Kasvupuheen haastaminen

Suomessa on vuosikymmenten ajan toitotettu yhtä ja samaa viestiä: hyvinvointivaltio tarvitsee jatkuvaa talouskasvua selviytyäkseen. Jos kasvu hidastuu, seuraa muka väistämättä leikkauksia, palveluiden heikentämistä ja työehtojen rapauttamista.

Mutta mitä jos tämä ei pidäkään paikkaansa?

Laura Wimanin 10. elokuuta 2026 Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus haastaa yhden aikamme sitkeimmistä talouspoliittisista uskomuksista. Tutkimuksen mukaan hyvinvointivaltio ei ole automaattisesti riippuvainen jatkuvasta talouskasvusta. Riippuvuudet ovat pitkälti seurausta poliittisista valinnoista ja rakenteista, joita voidaan myös muuttaa.

Tämä on merkittävä havainto aikana, jolloin lähes kaikki yhteiskunnallinen keskustelu palautuu yhteen kysymykseen: kuinka paljon talous kasvaa?

Leikkauspolitiikan vaihtoehto

Kun talous ei kasva, oikeiston vakiovastaus on tuttu. Leikataan sosiaaliturvaa. Supistetaan julkisia palveluja. Heikennetään työntekijöiden asemaa. Kerrotaan kansalaisille, ettei vaihtoehtoja ole.

Silti Suomen talouskasvu on ollut vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen hidasta ja katkonaista. Hitaan kasvun aika ei siis ole uusi tai yllättävä poikkeus, vaan jatkunut jo yli puolentoista vuosikymmenen ajan. Kysymys kuuluukin: miksi edelleen rakennamme politiikkaa oletukselle, että rajaton kasvu ratkaisee ongelmamme?

Talouskasvulla on edelleen merkitystä julkiselle taloudelle, mutta se ei ole ainoa eikä välttämättä tärkein hyvinvointivaltion tulevaisuutta määrittävä tekijä.

Talous välineenä, ei päämääränä

Vasemmistolainen näkökulma lähtee siitä, että talous on väline, ei tavoite. Talouskasvun tarkoitus ei voi olla talouskasvu itse. Yhteiskunnan onnistumista pitäisi mitata ennen kaikkea ihmisten hyvinvoinnilla, toimeentulolla, terveydellä, koulutuksella ja ympäristön tilalla.

Mistä rahat sitten tulevat, jos talous ei kasva? Työstä, tuotannosta ja verotuksesta – aivan kuten nytkin. Ratkaisevaa on, kuinka moni pääsee töihin, minne työn tulokset päätyvät ja verotetaanko tuloja, voittoja ja varallisuutta oikeudenmukaisesti. EU:n alijäämä- ja velkasäännöt rajaavat liikkumatilaa, mutta ne eivät määrää, että sopeutus on tehtävä juuri leikkaamalla palveluista.

Jos ihmiset voivat hyvin, julkiset palvelut toimivat ja yhteiskunta pysyy ekologisesti kestävällä pohjalla, miksi talouskasvun prosenttiluvun pitäisi olla kaiken yläpuolella?

Julkinen valta voi rakentaa tulevaisuutta

Wimanin tutkimus nostaa esiin myös julkisen vallan aktiivisen roolin. Jos yksityinen pääoma ei investoi riittävästi uusiutuvaan energiaan, infrastruktuuriin tai työpaikkoihin, yhteiskunnan on voitava tehdä se itse. Tämä ei ole radikaali ajatus. Se on itse asiassa tapa, jolla monet hyvinvointivaltion keskeiset rakenteet on aikanaan rakennettu.

Suomessa uskallettiin ennen ajatella pitkälle tulevaisuuteen. Tuolloin valtio pyrki aktiivisesti arvioimaan erilaisia tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja eikä jättänyt talouspolitiikkaa yksin markkinoiden suunnattavaksi. Taloudellinen suunnittelukeskus, TASKU, arvioi vaihtoehtoisia kehityspolkuja ja yhteiskunnan pitkän aikavälin tarpeita. Vuonna 1990 TASKU ja valtiovarainministeriön suunnittelusihteeristö yhdistettiin VATTiksi.

Seuraavina vuosikymmeninä politiikan painopiste siirtyi pitkäjänteisestä suunnittelusta yhä enemmän markkinoiden ehdoilla tehtävään sopeutumiseen.

Nyt olisi aika palauttaa tulevaisuus takaisin politiikkaan.

