai 9 lukion alkaessa? Kannattaako siksi tehdä valtakunnallinen arvioinnin uudistus luokalle jättämisen helpottamiseksi? Suomessahan halutaan nostaa lukion käyneiden prosenttiosuutta ikäluokasta. Lukion sisältö silti ole kaikille sama, kuten ylioppilaskirjoituksetkin.
Arviointia pohdittaessa on samalla syytä poistaa sääntö, jossa yksilöllistetty eli ns. tähti (*) -aineessa voidaan ainoastaan arvosanan 5! Kuka motivoituu opiskelemaan ja ponnistelemaan oppimisen eteen, jos lopputulos ei voi olla muuta kuin arvosana 5, vaikka mitä tekisi?
Luokalle jääminen on iso interventio ja ikätovereista erottamista. Iso kysymys on edelleen: onko oppimisen tukea ja erityisten tuen ryhmiä tarpeen mukaan tarjolla, jotta näin ei kävisi? Nyt olisi järkevämpää pienentää opetusryhmäkokoja sekä tukea riittävin resurssein koulua ja perheitä ajoissa auttamaan lapsia opintiellä. Vanhenevassa Suomessa ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren pudota koulutuskelkasta. Osaaminen on pienen Suomen ainoa menestyksen tae.
Entä, jos onkin niin, että lapsen oppimisvaikeutta ei ole tunnistettu ajoissa tai nuori on jo ollut useamman vuoden ilman oppimisen tukea – uhmakkaana kovaa tai kilttinä hiljaa? Voidaanko jatkossa huomata yllättäen toukokuussa, että osaamisen puutteen vuoksi oppilaalle tulee hylätty arvosana? Kuinka monta kertaa voi jäädä luokalle? Kuinka monta kertaa voi jäädä samalle luokka-asteelle, jos yksi oppiaine ei vain onnistu hyväksytyksi? Harvalla opiskelumotivaatio säilyy, jos on vuosia vanhempi luokkatovereitaan.
Oppilasta ei saa jättää luokalleen ilman osaamisen näytön uusintamahdollisuuksia ja mahdollista kielellisten tai matemaattisten oppimisvaikeuksien selvittämistä. Suomen kielen opetusta ja oppimisen tukea pitää tuntuvasti lisätä, jotta osaamisen tavoitteet voivat toteutua ilman luokalle jättämistä.
Julkisessa keskustelussa suurin huoli arvioinnin uudistamisessa tuntuu olevan, että joku pääsee perinteisesti korkean keskiarvon lukioon päättötodistuksessa yläkanttiin arvioidulla osaamistasolla sosioekonomisen heikomman alueen koulusta. Jos lukio-opinnoista kuitenkin selviää, niin onko loppujen lopuksi väliä onko jokin arvosana ollut 7 vai 9 lukion alkaessa? Kannattaako siksi tehdä valtakunnallinen arvioinnin uudistus luokalle jättämisen helpottamiseksi? Suomessahan halutaan nostaa lukion käyneiden prosenttiosuutta ikäluokasta. Lukion sisältö silti ole kaikille sama, kuten ylioppilaskirjoituksetkin.
Arviointia pohdittaessa on samalla syytä poistaa sääntö, jossa yksilöllistetty eli ns. tähti (*) -aineessa voidaan ainoastaan arvosanan 5! Kuka motivoituu opiskelemaan ja ponnistelemaan oppimisen eteen, jos lopputulos ei voi olla muuta kuin arvosana 5, vaikka mitä tekisi?
Luokalle jääminen on iso interventio ja ikätovereista erottamista. Iso kysymys on edelleen: onko oppimisen tukea ja erityisten tuen ryhmiä tarpeen mukaan tarjolla, jotta näin ei kävisi? Nyt olisi järkevämpää pienentää opetusryhmäkokoja sekä tukea riittävin resurssein koulua ja perheitä ajoissa auttamaan lapsia opintiellä. Vanhenevassa Suomessa ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren pudota koulutuskelkasta. Osaaminen on pienen Suomen ainoa menestyksen tae.
… julkaisi tämän uudelleen!