”Demokratia on elävä valtio-oppi, se ei ole harmaa teoria. Demokraattisen ajatustavan tulee herkästi seurata kaikkia elämän ilmiöitä ja inhimillisen kehityksen kulkua, se ei saa jättäytyä miksikään kaavoihin kangistuneeksi oppirakennelmaksi, joka tahtoo pakottaa inhimilliset virtaukset omiin muuttumattomiin muotoihinsa” totesi Urho Kekkonen pamfletissaan ”Demokratian itsepuolustus” vuonna 1934. (1)
Olisiko nyt taas aika miettiä demokratian olemusta? Kyllä! Miksi?
Porvariston sosialismi – militarismi!
Kuten muistamme, puolustusministeri Antti Häkkänen julistautui jokin aika sitten totaalisen puolustuksen (total defence) kannattajaksi. Se tarkoittaa että:
”tarvittaessa kaikki yhteiskunnan, yksityisen sektorin ja kansalaisten valmiudet voidaan muuntaa tukemaan kotimaan puolustusta. … siis ”osaaminen, teknologia, tutkimus, kehitys ja innovaatiot”. Tähän varautumiseen osallistuvat ”yksilöt, yritykset, organisaatiot ja viranomaiset” … Tämä osaaminen on ”kaiken toiminnan ja kehityksen avain” (2)
Nyt Häkkänen on laskettanut virkamiehillä ja hyväksyttänyt eduskuntapuolueilla – Vasemmistoliiton vastalauseen saattelemana – totaalisen puolustuksen hinnan: se on noin 14 000 – 15 000 miljoonaa, siis 14-15 miljardia euroa vuodessa nykyisen runsaan 6 miljardin sijaan.
”Kokonaismaanpuolustuksen perusajatuksen mukaan” … varautumalla pahimpaan mahdolliseen uhkaan, eli sotaan, yhteiskunta varautuu samalla myös muihin uhkiin” (3). Sota ja sen uhka on nyt siis kaiken yhteiskunnallisen kehityksen ajuri.
Häkkänen joutuu kuitenkin taiteilemaan kahden haasteen kanssa. Tämä porvariston sosialismi – militarismi – ei tarkoita, että valtiovalta ryhtyisi tuottamaan aseita ja aseperustaista turvallisuutta, vaan se on yritysten tehtävä. Valtiovalta rahoittaa asetuotannon ja kustantaa tarvittavan sosiaalisen infrastruktuurin.
Toisaalta hänen on taivuteltava kansallisen asetuotannon toteuttajia hyväksymään se tosiasia, että Suomen talouden militarisointi ei ole enää mahdollista kansalliselta pohjalta vaan se vaatii ”lännen” yhteistyötä. On siis toisaalta väitettävä, että ”olemme aina ensisijaisesti itse vastuussa oman maamme puolustamisesta” (4), mutta että ”kansallinen turvallisuus ja kansainvälinen kilpailukyky eivät ole toistensa vastakohtia” (5).
Kansa – eläinlauma?
Häkkäsen totaalisen puolustuksen (total defence) retoriikka assosioituu Ernst Jüngerin esseeseen vuodelta 1930, “Totale Mobilmachung” (totaalinen liikekannallepano) ja siitä käyttöön juurtunut ajatus koko yhteiskunnan, talouden ja tekniikan alistamisesta sodalle. Eikä kaukana ole myöskään Carl Schmittin Weimar-kauden teoretisointi valtiosta “Totaler Staat” (totalitaarinen valtio), joka läpäisee kaikki elämänalueet; käsite, joka nivoutui totalitaarisen järjestelmän oikeuttamiseen ja kansalaisyhteiskunnan hävittämiseen.
