Euroopan historian loppu?
”On vain nöyrtyminen Venäjän vaatimuksiin tai mukautuminen Yhdysvaltojen johtajuuteen – vaikka se merkitseekin, että eurooppalaiset joutuvat tunnustamaan kipeän asian: Eurooppa on entinen maailmanmahti.” (HS 12.04.2022).
Ei vain Suomi vaan koko Eurooppa onkin pelinappula USA shakkilaudalla: Obaman neuvoantajanakin toiminut Zbigniew Brzezinski kävi jo 1990 -luvulla suurta sakkipeliä Euroopan vasallivaltioilla (The grand chessboard – American Primacy and Its Geostrategic Imperatives, 1997 s. 40): US:n “imperiaalisen geostrategian kolme suurta imperatiivia ovat estää salaliitot, pitää vasallivaltiot turvallisuusriippuvuudessa ja estää barbaarien (Venäjä ja Kiina, mvv) liittoutoutumasta yhteen”.
Vaikka Brzezinskin sanasto sittemmin muuttui US:n “stragiseksi visioksi” (2012) ja “värivallankumousten” kautta toteutetuksi konversiopolitiikaksi, tavoite on yksi ja sama: vapaakaupan kautta tapahtuva maailman hallinta.
Vihollisen tarve …
Joskus kauan, kauan sitten, 1990 -luvulla oltiin toivorikkaita Venäjän suhteen, yritettiinhän ensin rakentaa yhteistä eurooppalaista kotia (Gorbatsov) ja myöhemmin monen myrskyn jälkeen yhteistä kulttuuriakin: vielä niinkin myöhään kuin maaliskuussa 2000 David Frostin haastattelussa Putin vastasi Venäjän Natoon liittymisestä: ”Miksi ei?” lisäten, että ”Venäjä on osa eurooppalaista kulttuuria. . . ja Naton näkeminen vihollisena on tuhoisaa Venäjälle.” (Snider, 2022).
Toinen tie oli kuitenkin jo valittu. Pentagoninkin leivissä työskennellyt professori Samuel P. Huntingon (Eaton Professor of the Science of Government, Director of the John M. Olin Institute for Strategic Studies at Harvard University) julkaisi vuonna 1993 Foreign Affairs lehdessä artikkelin The Clash of Civilization? ja muutamaa vuotta myöhemmin kirjan ”Sivilisaatioiden yhteentörmäys ja maailmanjärjestyksen uudistaminen” (The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order, 1996). Tämä Huntingonin keskusteluavaus oli keskeisessä roolissa, kun mietittiin mitä tehdä NATO:lle kun Kylmä sota osoitti sulamisen merkkejä 1990 -luvulla.
Huntingon perustelee kirjansa johdannossa kylmänsodan jälkeistä tilannetta näin (anteeksi tämä pitkä lainaus):
”Kylmän sodan jälkeisessä maailmanajassa liput ja muut kulttuuri-identiteetin symbolit, mukaan lukien ristit, puolikuut ja jopa päänpeitteet, ovat tärkeitä, koska kulttuurilla on merkitystä, ja kulttuuri-identiteetti on kaikkein merkityksellisin useimmille ihmisille. Ihmiset ovat löytämässä uusia, mutta usein vanhoja identiteettejä ja marssivat uusien mutta usein vanhojen lippujen alla, mikä johtaa sotiin uusien, mutta usein vanhojen vihollisten kanssa.
Venetsialainen nationalistinen demagogi ilmaisi hyvin yhden tämän uuden aikakauden synkän Weltanschauungin Michael Dibdinin romaanissa Dead Lagoon: ”Ei voi olla todellisia ystäviä ilman todellisia vihollisia. Jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme. Nämä ovat vanhoja totuuksia, joita löydämme tuskallisesti uudelleen vuosisadan ja useamman sentimentaalisen hurskauden jälkeen. Ne, jotka kieltävät heidät, kieltävät perheensä, perintönsä, kulttuurinsa, esikoisoikeutensa ja itsensä! Heille ei anneta kevyesti anteeksi.”
