Ulkoministeri Haavisto haaveilee ”pitkän linjan” jatkumisesta Suomen ulko- ja turvaallisuupolitiikassa NATO:n jäsenenä (HS 07.12.2022):
”Sotilaallisesti liittoutuva Suomi korostaa yhä kansainvälistä oikeutta, ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota. … Suomi tukee jatkossakin kansainvälistä turvallisuutta edistävää ydinsulkusopimusta ja toimii ydinsulun ja ydinsulkusopimuksen aseman vahvistamiseksi. Jatkamme työtämme aktiivisena rauhanvälittäjänä.”
Miten tämä käy yksiin sen kanssa, että ulkoministeriön kokonaisharkinnan mukaisesti Suomi vastusti YK:ssa ydinaseriisuntaa: “Suomi äänesti lokakuussa 2022 ensimmäistä kertaa YK:n yleiskokouksen vuosittaista päätöslauselmaa vastaan, jossa suhtaudutaan myönteisesti TPNW:n (Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons) hyväksymiseen ja kehotetaan kaikkia valtioita allekirjoittamaan, ratifioimaan tai liittymään siihen ”mahdollisimman pian”. Vuosina 2018–2021 Suomi äänesti tyhjää päätöslauselmasta.” (Icanw 2022).
Tätä äänestyspäätöstä ulkoministeriön edustaja perusteli minulle Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan selonteolla (UaVM 5/2022), jossa todetaan ”Valiokunnan mielestä on luontevaa, että Suomi Nato-maana jatkaisi korkeaa profiiliaan eri aseriisuntakysymyksissä, myös ydinaseriisunnan osalta, Naton ydinpelotetta kyseenalaistamatta.” (kurs. mvv).
Suomen korkea profiili siis tarkoittaa nyt ydinaseriisunnan vastustamista!
Onko Haaviston ”pitkä linja” sittenkin kovin lyhyt? Haaviston pitkä linja näyttää alkavan 1990 – luvun alusta, kun Suomi perusteli liittymistään EU:hun myös turvallisuuspoliittisesti uskoen vielä tuolloin eurooppalaiseen ratkaisuun, jossa toivottiin ja uskottiin Venäjänkin olevan – tavalla taikka toisella – mukana. Tämän USA kuitenkin esti ”Russian out, German down, USA in” – politiikallaan.
Suomen ulkopolitiikan pitkä linja alkoi Pax Russica:lla 1800 -luvulla, muuntui Pax Finlandia:ksi toisen maailmansodan jälkeen. Se eikä Pax Paneuropana sopinut yhteen Pax American:n kanssa, joka puolestaan ei näy nyt sopivan yhteen Pax Urbanica:n kanssa. (ks. Volanen, 2016)
Meidän yhteiselle, ainoalle maapallollemme ollaan nyt rakentamassa kahta sotilaallista liittokuntaa, yhtä USA:n ja toista Kiinan ympärille. Molemmilla on yksi sekä taloudellisesti että poliittisesti merkittävä, mutta heikompi liittolainen, USA:lla Eurooppa ja Kiinalla Venäjä. Kaikilla näillä neljällä on oma kertomuksensa – narratiivi – siitä, mitä nyt on tapahtumassa. Kysymys ei ole – kertomusten mukaan – kansakunnista vaan sivilisaatioista, niiden yhteentörmäyksestä. Kysymys on niin vakavista arvoista – vapaudesta ja demokratiasta – että kannattaa vaarantaa koko ihmiskunnan olemassaolo.
Biden käy sanomansa mukaan sotaa demokratian puolesta autoritäärisyyttä vastaan, EU:n Borrell haluaa Euroopan olevan maailman puutarhuri, joka laittaa idän ja etelän viidakot järjestykseen, Putin puolustaa kansakuntien suvereniteettia globalisaatiota vastaan, Xi modernisoi Kiinaa länsimaalaistamatta sitä. Kaikki neljä ovat harvainvaltaisia, mutta niiden oligarkkien suhde valtiovaltaan ja kansalaisyhteiskuntaan on erilainen. Ja mikä tärkeintä: kysymys ei ole vain idästä ja lännestä vaan myös etelästä ja pohjoisesta – ja me täällä lännessä ja pohjoisessa olemme selvä vähemmistö, jolla on vielä kannettavanaan kolonialismin taakka.
Eikö Suomen suuri linja olisi kaikin käytettävin keinoin olla estämässä tätä maailman kahtiajakoa, joka on johtamassa myös Euroopan ja USA:n militarisoitumiseen ja äärioikeiston nousuun kuten tämän päivän uutiset kertovat myös Saksasta.
… mutta se on jo pitempi tarina. Palaan asiaan
Viitteet
ICAN.org 2022. Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons https://www.icanw.org/finland
Haavisto, P. 2022 Ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkä linja jatkuu Naton jäsenenä. HS kolumni
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009246157.html
Eduskunta 2022. Ulkoasiainvaliokunta Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta Valtioneuvoston selonteko Suomen liittymisestä Pohjois-Atlantin liittoon. Valiokunnan mietintö UaVM 5/2022 vp https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Documents/UaVM_5+2022.pdf
Volanen, M. V. 2026. Suuri linja – nyt! KU blogi 18.06.2016 https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/suuri-linja-nyt/
Discover more from Vasemmisto Nyt!
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
Toki Haaviston mainitsemia asioita voi korostaa lausunnoissa, mutta koska sana on lopulta kevyt, mitäpä niitä noudattamaan.