Tämän fasistisen ajatuksen on Suomessa herättänyt jälleen henkiin äskettäin puoluerekisteriin hyväksytty Sinimusta liike -puolue. Sen puheenjohtajan Tuukka Kurun mukaan
”kansa on biologinen yhteisö, kuten mikä tahansa eläinlaji; mikäli se ei lisäänny, se tulee kuolemaan sukupuuttoon, ja mikäli sen elinympäristöstä riistetään kriittiset menestymisen edellytykset, se tulee korvautumaan vierailla populaatioilla. Suomalaisuus ei ole juridinen tila, merkintä asiakirjoissa tai mielentila, vaan nimitys rajatulle ryhmälle, joka elää, tuntee ja hengittää.” … ”Suonissamme virtaava veri on esivanhempiemme verta, jonka me siirrämme eteenpäin omille lapsillemme osana vuosituhantista kansallista tarinaa” (6). Veri ja (isän)maa on kaiken perusta ja lähtökohta.
Kuten tiedämme, kansakunta ei ole eläinlauma, ”joka tuntee, elää ja hengittää”, vaan enemmän tai vähemmän sattumanvarainen kielelliseen ilmaisuun tukeutuva kulttuurihistoriallinen konstruktio ihmisen sisäisen luonnon ja ulkoisen luonnon välisestä suhteesta (7).
Kansa voidaan tosin määrittää kansakunnaksi negaatioina suhteessa muihin ihmisiin ja ihmisryhmiin, kansoihin – ”ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia”. Siis ”jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme” (8). Rauha on saavutettavissa vain voiman kautta, “Sivis pacem, para bellum”.
Tämä vuosisadat elänyt iskulause ”rauha voiman kautta” on olettanut, että tuon voiman rakentamiselle – puolin ja toisin – ei ole mitään viimekätistä ulkoista rajaa tai ehtoa. Oletetaan siis, että pelotevoima lisää vakautta enemmän kuin se synnyttää varustelukierrettä. Oletetaan, että voima on skaalattavissa lähes rajatta, luonnon rajat eivät aseta ratkaisevia ehtoja. Oletetaan, että ympäristö- ja sosiaaliset kustannukset voidaan siirtää asejärjestelmän rakentamisen ulkopuolelle. Oletetaan, että polkusidonnaisuutta ei ole – tuleva innovaatiovirta “pelastaa” nykyiset onnettomat ratkaisut; materiaali, energia ja osaaminen ovat korvattavissa rajattomasti toisikseen. Nämä oletukset ovat osoittautuneet nyttemmin virheellisiksi.
Kansallinen kulttuuri
Kansallisvaltio ja sen kansa voidaan määrittää myös suhteessa kaikkiin ihmisiin, siis ihmiskuntaan, kulttuurihistoriallisesti, tuoden esiin kunkin kansan historialliset kokemukset ja niiden myötä kertynyt osaaminen osaksi ihmiskunnan kokemusvarantoa ja osaamista. Siis ”Emme voi olla todellisia ystäviä ilman todellista, hyväksyttyä erilaisuuttamme. Jos emme rakasta myös sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme.”
Siten meillä suomalaisilla kuten kaikilla kansakunnilla on asemansa ja tehtävänsä eri sivilisaatioiden muotoutumisessa puolilla maailmaa, kuten tiedämme, Valistuksen perinteen osalta Euroopassa, ja sitten lähes koko kotimaaolollamme tapahtuneen. Valistuksen perinteen ytimessä ei ole vain ihmisten keskinäiset suhteet – vapaus, tasa-arvo, demokratia, oikeusvaltio, sääntöpohjaisuus – vaan myös se, miten jäsennämme suhteemme luontoon, ulkoiseen ja sisäiseen – ja erityisesti niiden keskinäiseen suhteeseen, jota juuri sivilisaatiot ilmentävät.
Ekologinen sivilisaatio – ainoa mahdollisuutemme
Jäsentäkäämme nykytilannetta kolmen eri kysymyksen kautta: kysymys ”totuudesta” (truth) ja kysymys ”kunnioituksesta” (dignity), kysymys esittämisen (mimesis) ja tuottamisen (metis) välisestä suhteesta.
