Joe Biden ja Vladimir Putin ovat puhuneet (Biden, 2022; Putin, 2022).
Molemmat vetoavat Jumalaan ja kansalliseen suvereniteettiin – ja demokratiaan.
Bidenille kansallinen suvereniteetti on jotain, jonka kansakunnat myöntävät toinen toisilleen tunnustaessaan toisensa. Tällä tunnustamisella on ehtonsa: oikeusvaltioperiaatteet – ja niin –demokratia. Bidenilla on siis kertomus, narratiivi, demokratiasta, tai oikeastaan sen yhdestä muodosta, liberaalidemokratiasta. Bidenin kertomus on kertomus kaupallisen kansalaisyhteiskunnan maailmanvalloittamisesta, globalisaatiosta.
Putinille suvereniteetti on jotain, jonka jokainen kansakunta asettaa itse itselleen. Kansakunta, nation, asetetaan, synnytetään itse (nation < natus, synnyttää). Meillä on oltava kertomus kansakunnasta. Se on demokratian edellytys ja lähtökohta. Putinille tämä kertomus on kertomus vuosituhantisesta venäläisestä, ainutlaatuisesta, aidosta sivilisaatiosta, jonka valtiomuoto on pitkään ollut ”keisarillinen”.
Putin vetoaa historiaan ja perinteellisiin arvoihin. Hän muistuttaa lännen harjoittamasta ihmisarvoja ja kansakuntia polkeneesta kolonialismista ja siitä, että ”meidän maamme” – siis Neuvostoliitto – auttoi monia kansakuntia vapautumaan kolonisaation ikeestä ja varoittaa, että nyt on käynnissä uuskolonisaatio kaupallisen globalisaation nimissä. Putin ajattelee rakentavansa maailman kansakuntien ja väestön enemmistön rintamaa tätä uuskolonialismia vastaan sanomatta kuitenkaan siitä mitään sen enempää kuin että vallankumous on alkanut.
Biden haluaa unohtaa menneisyyden. Hän kertoo mitä moninaisimmista hankkeista ja niiden rahoituksesta, joilla USA rakentaa yhteistyötä eri kansakuntien kanssa. Hän ei sano paljonkaan, jos mitään, niistä taloudellisista rakenteista, joilla nämä hankkeet voitaisiin toteuttaa nyt uudella, ei-kolonianistisellä tavalla, mutta tavoite on sama kuin Putinilla: kansakuntien sydänten valloittaminen.
… mutta mihin tässä kaikessa tarvitaan Jumalan siunausta ja varjelusta? Juuri näiden kertomusten perusteeksi. Siinä missä Bidenin kertomus Isä taivaan siunaukseen vedoten kieltää Äiti maan asettamat realiteetit, siinä Putin Isä jumalan varjelusta pyytäessään asettaa Äiti maan koskemattomaksi.
Molemmat kertovat kertomuksensa täysin tietäen ja täysin tietoisena siitä, että ne ovat puhdasta hurskastelua (pious < puhdistaa). Äiti maata ei voida kieltää eikä sitä voida jättää silleen.
Kysymys on siitä, kuinka rakennamme välityksen (oikeios, Moore 2015) sisäisen maailmamme ja maailman sisäisyyden välille. Kulttuuri (culture < viljellä) on kirjaimellisesti Äiti maan viljelyä – aivo- ja maapellon yhteistyöstämistä, molemminpuolista sivistymistä (< pellavan työstäminen), EI Isä taivaan kuvan työstämistä (Bild-ung; kuva+muokkaus).
Sekä Bidenin ja Putinin kertomuksella on yhteinen, maanpäällinen perusta: taloudellinen kasvu ja sen vaatimat rajalliset uusiutumattomat ja uusiutuvat luonnonvara. Kuka päättää niiden käytöstä?
Bidenin kertomuksella on elinvoimaa vain siinä määrin, kun se pystyy kieltämään ekorealismin, taloudellisen kasvun rajat. Putinin kertomuksella on elinvoimaa vain siinä määrin kuin se kieltää ekorealismin asettamien haasteiden maailmanmittaisuuden.
Kansakuntien ja meidän itse kunkin on maallistuttava ja maadotettava reaalinen luontosuhteemme – työ ja tuotanto – ekosfääriin kestävällä tavalla. Tätä varten on kansakuntien (nations) kehitettävä kertomus kulttuurien kulttuurista, ihmiskunnasta (humannation) tuhoamatta itseään tässä vaativassa mutta pakollisessa itsensä ylittämisessä.
Palaan asiaan …
Viitteet
Biden, J. 2022. Remarks by President Biden Before the 77th Session of the United Nations General Assembly 21.09.2022.
Moore, J. 2015. Capitalism in the Web of Life. Verso. Kindle Edition.
Putin, V. 2022. Signing of treaties on accession of Donetsk and Lugansk people’s republics and Zaporozhye and Kherson regions to Russia, 30. 09.2022.
http://en.kremlin.ru/events/president/news/69465
Discover more from Vasemmisto Nyt!
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
Ensimmäisessä maailmansodassa:
Saksalaiset: – Gott mit uns, englantilaiset: God save the King.
Jumala sitä ja Jumala tätä.