Valtiomiehet ja tutkijat eivät voi sivuuttaa näiden vanhojen totuuksien valitettavaa totuutta. Ihmisille, jotka etsivät identiteettiä ja keksivät uudelleen etnisen alkuperän, viholliset ovat välttämättömiä, ja mahdollisesti vaarallisimmat vihollisuudet esiintyvät maailman suurten sivilisaatioiden välisillä murtumisrajoilla. (Huntington, 19-21; kurs mvv)
”Ei voi olla todellisia ystäviä ilman todellisia vihollisia. Jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme” … jotta siis voisimme rakastaa itseämme, siis perustella itsekkyytemme, on meidän etsittävä itsellemme vihollisia! … ja juuri niin tehtiin Kylmän sodan päättymisen jälkeen.
Davos …
Euroopassa jatkettiin kylmää sotaa, vaikka vanha vihollinen Euroopassa, Venäjä, oli tekemässä muodonmuutosta sosialistisesta valtiokapitalismista harvainvaltaiseksi, oligarkki- ja valtiovetoiseksi kapitalismiksi. Sosialismilla ei siis enää voitu perustella Venäjän pitämistä Euroopan ulkopuolella. Kysymys onkin nyt sivilisaatioista ja niiden yhteentörmäyksestä: Meidän on opittava vihaamaan muita kulttuureja ja niiden edustajia, voidaksemme arvostaa ja rakastaa itseämme, voidaksemme siis pelastaa itsemme, siis taloutemme! Näitä talouden pelastajia Huntingtonin kutsuu sittemmin globaaliksi eliitiksi, kosmokraateiksi, kuolleiksi sieluiksi, Davos man, mm. Maailman talousfoorumin toimijoiksi (Huntington, 2004).
Kyse ei tietenkään ole näistä toimijoista henkilöinä vaan heidän omilla hartioillaan kantamista taloudellista valtasuhteista. Niiden kautta kansallisvaltioiden taloudet ovat tulleet riippuvaiseksi kansainvälisistä tuotantoketjuista ja rahoituksesta, kansakunnat purkautuneet kaupallisiksi kansalaisyhteiskunniksi, ostamiseksi ja myymiseksi, käteismaksusuhteiksi (cash-nexus) aiheuttaen vastareaktionaan vihan ”niitä toisia” kohtaan ja kaipauksen menneeseen maailmaan, viime kädessä uskoon kansakunnan vereen ja maahan, fasismiin.
Julkinen tilamme …
Koko maapallo on nyt julkinen tila. Mitään ei voida enää piilottaa sinne jonnekin, kauas, kaatopaikkalle, periferiaan. Maailman kapitalistinen kehitys on voinut jatkua vain sosiaalisten ja ekologisten seurausten siirtämisellä ja ulkoistamisella keskustoista periferioihin. Länsi saattoi saavuttaa kehitystasonsa vain siksi, että sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset ulkoistettiin järjestelmällisesti maailman reuna-alueille. Nyt tämä yhteinen julkinen tilamme paljastaa, kuinka periferioilla historiallisesti esiintyneet barbarisaatio- ja tuhoprosessit alkavat tapahtua myös keskustoissa – eikä niitä voida enää ulkoistaa. (Canettieri, 2022).
Nyt luonto määrittää realiteetit, ei yksikään suurvalta, ei yhdessä eikä erikseen. Liberalistisen taloudenpidon ajama taloudellinen universalismi, rahallinen yksimittaisuus, kulttuurisen liberalismin sateenvarjon alla, yli kansallisvaltioiden rajojen (borders), on nyt törmännyt ylittämättömiin ekorealismin rajoihin (limits). Meidän on siis siirryttävä sodanrealismista ekorealismiin. Se on systeeminen muutos. Se tarkoittaa pääomasuhteen, erityisesti suhteellisen lisäarvon, ihmiskunnallistamista, sen ehdollistamista ja suhteellistamista ekosfäärin rajoihin.