Tosi
Onko meillä kuvitelma, että totuus on jostakin – sielumme syöveristä tai maan uumenista – valmiina löydettävissä ja sellaisenaan toteen pantava Isä Jumalan tai Äiti Luonnon lakina VAI ilmaiseeko se reaalista ja historiallisesti muotoutuvaa suhdettamme luontoon, ts. välittääkö kulttuurimme sisäisen ja ulkoisen luonnon suhteen ne molemmat kestävällä tavalla uusintaen (commoning reproduction)?
Kunnioitus
Ajattelemmeko, että kunnioitus on ihmiselle kuuluva etuoikeus, elämän kaikinpuolinen kunnioitus ei ole tarpeen, riittää siis huolenpito (custodium) sisäisestä luonnosta, jopa oppi- ja hoitovelvollisuutena, mutta se kata ulkoista luontoa, jonka omistus (domidium) oikeuttaa elämän tekstuurin tuhoamisen (abusus) VAI onko huolenpito (care) ulotettava kaikkiin luontosuhteisiimme?
Esittäminen ja tuottaminen
Ajattelemmeko, että toisaalta esittämisen (mimesis: tiede, kaunotaide) metodeilla (method) ja toisaalta tuottamisen välineillä (techne) ei ole mitään periaatteellista rajoitusta edetä maailmaa tutkiessaan tai muokatessaan VAI oletammeko että tieteen ja taiteen metodeilla ja tuotannon välineillä on jokin yhteinen ajatus, logos, joka sitoo niiden metodologiat ja teknologiat yhteen aikakauden haasteiden mukaisesti, nyt ekologisen sivilisaation rakentamiseksi?
Siten
1. Sosiaalivaltio on siis laajennettava luontovaltioksi. Valtiota ei siis palautettaisi luonnolliseksi tai yliluonnolliseksi valtioksi vaan avattaisiin yhteisölliseksi (commoning) vallan käyttäjäksi, jossa
- jokainen kanssalainen on reaalisessa suhteessaan luontoon – siis työssä, tuotannossa ja kulutuksessa – mukana päättämässä mitä, miksi, miten, missä ja milloin tuotetaan, kuinka tulokset jaetaan ja kuinka aiheutettu luontohaitta kompensoidaan – työpaikka on siis opinpaikka ja työ on runoutta tulevaisuudesta – poeta fabern.
- jokaisen taloudellisen transaktion pääomittamisen realisoiminen edellyttää sen sitoutumista kotimaapallomme ekologisiin reunaehtoihin kolminkertaisen kirjanpidon kautta (rahoitus, energia ja raaka-ainetaseet).
Meidän Valistuksen lasten on myönnettävä, että ”moninapainen nykymaailma, sen poliittinen, kaupallinen ja kulttuurinen olemus on kokonaan perua kaikkien mantereiden tasavertaisesta historiallisesta perinnöstä tavattoman pitkältä ajalta. Tämä monipuolisuus on suunnaton siunaus, kunhan me osaisimme sitä kyllin arvostaa kaikkien kansojen kera”. (9, kurs. mvv). Kysymys ei siis ole yhden – länsimaisen sivilisaation – hegemonisten pyrkimysten toteuttamista vaan ekologisen sivilisaation – sivilisaatioiden sivilisaation – aikaansaamisesta. Se on ainoa mahdollisuutemme! (10)
2. Ei enää ”Rauha voiman kautta” (Peace through strength) vaan ”Rauha ekologisin ehdoin” (Peace within limits): Suomi pohjoiseksi malliksi ekologisesta demokratiasta, Eurooppa sillaksi ekologiseen sivilisaatioon.
Demokratian itsepuolustus on nyt sen laajentamista!
Urho Kekkonen asettaa alussa viitatussa pamfletissaan ”demokratian arvostelun ehdoksi sen, että sen tulee perustua pyrkimykseen puolustaa demokratiaa. … On kaikkein selvin merkki demokratian rappeutumisesta, ellei se uskalla tunnustaa omia vikojaan, eikä ottaa vastaan totuutta” (1) Kysymys ei enää ole vain ”Demokratian itsepuolustuksesta” sen säilyttämiseksi vaan demokratian laajentamisesta ekologiseksi demokratiaksi kotimaapallomme ja Suomen pelastamiseksi.
