Antti Ronkainen toteaa tämän päiväisessä HS esseessään (26.07.2026) Keskuspankkien politiikka on rikastuttanut rikkaita ja jarruttanut vihreää siirtymää aivan oikein kolme asiaa:
• Keskuspankkien ”riippumattomuus” ei ole ollut poliittista neutraaliutta: QE on tukenut varallisuusarvoja, fossiilikapitalismia ja rahoitusmarkkinoita.
• Korkopolitiikka on heikko väline energia-, sota- ja monopolihintojen aiheuttamaan inflaatioon.
• Yleisen korkopolitiikan rinnalle tarvitaan eriytettyä luotonantoa, jotta välttämättömät siirtymäinvestoinnit eivät pysähdy.
Ratkaisevin puute Ronkaisen puheenvuorossa on hänen suhteensa militarismiin.
Kuten tiedämme, ”militarismi” on oikeiston keynesiläistä ”sosialismia”, ”pelon politiikkaa”, siinä missä ”sosiaalinen keynesiläisyys” on poliittisen keskustavasemmiston ”sosialismia”, ”toivon politiikkaa”.
Ronkainen toteaa, että sotilasmenot ja velkasäännöt rajoittavat investointeja, mutta hän ei vielä käsittele sotilasmenoja itsessään kilpailuna samoista rahoitus-, työvoima-, energia- ja materiaalivaroista. Ei riitä, että EKP suojaa vihreitä investointeja sotilasmenojen aiheuttamassa niukkuudessa. Myös asevarustelu olisi alistettava samalle ekologisen ja sosiaalisen hyväksyttävyyden testille — ilman poikkeusvyöhykettä.
Jos lähdemme liikkeelle ekologisesta realismista vaihtoehto ei siis ole jokin kolmas, ”vihreämpi” keynesiläisyys, vaan on muutettava itse kysymystä:
Raha- ja luottopolitiikan tehtävä ei ole ensisijaisesti ylläpitää kysyntää, voittoja tai edes abstraktisti investointeja, vaan turvata niiden prosessien rahoitus, jotka uusintavat kotimaapalomme elämän ehtoja.
Tällöin keskuspankin riippumattomuus voi säilyä operatiivisena — hallitus ei määrää päivittäistä korkotasoa — mutta sen mandaatti ei voi olla poliittisesti neutraali.
Demokraattisesti asetettujen rahan, energian ja ainevirtojen, ekologisen tasapainon sekä ajan budjettien pitäisi määrittää, mikä luotto voidaan realisoida. Sosiaalinen keynesiläisyys olisi tässä välttämätön osa kokonaisuutta, mutta ei sen päämäärä: täystyöllisyys korvautuisi kaikkien osallistumisella sisäisen ja ulkoisen luonnon yhteisölliseen uusintamiseen, siis elon politiikkaa.
Viitteet
Ronkainen, Antti. 2026. Keskuspankkien politiikka on rikastuttanut rikkaita ja jarruttanut vihreää siirtymää. HS essee 26.07.2026
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000012155898.html
Volanen, Matti Vesa 2026. Ecological Civilization – Our Only Chance Towards Ecological Realism, Communal Reproduction and Democratic Transition. BoD – Books on Demand
https://kirjakauppa.bod.fi/ecological-civilization-our-only-chance-matti-vesa-volanen-9789528075080
KUVA: HS