Allegre … kolmas tie!
Onko Euroopan siis joko nöyrryttävä tai alistuttava kahden oligarkkisen ja harvainvaltaisen suurvallan eturistiriitojen edessä?
Eurooppa synnytti aikoinaan kolonialismin, rasismin ja orjuuden. Nyt Eurooppa heiluttaa lippua vapauden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta määrittelemättä niiden ekorealistisia reunaehtoja kaikille noin 10 miljardille ihmiselle ja ekosfäärille. Me olemme nyt vähemmistössä kaikilta osin.
Euroopan edistyksellisen perinnön kestävyys ja vahvuus mitataan ekorealismin asettaman eksistentiaalisen haasteen ratkaisemisessa, ei sodanrealismin määrittelemän voimatasapainon kautta.
Eurooppa voi nousta suurvallaksi vain antamalla etelälle ja idälle parempia vastauksia kuin Kiina/Venäjä tai USA. Tarvitsemme siis maailman sosiaalista foorumia ja YK:ta rakentamaan yhteisöjä koko ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle.
Euroopan ei tulisi nöyrtyä eikä alistua nyt muodostumassa olevan kahden sotilasliittokunnan sodanrealistiseen olettamukseen: ”Ei voi olla todellisia ystäviä ilman todellisia vihollisia. Jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme”. Eikö juuri päinvastoin: Emme voi olla todellisia ystäviä ilman todellista, hyväksyttyä erilaisuuttamme. Jos emme rakasta myös sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme.
Viitteet
Algeriani, A-A., Mohadi, M. 2018. Huntington’s clash of civilizations and its influence on the u.s foreign policy (an analytical study). Journal of Global Business and Social Entrepreneurship (GBSE) (4) 10, 1-9, www.gbse.com.my
Brzezinski, Z. 1997. The Grand Chessboard: American Primacy And Its Geostrategic Imperatives. New York: Basic Books.
Canettieri, T. 2022. The becoming-periphery of the world. Academia Letters, Article 5029.
Glenn Diesen. 2021. Restraining the excesses of liberalism. Russia in global affairs (19) 4, 226-229.
Helsingin Sanomat 2022. Turvallisuuspolitiikan kolmas tie jäi Ukrainan sodan jalkoihin. Pääkirjoitus 12.04.2022
Huntington, S. P. 2011. The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order. Simon & Schuster. Kindle Edition.
Huntington, S. P 2004. Dead Souls: The Denationalization of the American Elite. The National Intrest March 1. 2004.
Snider, T. 2022. On NATO membership and ‘core principles,’ the US treads on thin ice Responsible Statecraft 24.3.2022. https://responsiblestatecraft.org/2022/03/24/on-nato-membership-and-core-principles-the-us-treads-on-thin-ice/
Tian Dewen. 2022. What’s Wrong with the “Clash of Civilizations”? CHINA WATCH Vol. 2 No. 18 February 2022 China-CEE Institute.
Hyvä oli kijoirus ja erityisesti tämä: ”Emme voi olla todellisia ystäviä ilman todellista, hyväksyttyä erilaisuuttamme. Jos emme rakasta myös sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme.” Kiitokset siitä Matti Vesa!
Venäläiset ovat länsimedian mukaan ehtineet lyhyehkössä ajassa paljon.
Kerrotaan, että Venäjä on sössinyt hyökkäyssodan amatöörimäisesti.
Kerrotaan, että Venäjä on pommittanut sairaaloita, kouluja ja humanitaarisia käytäviä, muiden muassa.
Kerrotaan, että venäläiseen ohjukseen oli kirjailtu viesti ”lasten puolesta”.
Kerrotaan, että venäläiset ovat teloittaneet siiviilejä, joiden kädet on sidottu selän taakse.
