Universaaliudesta, riippumattomuudesta ja todellisesta vasemmistolaisesta politiikasta

Oli ehkä aika jolloin asiat/ilmiöt saattoivat olla universaaleja/riippumattomia, mutta oikeisto on tuhonnut tämän horisontin.

Kun miettii vasemmistolaista politiikkaa, proaktiivisuutta ja reaktiivisuutta. Miten tämä kaikki tapahtuu ennaltamäärätyn viitekehyksen sisällä, ja tämä viitekehys on tällä hetkellä niin oikealla kuin olla ja voi.
Tätä viitekehystä kutsutaan myös overtonin ikkunnaksi.

Vasemmistolaisittain joudumme puolustusasemiin itsestäänselvien asioiden ja ilmiöiden kohdalla, kuten esimerkiksi ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate ja perustuslaki; näiden puolustaminen lopulta ei ole vasemmistolaisten tehtävä, vaan niiden pitäis olla poliittisesti riippumattomia, universaaleja ja autonomisia ilmiöitä.

Minulle, vasemmistolainen tehtävä on aivan jossain toisessa viitekehyksessä kaukana oikeiston asettamasta overtonin ikkunasta. Ihmiskunnan ja elonkehän emansipaatio, sortorakenteiden järjestelmällinen purkaminen, jossa koko planetaarinen elämä on otettuna huomioon, tämä on se kansainvälisesti asetettu tehtävä vasemmistolaisille traditioille.

Oikeistolaiset eivät tajua kulttuurisodiltaan, miksi tiettyjen asioiden universaalisuus ja riippumattomuus on tärkeä meidän tunteman elonkehän kannalta. Siksi oikeistolaiset myös osittain ovat tuhonneet autonomisen horisontin luottaen kapitalismiin.

Vasemmistolaiset suojelevat myös osittain oikeistoa, palauttamalla asioiden universaaliuden ja riippumattomuuden puolustuspolitiikallaan, jotta päästäisiin puhumaan todellisesta vasemmistolaisesta politiikasta.

Oikeistolaiset kuitenkin näyttäisi haluavan itse ajaa täysiä, suoraan päin seinää ilmiön kuin ilmiön kohdalla. Lopulta polarisaatio pitää huolen omistaan.