Työ, palvelut ja oikeudenmukainen siirtymä

Suomen ongelma ei ole liian suuri hyvinvointivaltio. Ongelma on liian heikko työllisyys, riittämättömät investoinnit ja talousmalli, jossa vaurauden kasvu valuu yhä useammin harvojen käsiin. Samaan aikaan tavallisille ihmisille kerrotaan, että yhteiseen hyvinvointiin ei ole varaa.

Myös työstä on puhuttava uudella tavalla. Hoitaja, opettaja, sosiaalityöntekijä tai IT-tukihenkilö ei ole tuottavuuden vastakohta. He tekevät työtä, joka mahdollistaa koko yhteiskunnan toiminnan. Ilman julkisia palveluita myös yksityisen sektorin menestys olisi mahdotonta.

Siksi julkisia palveluja ei pidä nähdä vain kulueränä. Ne ovat investointi koko yhteiskunnan toimintakykyyn.

Samalla ympäristökriisi pakottaa meidät ajattelemaan tuotantoa uudesta näkökulmasta. Emme voi rakentaa tulevaisuutta rajattoman luonnonvarojen kulutuksen varaan. Sen sijaan tarvitsemme investointeja puhtaaseen energiaan, joukkoliikenteeseen, kiertotalouteen, energiatehokkuuteen ja kestäviin julkisiin palveluihin.

Vasemmistolle tässä on kyse oikeudenmukaisesta siirtymästä. Muutoksen kustannuksia ei saa sysätä työntekijöiden, vähävaraisten tai maaseudun asukkaiden maksettaviksi. Ihmisillä on oltava mahdollisuus osallistua siihen, millaista tulevaisuutta rakennetaan.

Mielikuvituksen puute on poliittinen ongelma

Suurin este muutokselle ei välttämättä ole talous. Se voi olla mielikuvituksen puute.

Mielikuvituksen puute näkyy erityisesti työllisyystoimissa. Jos markkinat eivät tarjoa ihmisille työtä, miksi yhteiskunnan pitäisi vain seurata vierestä? Työttömyys ei ole luonnonlaki. Se on usein seurausta poliittisista valinnoista.

Kunnat ja valtio voivat luoda työpaikkoja sinne, missä niitä tarvitaan: hoivaan, koulutukseen, kulttuuriin, joukkoliikenteeseen, energiainvestointeihin, luonnon ennallistamiseen ja infrastruktuurin korjaamiseen. Työllistävä julkinen sektori ei ole ongelma, vaan yksi ratkaisu hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamiseen.

Johtopäätös

Liian usein meille esitetään vain kaksi vaihtoehtoa: lisää kasvua tai lisää leikkauksia.

Laura Wimanin tutkimus muistuttaa, että vaihtoehtoja on olemassa. Hyvinvointivaltion tulevaisuus ei ratkea yksin sillä, kuinka nopeasti bruttokansantuote kasvaa. Siihen vaikuttavat myös tekemämme poliittiset valinnat, se, ketä varten yhteiskuntaa rakennamme ja miten yhteiset voimavarat jaetaan.

Kysymys ei siis ole siitä, loppuuko kasvu huomenna. Kysymys on siitä, osaammeko rakentaa hyvinvointia myös silloin, kun kasvu ei yksin riitä.

Ehkä tärkein kysymys ei enää olekaan, kuinka paljon taloutta saadaan kasvamaan.

Ehkä tärkein kysymys tulisi olla, miten rakennamme yhteiskunnan, jossa kaikki voivat elää hyvää elämää myös silloin, kun kasvu ei enää tule pelastamaan meitä?

Petteri Heimonen on äänekoskelainen IT-ammattilainen, yhteiskunnallinen kirjoittaja ja arjen oikeudenmukaisuuden puolustaja. Hän kirjoittaa työstä, turvallisesta arjesta, hyvinvointivaltiosta ja siitä, miksi politiikan pitää näkyä ihmisten elämässä reiluina päätöksinä eikä vain juhlapuheina. Lisää tietoa ja ajatuksia löytyy osoitteesta https://petteriheimonen.fi.

Petteri Heimonen
Eduskuntavaaliehdokkas
Vasemmistoliitto Keski-Suomi
Keski-suomen vasemmiston edustaja puolueen edustajistossa.
Työsuojeluvaltuutettu, Pääluottamusedustaja, Erotuomari, Kunnanvaravaltuutettu ja uskottumies.