Kerrotaan, että venäläisten kaivamissa joukkohaudoissa on satoja heidän tappamiaan siviilejä.
Kerrotaan, että venäläiset polttavat siviilien ruumiita liikuteltavissa krematorioissa peittääkseen rikoksiaan.
Kerrotaan, että he ovat kiduttaneet siviilejä karmaisevilla tavoilla.
Kerrotaan, että he ovat raiskanneet naisia ja lapsia.
Kerrotaan, että Venäjä on mahdollisesti käyttänyt kemiallisia aseita, mitä Yhdysvallat ei ole voinut vahvistaa.
Joku kertoi, että Mariupolissa on kuollut 10 000 siviiliä.
Kaupungin pormestari kertoi seuraavana päivänä, että kuolleita siviilejä on 25 000. Kumman lähteen helmitauluihin voi luottaa?
Seuraavaksi voi odottaa kerrottavan Venäjän mahdollisesti käyttämästä ydinaseesta, joka oli tähdätty mahdollisesti ydinvoimalaan.
Mutta sitä ennen äkkiä Natoon, kiirehtimättä, mutta ripeästi. Nyt kokoomuskin on voinut lepuuttaa leukaperiään Nato-lonksutukselta, kun ”ne tekevät sen itse”.
Eduskunnan sopulilauma on lähtenyt kiirehtimättä ja ripeästi kohti jyrkänteen reunaa, setä-Saulin siunauksella. Saulin kaveri Setä-Samuli hieroskelee käsiään.
Putinilta ja Venäjältä ei mitään kysytä. ”Moon meiltä ja muut on meitin krannist!”
Jäädään odottelemaan, missä päässä mahdollisesti kolisee ja mitä kerrotaan.
”Joku kertoi, että Mariupolissa on kuollut 10 000 siviiliä.
Kaupungin pormestari kertoi seuraavana päivänä, että kuolleita siviilejä on 25 000. Kumman lähteen helmitauluihin voi luottaa?”
Kumpiko luku kelpaisi sinulle, Ilari Kianto? Luulisi, että aivan jokainen Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa kuollut on liikaa.
Tuo litania, minkä kirjoitit, sekö ei vastaavasti pitänyt myöskään paikkaansa Natsi-Saksan joukkojen hyökkäyksessä Ukrainaan ja Venäjälle 1941?
”Kerrotaan, että Natsi-Saksa on pommittanut sairaaloita, kouluja, muiden muassa.
Kerrotaan, että saksalaiset natsit ovat teloittaneet siiviilejä, joiden kädet on sidottu selän taakse.
Kerrotaan, että saksalaisten natsien kaivamissa joukkohaudoissa on satoja heidän tappamiaan siviilejä.
Kerrotaan, että he ovat kiduttaneet siviilejä karmaisevilla tavoilla.
Kerrotaan, että he ovat raiskanneet naisia ja lapsia.”
Niinkö, Ilari Kianto? Diktatuureja pitää ymmärtää sekä ottaa niiden esittämät valheet totena ja kiistää niistä esitetyt totuudet valheina?
Diktaattori ei ole synonyymi pahuudelle. Jos Putin, joka on vaaleilla useasti valittu, ja jonka suosio oman kansansa keskuudessa on vankka, ryhtyy pahoiksi luokiteltaviin toimiin, jota ne ovatkin, ei se tarkoita, että hän olisi diktaattori.
Mitä uutisointeihin tulee, niin kaikki, mitä sodasta kerrotaan, voi olla tottakin, joko osittain tai kokonaan. Voi olla myös asioita, joita ei kerrota; Siviilit ihmiskilpinä, aseistetut siviilit, joiden kohtaloksi on saattanut koitua kätösiin eksynyt suomalainen rynnäkkökivääri, josta ei sitten niin paljon apua ollutkaan, kun siviilistatus on venäläisestä näkökulmasta kadonnut. Rynkyn lisäksi on lähtenyt henki. Asutuskeskusten tulituksissa omien joukkojen amerikkalaisen lähetystyön hedelmien pudotessa myös siviilien niskaan, vaikka olivatkin osoitettu venäläisille.