Haavistolle on jäänyt levy päälle rauhanvälityksestä, vaikka Pekan rauhanvälittäjän viitta on vaihtunut Nato-sotisopaan, jonka suojista höngitään enimmäkseen militaristista arvomaailmaa, mikä hyppää silmille ja korville etenkin itsenäisyyspäivänä, mikäli median riekkumista asian ympärillä vaivautuu seuraamaan.
Kun tasavallan presidentti on aikaisemmin tähdentänyt kansanäänestystä mahdollisesta sotilasliittoutumisesta, ja myöhemmin hänelle riittää liittymisen hyväksymisen perusteeksi gallupit, niin puhutaanko takin kääntämisestä, muunnellusta totuudesta vaiko valehtelusta?
Ja tätä junailua Niinistöllä on otsaa nimittää itsenäisyyspäiväjuhlissa ”demokratian riemuvoitoksi”.
Kun presidentti on toimittajan kysymykseen Suomen suuresta linjasta vastannut, ettei sellaista ole, niin tämä pätee myös hänen lausuntoihinsa suhteessa tekoihin. Mitään johdonmukaista linjaa ei ole. Tasavallan presidentti näyttää esimerkkiä, että vedättäminen on ihan ok, a’la Trump.
Paavo ”copy&paste” Väyrysen blogeista on saanut lukea, että Nato-prosessi laitettiin käyntiin jo 2021 joulukuussa Bidenin ja Niinistön kahdenvälisissä neuvotteluissa. Tässä mielessä Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuli Niinistön pyrkimyksille kuin Manulle illallinen.
Tämän varjolla Nato-hönkä sai uudet mittasuhteet, ja militarismin tympeä ilmapiiri alkoi vallata alaa.
Mitä sillä halutaan viestiä, että Niinistö patsastelee talvimaastopuvussa varusmiesten sotaharjoituksissa ja uutisissa kerrotaan, että kaikki väestönsuojat tarkastetaan. Mielikuva”mainontaa”, hybridivaikuttamista, aivopesua. Aseita,aseita, kohta se ryssä hyökkää tännekin!
Ja kuten toisaalla tämän blogisivuston ansiokkaassa artikkelissa tuotiin esiin amerikkalaisen ISW:n kytkennät aseteollisuuteen ja establishmenttiin (Nuland), niin tämän ”tietolähteen” välittämän informaation jatkuva esilletuominen Suomenkin medioissa Ukrainan tapahtumista asettuu oikeaan valoon.
Puolustusministeri menee polvipaikoissa konttaamaan Turkkiin, ja Nato-Pekka puolestaan Yhdysvaltoihin ottamaan neuvoista vaarin.
Tavallaan Haaviston ”pitkä linja” pätee siinä mielessä, että tosiasiassa Suomi ei ole koskaan ollut itsenäinen, vaan riippuvainen milloin Natsi-Saksasta, milloin Neuvostoliitosta, sitten EU:sta ja sitä myötä Yhdysvalloista, ja viimein Nato-junan saattelemana entistä riippuvaisempi viimeksi mainitusta.
Itsenäisesti riippuvainen Suomi. Pikkuruinen maa täällä raukoilla rajoilla.
Väyryseen palatakseni, tuoreesta blogista sai lukea, että tämä vuosi oli ensimmäinen kerta, kun hän ei ollut linnan juhliin kutsua saanut. Vuodesta 1970 lähtien kutsu oli käynyt.
Ehkä parempi näin, koska paikalle kutsuttu poliisitirehtööri loihe siellä lausumaan, että joukossamme on yhtenäisyyttä hajottavia voimia, ja erimielisen Väyrysen nähdessään olisi saattanut tämän pidättää, mikä olisi voinut jättää varjoon sen, että poliisi takavarikoi
kurdien mielenosoituksessa heidän lippunsa..
Joka tapauksessa Kaikkonen vienee tiedon tästä terrorismin vastaisesta toimesta Turkin karvaisiin korviin. Toivottavasti kanki taipuu ja polvipaikat kestävät.
Pieni Suomi varustautuu ja militarisoituu vauhdikkaasti, joten muka vähemmän tärkeästä, kuten sosiaali- ja terveydenhoidosta sekä koulutusmenoista säästetään aseiden ostoon amerikkalaiselta aseteollisuudelta.
Sotahysteria vallitsee, Natoon liittymisen kyseenalaistajia pidetään melkein maanpettureina ja vihollisen puolella olevina, kansallisen turvallisuuden horjuttajina.
Jatkosodan alla sellaiset laitettiin vankilaan, ”turvasäilöön” muka mahdollisesti vaarallisina henkilöinä. Monen ainoa ”rikos” oli vastustaa sotaan lähtemistä natsi-Saksan kanssa. He olivat siis nykytermein mielipidevankeja.
Sotaharjoituksia järjestetään yhdessä naton joukkojen kanssa ja ilman, nuoret miehet ja naiset juoksevat maastossa pyssyjen kanssa pitäen sotaa jännittävänä seikkailuna ja sankaruutena. Oikeasti sotilas on käyttötavaraa, ”elävää voimaa”
muissakin armeijoissa kuin Venäjän; siellä vain sotilaiden henkiä tuhlataan armottomasti, kun länsimaiden armeijoissa edes pyritään minimoimaan tappioita.
Sotaministeri Kaikkonen sukkuloi maailmalla liehitellen ja nöyristellen meidän isäntämaatamme Yhdysvaltoja, tai nyt Turkissa anelemassa ratifiointia nato-kontrahdin alle, jonka jälkeen olisimme virallisesti eräänlainen USA:n vasallivaltio