”Raskaat verot langetetaan siivelläeläjille, kuten vanhuksille, raihnaisille – ja erityisesti pienille lapsille.” sanoo professori Ratigan samalla kun varastaa vanhuksen kepin Basil Hiiri -elokuvassa.
Lainaus on tuntunut minusta kovin kuvaavalta tällä vaalikaudella, kun tiedämme miten leikkauspolitiikaan seuraukset ovat kohdistuneet. Nyt kun oikestopuolue kokoomus on julkaissut ”Jarrua velalle”-listansa, huomaan tuon lainauksen palaavan taas mieleeni.
Teknisestihän kokoomus ei ole missään vaiheessa lisännyt tulojen verotusta – eikä aio tehdä niin jatkossakaan.
Kokoomuksen saivartelut
Verojen nostamisen sijasta kokoomus on ”vain” nostanut ruoan hintoja, sairastamisen kustannuksia – ja aikoo tehdä tulevaisuudessa koulutuksestakin maksullista. He myivät sähkölaitokset voitontavoittelijoille edellisellä valtakaudellaan ja nyt yrittävät päästää datakeskukset Suomeen takaportin kautta: Googlelle ei voi antaa kokoomuksen kaavailemia erityisoikeuksia tuhota ympäristöä, jättää verot maksamatta ja kohdella työntekijöitään vähän miten sattuu…
Oikeistopolitiikka on johtanut koko tämän vaalikauden ajan siihen, että tavanomaisen elämisen kustannukset meille suomalaisille jatkavat kasvamistaan. Heidän tulevan vaalikauden suunnitelmansa lupaavat tämän kehityksen jatkumista. Vaikka kokoomus ei siis koske itse ”lompakoihin” – kuten he aina muistuttavat – he varmistavat, että lompakkomme sisällöllä saa vähemmän aikaiseksi.
Kokoomuksen voisi nimetä uudestaan Saivartelijapuolueeksi.
Onneksi on vielä tarkkoja vastavoimia
Maailmalla on onneksi olemassa vastavoimia häikäilemättömälle oikeistopolitiikalle, jotka tarkastelevat poliittisten päätösten oikeita seurauksia – eivätkä vain sitä mitä oikeistopoliitikot väittävät tekevänsä.
Isoin näistä on ehkäpä Euroopan sosiaalinen komitea ESOK, joka on laittanut Suomen tarkkailuluokalle jo tämän hallituskauden alussa: https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/uutiset/sosiaalisten-oikeuksien-komitealta/. En ole kuitenkaan varma, mitkä ovat ESOK:n toimivaltuudet tilanteissa, joissa suomalaiset päätöksentekijät ajavat heidän suositustensa vastaista politiikkaa.
Samanlaisena kriittisenä vastavoimana toimii monia järjestöjä kuten sosiaalipolitiikan seurauksia tarkasteleva Soste (https://www.soste.fi/), talouspolitiikkaa tarkasteleva Etla (https://www.etla.fi), Finnwatch (https://finnwatch.org/fi/) ja perusihmisoikeuksien toteutumista valvova Ihmisoikeuskeskus (https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/). Näiden lisäksi esimerkiksi monet ammattiliitot ja työnantajaliitot sekä kummankin keskusjärjestöt ovat kritisoineet hallituksen poliitikkaa. Jopa elinkeinoelämän keskusliitto (https://ek.fi/) on vastustanut monia nykyhallituksen typerän politiikan seurauksia. Tiedän myös, että monet suuretkin yritykset ihmettelevät nykypolitiikan lyhytnäköisyyttä, vaikka eivät voikaan sanoa siihen liittyviä asioita julkisesti ääneen seurausten pelossa.
Nykyhallitus tekee siis asiantuntijayhteisöjen ohjeistusten vastaista politiikkaa. Miksi? Minusta on alkanut tuntua, että kyse ei ole tyhmyydestä vaan johdonmukaisesta poliittisten tavoitteiden seurauksista.
Henkilökohtaisesta vastuusta puhumisen kierous
Kun lueskelin vuosi takaperin eri puolueiden ohjelmia, nousi kokoomuksella käsite ”ihmisten auttamisesta ottamaan vastuuta omasta elämästään”. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Disney-pahiksen tapaan he vievät vanhukselta kepin kädestä, jotta hän joutuisi ottamaan ”vastuuta” omasta kävelemisestään.
Politiikassa tämä symbolinen toiminta on näkynyt niin, että leikkaukset on kohdistettu työnhakijoiden työnhaun tukirakenteisiin, opiskelijoiden käytössä olevan rahan vähentämiseen ja nyt viimeisimpänä tekona aiotaan viimein leikata kansaneläkkeistä! Meillä on siis rakenteita, joiden tarkoitus on mahdollistaa kohtuullinen elintaso jopa työttömyyden, opintojen ja eläkkeen aikana – ja näistä kaikista on leikattu ”vastuunottamisen auttamisen” nimissä.
Tämä sama mekanismi toteutuu kuntiin ja hyvinvointialueisiin. Perussuomalaiset, kokoomus, kristillisdemokraatit ja RKP ovat pesseet kätensä ihmisten pahoinvoinnista ja tekojensa seurauksista retorisella kikkailulla: he väittävät etteivät he leikkaa kenenkään lähipalveluista vaan pikemminkin tukevat niitä! Samaan aikaan he pakottavat omalla toiminnallaan kunta- ja alue-päättäjät tekemään valintoja siitä, mitä perustuslain pykälää noudatetaan. Ikävä kyllä monet hyvinvointialueiden päättäjät ovat valinneet mielestäni kovin väärin: ymmärränkin, että monelle taloudellinen vastuu näyttäytyy helposti suurempana kuin vastuu ihmisten hyvinvoinnista.
Kolmas paikka missä ”vastuuta” ja ”toiminnan tehostamista” voidaan käyttää tekosyynä leikkauksille ovat juuri edellä mainitsemani sosiaali- ja terveysalan järjestöt. Näissä on myös se kiinnostava puoli, että kun järjestöistä leikataan, ei kukaan ole enää kritisoimassa hallituksen politiikkaa. Samanlainen mekanismi syntyy, kun valtionhallinnossa viestintä järjestetään tulevaisuudessa vain pääministerin taakse. Kyse on siitä, että halutaan kertoa omaa tarinaa, jossa tiede, tutkimus ja ihmisten kokemukset voidaan helpommin sivuuttaa.
Kun nykyhallituksen kansanedustajat puhuvat toiminnassaan ”auttamisesta” ja ”puolustamisesta”, tarkoittavat he siis hiljentämistä ja rampauttamista. Saivartelullaan ”veroista” oikeistohallitus myös saa toimintansa näyttämään kuin he eivät todellisuudessa toimisi aivan kuin Disney-pahis. Vain keinot kuitenkin erottavat kokoomuksen Disney-pahiksesta.
… tykkäsi tästä!
… tykkäsi tästä!