Viitteet
(1) Kekkonen, Urho. 1934. Demokratian itsepuolustus.
https://www.doria.fi/handle/10024/9216
(2) Häkkänen, A. 2025. Puhe Cyber Security Nordic -tilaisuudessa 04.11.2025. Virallista suomennosta ei ole saatavissa.
(3) Puolustusministeriö 2026. Maanpuolustuksen kehittämis- ja resurssitarpeet 2030-luvulla
Puolustuksen parlamentaarinen työryhmä. Puolustusministeriön julkaisuja 2026:2 Helsinki.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/8f068f04-9f4f-42d3-b98d-e69c8368908f
(4) Häkkänen, Antti. 2026. Puolustusministeri Antti Häkkäsen puhe Keskuskauppakamarin puolustusteollisuuspäivässä 2.6.2026
(5) Häkkänen, Antti. 2026. Puolustusministeri Antti Häkkäsen tervehdys puolustusalan kansallisen yhteistyön vahvistamiseen tähtäävälle tilaisuudelle
(6) Sinimusta Liike 2026. Valkoisen työväen asialla. https://sinimustaliike.fi/uutiset/sinimustan-liikkeen-eduskuntavaaliohjelma-on-julkaistu/
(7) Anderson, Benedict 2006. Imagined Communities: Reflections on the Origin and Spread of Nationalism. Verso. Kindle Edition.
(8) Huntington, S. P. 2011. The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order. Simon & Schuster. Kindle Edition.
(9) Hiltunen. J. 2026. Uusi tutkimus romuttaa vanhan myytin sivistyksen synnystä. TS 26.05.2026
https://www.ts.fi/a/6991402 ks laajemmin: https://www.vasemmistonyt.fi/2026/05/29/kysymys-sivilisaatiosta/
(10) Volanen. M. V. 2026. Ecological Civilization – Our Only Chance – Towards Ecological Realism, Communal Reproduction and Democratic Transition. Bod
https://kirjakauppa.bod.fi/ecological-civilization-our-only-chance-matti-vesa-volanen-9789528075080
Kuva: Puolustusministeriö
Demokratian itsepuolustus on oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien puolustamista ettemme taantuisi joukoksi ihmiseläimiä, jotka Saksassa joukkohysterian ja salaliittoteorioiden kourissa alentuivat natsismin tapaiseen ihmisyyden katastrofiin. Silmittömiin raakuuksiin syyllistyneet olivat natsismin projektia tutkineiden mukaan ”pelottavan samanlaisia kuin me,” tavallisia saksalaisia jokamiehiä- ja naisia, myös johtavat natsit, älykkäitä ja hyviä perheenisiä, itse Johtajaa ja muutamaa muuta hullua lukuunottamatta…
Suomen nykyinen aseistautuminen alkaa olla totalitaaristen valtioiden Saksan ja Neuvostoliiton 30-luvun tasolla.
Hyvinvointivaltio puretaan minimitasolleen amerikan malliin, että voidaan ostaa amerikkalaisia aseita, ja kotimaiset asevalmistajat hierovat käsiään suurten tuottojen toivossa; tärkeintähän heille ovat suuret voitot,
isänmaasta puhutaan vaan juhlapuheissa.
Aseistautuminen ei lisää turvallisuutta, ei varsinkaan oikeistohallituksen suunnitelmissa oleva ydinase.
Hallituksemme ja muut militarisoimisen kannattajat ovat vaarallisella tiellä eivätkä ymmärrä toimintansa vakavia seurauksia reaaliselle turvallisuudelle.
Ekologisia reunaehtoja, joista olemme riippuvaisia, ei aseilla puolusteta. Eduskunnassa taitaa olla yksi edustaja, Anna Kontula, joka on puhunut maailman ekologisen tilan ja ilmastonmuutoksen todellisesta vakavuudesta.
Suuri enemmistö puhuu epäolennaisimmista asioita kuten talouskasvusta ja aseistautumisen välttämättömyydesta ”turvallisuuden” nimessä.
… julkaisi tämän uudelleen!