Etusivu

Pohjois-Karjalassa toimii suosittu, uudenlainen kohtuuteen pyrkivä kansalaisliike. Sen tavoitteena on ihmisen sydämen sykkeeseen ja rauhalliseen rytmiin soveltuva hillitty elämäntapa. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja vastuu ympäristöstä ovat vaatimuksissa myös etualalla. Kohtuus tarkoittaa

Järvenselällä puhaltelee vieno vastatuuli. Se ei kevätsäällä paljon haittaa eikä mene enää puseron läpi. On muutama aste pakkasta ja aurinko paistaa naamaan täydeltä taivaalta. Edessä siintää pikkuruinen saari, yksi Pyhäselän

YK:n turvaneuvoston päätös lamauttaa Libyan ilmatila ja pysäyttää eversti Muammar Gaddafin sota omia kansalaisiaan vastaan oli ilman muuta oikeutettu. Uuden kansanmurhan uhka Libyassa näytti olevan ovella ja siviiliuhreja alkoi olla

Eduskunta-vaalit lähestyvät. Suomalainen pölömystö loistaa niistä poissalollaan. Kulttuurista ei puhu kukaan. Ai niin, elokuva-ala sai jo haluamansa, viis muista… Siellä, filmipuolella, vain Jörkka Donner älähti kieli-ja persu-kysymyksessä. Kunnia hänelle, ikinuorelle

Asun Joensuun Penttilässä, Mäntylässä. Tarkemmin en kerro. Jatko on sen verran intiimiä. Olen paljon kotona. Ikkunastani näkyy Penttilän mäntymetsä, se suojeltu. Proud of it. Tästä olisi Hannu Salama ja Pentti

En ole taidearvostelija. Valokuvauksesta tiedän tuskin mitään – sen verran että osaan arvostaa tytärtäni, joka nappaa kuvat mua paljon paremmin… Valokuvaaja Sami Parkkisen (s. 1974) suhteenkin olen jäävi mitään sanomaan.

Isäni Onni Daavid Stranius (1906-1988) oli armoitettu tarinaniskijä. Tajusin tämän liian myöhään – yhtään tarinatuokiota en ehtinyt nauhoittaa, en yhtään tarinaa muistiinmerkitä. Kynämies isä ei ollut, hyvä että osasi lukea

”Ei pidä peiliä syyttää jos naama on vino”, lohkaisi Gogol. Siihen jatkoksi sopii Dostojevski, joka oli sitä mieltä, että maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä – poliitikkoja ja tunneihmisiä. Kumpaan porukkaan kuulut?