Tasan kolme vuotta sitten maamme uunituore hallitus valmistautui ensimmäiseen budjettiriiheensä kesän rasismikohujen jälkeen. Moni heräsi tuiki tavalliseen aamuun. Helsingin yliopistolla aamusta tuli kuitenkin erilainen: kourallinen opiskelijoita aloitti valtauksensa yliopiston aulassa 19. syyskuuta 2023.
Valtaus kasvoi salamannopeasti. Erinäköisiä valtauksia oltiin nähty Helsingin yliopistolla vuoden 1968 Wanhan valtauksesta lähtien varsin tasaisin väliajoin. Nyt alkaneessa valtauksessa oli kuitenkin jotain poikkeuksellista – se kohdistui nimenomaan maamme hallitukseen ja oli laajuudeltaan ennennäkemätön. Korkeakoulujen edustajat ja henkilöstö asettuivat monen valtauksen vaatimuksen kannalle.
Opiskelijat jäivät yöpymään yliopistolle budjettiriihen jälkeenkin aina 6.10. saakka, 18 päivän ajaksi. Valtaus jatkui muualla tätä pidempäänkin. Päivä kerrallaan uusia yliopistoja, ammattikorkeakouluja sekä toisen asteen oppilaitoksia vallattiin.
Lokakuuhun tultaessakymmeniä ja kymmeniä oppilaitoksia eri paikkakunilla oli vallattu. Ihmisten ja virkavallan reaktiot vaihtelivat paikkakunnasta riippuen. Valtauksilla järjestettiin työpajoja, marsseja, artistien esiintymisiä, opittiin, katsottiin dokumentteja, organisoiduttiin – ja nähtiin läjäpäin vierailuja poliitikoilta oppositiopuolueista, hallituspuolueista lähinnä Ben Zyskowiczilta.
Valtausliike onnistui Helsingissä myös saamaan tilaa mediakentässä. Sen tiedotteita jaettiin laajasti. Opiskelijat pääsivät televisioon keskustelemaan vastuuministerin kanssa, joka tarjosi lähinnä mahdollisuutta “mennä kysymään” Kelalta apua.
Erityinen voitto oli valtauksen jääminen yliopistolle Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuuden kanssa samanaikaisesti, jossa pääpuhujana oli tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Vaikka yliopisto halusi aluksi purkaa valtauksen, piti liike pintansa. Viikkoa myöhemmin 5. lokakuuta järjestetty miltei 2000 opiskelijan mielenosoitusmarssi yliopistolta Arkadianmäelle on toistaiseksi jäänyt opiskelijaliikkeen tämän vuosikymmenen suurimmaksi mielenosoitukseksi.
Yövyin itsekin useaan otteeseen valtauksella ja osallistuin yhteisiin aamu- ja iltakokouksiin. Noina viikkoina ilmassa leijui toivo. Opiskelijapolitiikan piireihin on vakiintunut muisto “maagisesta momentumista”. Se oli käsin koskelteltavaa, ja monilla oli ajatus, että kerrankin vaatimukset myös ehkä kuultaisiin. Me elimme ja teimme historiaa. Kampukset ja niissä yöpymiset olivat monelle opiskelijalle ja nykyiselle työelämän kynnyksellä olevalle ensimmäisiä suoran vaikuttamisen paikkoja.
Vaalien lähestyessä hallituksen tilinpäätös opiskelijoille on sittemmin tullut selväksi: joka ikinen heikennys toteutui vastustuksesta huolimatta. Opiskelijoiden toimeentuloa on leikattu, asumistuki on siirretty yleiselle asumislisälle, opintorahan indeksit on jäädytetty, opiskelututkintojen määrää on rajoitettu, kansainvälisten opiskelijoiden asemaa on heikennetty ja velaksi eläminen lisääntyy jatkuvasti. Työttömyystilanteen surkeus on osunut etenkin nuoriin opiskelijoihin. Asuntoja ei vieläkään riitä kaikille.
Jos vuonna 2023 puhuttiin velkalaivan kääntämisestä, vuonna 2026 laiva ei liiku, koska on sovittu jarrusta. Lukukausimaksuista puhutaan vakavissaan.
Jos tilanne on tämä, mikä sitten jäi toiveikkaan valtausliikkeen perinnöksi?
Kuten moni järjestökentällä toimiva tietää, kansalaisliikkeiden vaatimukset valuivat lopulta tällä hallituskaudella varsin kuuroille korville. Moni opiskelija kuitenkin oppi toimimaan vaikuttamisen kentällä. Lokakuun 2023 jälkeen moni opiskelija-aktiivi siirtyi ajamaan Israelin akateemista boikottia. Opiskelijat eivät ole jääneet epäaktiiviseksi. Ainakin Helsingissä yliopisto on saanut valtauksen, Rosebud-kohun ja Students for Palestine -liikkeen myötä tottua siihen, että opiskelijat eivät nykyäänkään aina tyydy passiivisen toimijan asemaan maailman muutosten keskellä. En olisi itsekään lähtenyt vaikuttamistyöhön mukaan nykyisellä pieteetillä ilman valtausliikettä, enkä ole ainoa.
Kolme vuotta sitten nähtiin Suomen historian pitkäkestoisin opiskelija-aktivismin sarja. Muutoksen ajaminen yhdisti niin pohjoista kuin etelää, pieniä ja suuria kaupunkeja, oppilaitoksia ja opiskelijoita ympäri maata, momentumin ja sosiaalisen median avulla.
Suomen PISA-tulokset ja nuorten tulevaisuudenusko ovat laskussa ja korkeakoulutuksen suorittavien osuus väestöstä on jäämässä OECD-maiden keskiarvosta jälkeen. On selvää, että maamme menestys vaatii päättäjien huomion kääntämistä näihin laskeviin tilastoihin – samoihin huoliin, mitä orgaanisesti syntynyt ja koko Suomen kattanut valtausliike esitti jo kolme vuotta sitten.
Valtaus todisti senkin, että koko maan kattavia liikkeitä voi vielä syntyä luonnollisesti myös 2020-luvun pirstaloituneen kulttuurin aikana. Valtausten perinnön loppuosa nähdään vasta huhtikuun 2027 jälkeen, kun Suomessa ratkaistaan korkeakoulutuksen tulevaisuuden suuntaviivat.
Sakari Bister
Valtaukseen osallistunut
Helsingin varavaltuutettu, Vasopin hallituksen jäsen