Saatteeksi: jälleen yksi kirjoitukseni, jota HS ei katsonut voivansa julkaista. Lisäsin viitteet tutustuttavaksi.
Elämän ehtojen yhteisöllinen uusintaminen
Juha Pippurinen kirjoittaa (HS 27-06-2026) hämmentyneenä: ”… Euroopassa käytävälle suursodalle onnistutaan laskemaan karkea hintalappu. Ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja luontokadolle talouden mittaristomme ovat edelleen lähes sokeita” (1) viitaten juuri aiheesta valmistuneeseen valtioneuvoston työryhmäraporttiin. (2) Todellako?
Mistähän tämä sokeus johtuu? Johtuisikohan se siitä näkemyksestä, että yhden kansantalouden alijäämä on toisen kansantalouden ylijäämä ja että riittää kun ne saadaan tasapainoon alijäämiä ja ylijäämiä kansainvälisesti sääntelemällä? Että, on samantekevää mille tuotanto- ja kulutustasolle tasapaino asettuu ja että on myös samantekevää, tapahtuuko tämä talouden militarisoimisen kautta vai sen yhteisöllistä perustaa vahvistavalla tavalla? Olisimme siis tavalla taikka toisella John Maynard Keynes’in oppilaita.
Juuri ilmestyneen ja tuhansien taloustieteilijöiden kannattama YK:n ”Etenemissuunnitelma köyhyyden poistamiseksi ilman lisäkasvua” -raportti (3) esittää, että köyhyyden poistamista ei pidä enää rakentaa “talouskasvu-verotus-tulonsiirto” -ketjun varaan, siis siihen, että ensin kasvatetaan BKT:tä, sitten verotetaan kasvun hedelmiä ja lopuksi jaetaan niitä köyhille.
Raportti haluaa siirtyä tästä korjaavasta, jälkikäteisestä mallista kohti talouden rakenteiden muuttamista jo etukäteen: taloudellisten transaktioiden tekemistä osallistaviksi jo etukäteen, tekemällä sosiaalisia investointeja, työn ja hoivan uudelleenarvottamista sekä kotimaapallomme ekologisten rajojen tunnustamista. Haaste on siis miten taloudenpitoa muutetaan niin, että se ei rakenteellisesti tuota köyhyyttä, eriarvoisuutta ja ekologista tuhoa. Raportissa on paljon hyviä ehdotuksia.
Miten sitten ”taloudellisen mittaristomme sokeus” poistetaan jo etukäteen? Se on yksinkertaista. Toteutetaan nelinkertainen kirjanpito. Jokaiseen taloudelliseen transaktioon kirjataan ylös sen vaatimat rahoituksen, energian, raaka-aineiden ja ajan määritteet.
Sotilaallinen keynesiläisyys mobilisoi yhteiskunnan järjestetyn turvattomuuden palvelukseen. Sosiaalinen keynesiläisyys mobilisoi yhteiskunnan hyvinvoinnin ja työllisyyden palvelukseen, mutta jää helposti kasvun kehyksen sisään. Ekologinen realismi säilyttää sosiaalisen keynesiläisyyden vapauttavan ytimen, mutta asettaa sen rahan, energian, raaka-aineiden ja ajan nelinkertaiseen testiin. Tavoitteena ei ole täystyöllisyys sinänsä, vaan kaikkien osallistuminen täysivaltaisena kansalaisena elämämme ehtojen uusintamiseen — todenmukaisesti, hyvin, kauniisti ja reilusti.
Matti Vesa Volanen’
emeritus koulututkija, PsT
Vantaan
Viitteet
Pippuri, Juha 2026. Suomi voi velkaantua ilmastonmuutoksen takia luultuakin rajummin, varoittaa raportti
HS 27.6. 14:00 https://www.hs.fi/visio/art-2000012101771.html
(2) Valtioneuvosto 2026. Ilmastonmuutoksen, vihreän siirtymän ja luontokadon kokonaistaloudellisten vaikutusten arviointi: nykytila ja toimenpide-ehdotuksia Työryhmän loppuraportti Valtioneuvoston julkaisuja 2026:61
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/4794ba08-99de-4b66-86ad-b44ed72f2be5
(3) The Roadmap for Eradicating Poverty Beyond GrowthPresented under the mandate of the Special Rapporteur on
extreme poverty and human rights, Olivier De Schutter.
https://www.neep-poverty.org/wp-content/uploads/2026/06/The-Roadmap-for-Eradicating-Poverty-Beyond-Growth.pdf
… julkaisi tämän uudelleen!