Jumala: – olenpa saanut aika urakan!
”Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä.”
Putin ja Biden eivät ole maailmassa ainoita, jotka sitä jatkuvasti tekevät. Taitaa Niinistöltäkin jumalaa ja herran siunausta putkahdella toisinaan, mikäli Nato-kiihko ei ole täysin täyttänyt rivejä.
Oletettavasti reilut 2000 vuotta sitten kehkeytymään lähtenyt tarina jumalasta ja hänen ainoasta pojastaan, joka ristille naulittiin, kuoli ja haudattiin, nousi ylös kolmantena päivänä taivaisiin, on uponnut sukupolvesta toiseen niin rahvaaseen kuin nykypäivän valtiotason byrokraattieliittin, jonka usko lienee oletukseni mukaan enemmänkin pragmaattista laatua. Jumala siunaa sodat ja varjelee kansat, mikä ristiriitaisuudessaan tekee asiasta entistäkin uskottavamman.
Jumalan siunauksella on napalmi polttanut ja kuorinut nahan vietnamilaislapsilta, heittänyt palestiinan lapsia israelilaisiin vankiloihin ja haudannut pommituksissa sortuneiden rakennusten raunioihin, Irak, Libya, Syyria, Jemen blaa-blaa-blaa, kuolemalla on riittänyt niittämistä urakkatahtiin. Kuka ja ketkä ovat kylväneet?
Lapset ovat lähes kaikille sydämen asia, myös minulle. Niinpä Suomen mediassa on nostettu esiin lasten kohtaloita Ukrainan sodan ts. Venäjän hyökkäyssodan kourissa. Yhdessä radio-ohjelmassa todettiin useampaan otteeseen lasten maksavan sodasta kovaa hintaa, mikä sinänsä on ristiriidassa sen kanssa, että kun se on aiheuttanut paljon työttömyyttä ja köyhyyttä vanhemmille, joilla hädin tuskin on rahaa ruokaan, saati maksaa viikkorahoja lapsilleen, jotta he ylipäätään voisivat maksaa mitään sen paremmin sodasta kuin mistään muustakaan.
Oliko Spedellä parempia puujalkavitsejä?
Onko edellämainituista jumalan siunauksista uutisoitu päivittäin ja samaan äänensävyyn, mitä nyt Ukrainassa tapahtuu? Eipä taida olla.
”Mielipuolinen”, ”raakalaismainen” ja ”raukkamainen” ovat mm. olleet käytössä kuvattaessa Venäjän sotatoimia Ukrainan maaperällä.
Onko jossain sodissa sovittu herrasmiessännöistä, tai missään niistä noudatettu Geneven sopimusta, josta en tiedä itse hölkäsen pöläystä?
Suomen uutisstudioissa vierailee yhtenään Viron raikit, Suomen aaltoset ja limperkit armeijakuntineen ja joukko näätäketunnaamaisia poliitikkoja soittamassa samaa levyä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Lisää aseistusta Ukrainalle, jotta se hakkaisi Venäjän, lisää asevarustelua Eurooppaan. Lisää Natoa (lue; jenkkilää).
Pieni piiri oli taas iltasella kokoontunut Pasilan studioon. Poimintoja; Vieras: ”Nato pysyy konseptin ulkopuolella.” KONSEPTIN?
Toimittaja: ”…että Saka vihdoin toimittaa Leopard-panssareita.” VIHDOINKIN? Vieras: ”Valvontaa on lisätty NordStream-putken tapahtumien vuoksi.”
Nato siis lisää valvontaa, ettei Venäjä pääse enempää tuhoamaan omaa infrastruktuuriaan.
Kyllä noille variksetkin naurais, jos ne osais.
Ukrainan ulkopuolelta nostettakoon Ylen uutislähetys, jossa Suomi oli mainittu maailmalla. Maailman lastensuojelujärjestö oli langettanut tuomion Suomen valtiolle lasten oikeuksien rikkomisesta Al-Holin leiriin liittyen. Uutisankkuri; ”Kun Suomi epäonnistui lasten kotiuttamisessa.”
Eikö epäonnistuminen liity yrittämiseen? Jos ei ole mitään yritetty tai ollut aikomuksia, niin miten voidaan epäonnistua? Vieläpä, kun muistini mukaan Pekka-nimistä, Nato-ministerinäkin viime aikoina kunnostautunutta, Al-Holi-lasten kotiuttamista ajanutta ministeriä oltiin kuvainnollisesti ristiinnaulitsemassa vääräuskoisten terroristinalkujen suojelemispyrkimyksistä, kokkarit, persut ja kristilliset tsiisustelijat etunenässä, ketkäpä muutkaan.
Suomi siis epäonnistui, kun edellämainitut konservatiiviset korppunaamat onnistuivat torppauksessaan.
Bidenin jumala siunaa rahan, vallan ja sotapoikansa haudan lepoon.
Putinin hjumala varjelee silovikkeja ja yrittää siinä ohessa myös varjella kaasuputkea sabotööreilta.
Norjan kuninkaalla on tarkkaavaisempi jumala, kun putkissa ei toistaiseksi ole reikiä kuin alku ja loppupäissä.