Voisiko joukkohaudoissa olla tällaisia uhreja, jotka on siivottu pois mätänemästä hygieniasyistä?
Kukaan, joka ei ole ollut paikan päällä todistamassa tapahtumia, ei varmasti voi tietää tosiasiallisia tapahtumia. Aivan varmasti molemmilla osapuolilla on kaikki ns. hybridivaikuttamisen keinot käytössä, joten kaikki uutisointi pitäisi miettiä tätä vasten.
Tosiasiallisesti Suomi on ollut amerikkalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä vuosikymmenet, jolloin mm. TV-kanavilta on saatu silmät/korvat täyteen jenkkilää. Kyllä se ihon alle on mennyt.
Niinpä kenellekään ei ole tullut mieleenkään lopettaa kokiksen juomista tai Macin näpyttelyä, kun Atlantin takaiset päättäjät ovat ryhtyneet rikollisiin toimiin. Kyllä sheriffi hoitaa!
Viimeksi tänään kuulin radiosta nato-keskustelupätkän kok, SDP, vas., jossa kokoomuslainen helppoheikki puhui sinisten silmien ja puhkeavien sekä putoavien koivunlehtien lisäksi siitä, että Venäjä ei enää kunnioita valtioiden suvereniteettiä. Hän ja puolueensa haluaa viedä Suomen pikamarssia Yhdysvaltojen johtamaan soilasliittoon, Yhdysvaltojen, jonka historiasta, lähihistoria mukaan lukien, löytyy kosolti esimerkkejä niiden valtioiden suvereniteetin kunnioittamattomuudesta, jotka eivät ole hyppineet sen pillin tahdissa.
Halun kiireeseen ymmärtää, vaikkakin järkiperäisen ajattelun palaaminen hitailta suomalaisilta kestääkin todennäköisesti huomattavasti kauemmin, kuin esimerkiksi HS:n klikkiotsikoiden avaaminen ja niiden välittömät seurannaisvaikutukset nato-kantaan.
Keskustelun Nato/USA-asianajaja väitti myös, ettei yhteenkään Nato-maahan ole hyökätty.
Ukraina kovasti ilmaisi haluaan jäsenyyteen, miten kävi? Pitäisikö muotoilla asia niin, että nykytilanteessa Nato-jäsenyyteen pyrkivä Venäjän naapurimaa todennäköisesti joutuu hyökkäyksen kohteeksi? Millä tavalla, sen aika näytää, mikäli Suomi päätyy Venäjän toiveiden vastaisesti sinetöimään suhteensa Yhdysvaltojen ja sen muiden liittolaisten kanssa.
Jos tällä hetkellä tähdet EU-Suomi-Venäjä-suhteissa eivät ole kohdillaan, on typerää tehdä peruuttamattomia ratkaisuja, joita Venäjä ei tule katsomaan hyvällä. Venäjällä on valtavat luonnonvarat ja tulevaisuudessa mahdollisuus kehittyä vaikka mihin. Jos tämä kortti ja mahdollisuus jätetään käyttämättä hätäpääliittoutumisella, niin voi sitä taulapäisyyden märää.
Jokainen sotilas on minun silmissäni vihollinen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.
Tällä hetkellä Ukrainassa hukkuu niitäkin, jotka eivät haluaisi miekkaan tarttua tai eivät siihen vielä ikänsä puolesta kykene.
Pitäisikö eduskunnan nato-pliukastelun sijaan ennemminkin ryhtyä valmistelemaan päätöstä, jolla Suomen vaakuna muutettaisiin vähemmän sotaisaksi? Miekka pois käpälistä ja kiikkusjalkojen sijaan tassut tukevasti maan kamaralla. Lievä haara-asento sallittakoon.
[…] Davos vai Allegre? […]