Selviääkö hyvinvointi­valtio ilman talous­kasvua?

HS sanomat jätti jälleen julkaisematta kommenttini, nyt Mika Malirannan ja Niku Määttäsen haastatatteluun teemasta:

Selviääkö hyvinvointi­valtio ilman talous­kasvua? (HS 10.08.2026/Olivia Palenius)

Tällainen se on:

Tavoitteena ei ole työstä vapautuminen vaan työn vapauttaminen

Mika Malirannan mukaan yleinen väärinkäsitys on, että taloustieteen tavoitteena olisi bruttokansantuotteen (BKT) kasvattaminen (HS 10.08.2026). Tavoite on ihmisten hyvinvoinnin lisääminen, talouskasvu on keino siihen, ei tavoite: ”Jos hyvinvoinnin lisääminen johtaa talouskasvun hidastumiseen, niin that’s fine” (1).

Talouskasvua kyseenalaistanut Laura Wimanin uusi väitöskirja tuo suomalaiseen talouskeskusteluun rakenteellisten tarkastelujen rinnalle taloudellisten rakenteiden ylläpitämät, niiden sisäiset toiminnalliset syyt ja seuraukset: taloudelliset systeemit eivät toimi lineaarisesti; mallinnuksissa ei voida tukeutua pelkkiin keskiarvoihin kuten Kalevi Sorsa säätiön uusiraportti osoittaa: ennustukset menevät pahasti hakoteille. Ja mikä tärkeintä: kaiken taloudellisen toiminnan on pysyttävä niissä rajoissa, jotka luonnon – sisäisen ja ulkoisen – kestävä uusintaminen asettaa.

Laura Wiman toteaakin väitöskirjassaan, että ”yksilöllistä rikastumista ei voida mahdollistaa rajattomasti nollasumma- tai supistuvassa talousjärjestelmässä” (s. 119).

”Yksilöllinen rikastuminen” – siitä juuri on kysymys! Ekologisen realismin ehdoilla toteutettu tosi, hyvä, kaunis ja reilu elämä edellyttää sitä, että meillä kaikilla on mahdollisuus olla mukana päättämässä mitä, miksi, missä, miten ja milloin tuotetaan ja kuinka aiheutettu luontohaitta kompensoidaan ja miten mahdolliset ylijäämät hyödynnetään. Muuten emme opi elämän ekologisia reaalisia ehtoja, jotka meille on asetettu.

Täystyöllisyys sinänsä ei siis ole tavoite, vaan työn on vapautettava kasvun pakosta ratkaisemaan ekologisen kriisin akuutteja haasteita. ”Yksilöllinen rikastuminen” tarkoittaa siis, että meillä itse kullakin on käytettävissä yhteisesti mahdollistamaamme omaa aikaa kukoistaa. Työ olisi siis sivistävää työtä.

Tekisimme työtämme luonnon uusintajina rakentaaksemme elämän, joka on tosi suhteessa luonnonvoimiin, hyvä keskinäisissä suhteissamme, kaunis luonnonvarantoja hyödyntäessämme ja reilu niitä jakaessamme. Työaikamme jakautuisi varsinaiseen ansiotyöhön, kotityöhön, yhteiskunnalliseen työhön ja omakohtaiseen työhön – lepoa unohtamatta!

Matti Vesa Volanen

emeritus koulutustutkija, PsT

Vantaa Pakkala

Viite
(1) Palenius, Olivio 2026. Selviääkö hyvinvointi­valtio ilman talous­kasvua? Talous­tieteilijät vastaavat HS 10.08.2026

https://www.hs.fi/suomi/art-2000012192852.html

Facebook
Threads
WhatsApp
LinkedIn
Email
Tilaa
Notify of
guest
0 Comments
Vanhin
Uusin Most Voted
nosfe
12 hours ago

… julkaisi tämän uudelleen!

0
Olisi kiva kuulla ajatuksistasi, jätä kommenttix