Jos sinulta kysyttäisiin, onko demokratia kehittynyt ja edistynyt viimeisinä 30 vuotena, mitä vastaisit?
Ensituntumana monella suomalaisella varmaankin olisi, että edistynyt on, mutta että viime vuosien kehitys on pannut miettimään missä oikein mennään. Katsotaanpa tarkemmin.
”Varities of Democracy (V-Dem) tuottaa suurimman maailmanlaajuisen demokratiatietokannan, jossa on yli 30 miljoonaa tietopistettä 202 maasta vuosina 1789–2021. V-Dem, johon osallistuu yli 3 700 tutkijaa ja muiden maiden asiantuntijaa, mittaa satoja erilaisia demokratian ominaisuuksia. V-Dem mahdollistaa uusia tapoja tutkia demokratian luonnetta, syitä ja seurauksia sen monimuotoisen merkityksen mukaan.” (V-dem 2022). Mittauksessa on mukana seuraavat indeksiryhmät:
Liberaalisen demokratian indeksit
Vaalidemokratiaindeksit
Liberaalien rakenteiden indeksit
Tasa-arvoisuusindeksit
Osallisuusindeksit
Syvällisyysindeksit.
… no, mikä sitten on demokratian tila vuonna 2021 näin mitattuna? Tässä poimintoja keskeisistä tuloksista:
- Keskivertoisen maailmankansalaisen demokratian taso on laskenut vuoden 1989 tasolle. Viimeisten 30 vuoden aikainen demokratian kehitys on nyt tuhottu.
- Diktatuurit ovat nousussa, ja niissä asuu 70 % maailman väestöstä, 5,4 miljardia ihmistä.
- On merkkejä siitä, että autokratisoitumisen luonne on muuttumassa. Autokraattiset hallitukset käyttävät yhä enemmän väärää tietoa muotoillakseen kotimaista ja kansainvälistä mielipidettä omaksi edukseen.
- Sisäinen polarisaatio kiihtyy kohti myrkyllisiä tasoja 40 maassa.
- Suljettujen itsevaltaisen valtioiden määrä on lisääntynyt 25 maasta 30 maahan, joissa asuu 26 % maailman väestöstä. Se on myötävaikuttanut valtioiden autokratisoitumisen luonteen muuttumiseen.
- Vaalipohjainen autokratia on edelleen yleisin hallintotyyppi ja siihen kuuluu 44 % maailman väestöstä eli 3,4 miljardia ihmistä.
- Viimeisten 50 vuoden ennätysmäärä kansakunnista on itsevaltaistunut. Näissä 33 maassa asuu 36 % maailman väestöstä – 2,8 miljardia ihmistä.
- EU saattaa kohtaa oman itsevaltaistumisen aaltonsa – 20 % jäsenistä on jo autoritäärisiä
- Vuoden 2021 ”vallankaappausepidemia” viittaa siihen, että voimakkaammat itsevaltaisuudet ovat yleistymässä.
Demokratia on siis taantumassa vaikka liberaalidemokratian edistäminen on ollut keskeinen vaatimus kansainvälisessä politiikassa jo vuosien ajan.
Kun maat laitetaan V-dem indeksien mukaan paremmuusjärjestykseen, niin Ruotsi, Tanska ja Norja jakavat palkintosijat. Sitten tulevat Costa Rica, Uusi Seelanti, Viro, Sveitsi, Suomi ja Saksa; UK on sijalla 19., USA 29., Puola 80., Unkari 91. Parhaiden Suomi menestyy liberaalien rakenteiden (3. sija) ja heikoimmin osallisuusindeksissä (24. sija). (Tarkemmin Suomesta, ks. Andersson, 2016).
Ensiarvioni
V-dem-indeksit keskittyvät ensisijaisesti demokratian rakenteellisiin edellytyksiin ja ehtoihin. Vähemmälle huomiolle jäävät toiminnan syiden ja toimijoiden toiminnan perusteluiden analyysi. Tätä kaksijakoisuutta yritetään ylittää tähän aineistoon tukeutuvassa juuri ilmestyneessä laajassa teoksessa ”Miksi demokratiat kehittyvät ja taantuvat?” (Coppedge&all., Why Democracies Develop and Decline, 2022).
Toinen ilmeinen rajaus on tehty suhteessa talouteen. Liberaalidemokratia ymmärretään valtion ja kansalaisyhteiskunnan väliseksi poliittiseksi kamppailuksi siitä, miten care&life (hyvinvointitalous) toteutetaan. Yksityisen tavara- ja palvelutuotannon, ja rahoituksen demokratiavajeesta ei olla kiinnostuttu.
Kulttuuriliberalismi asettaa itse kunkin omakohtaisen kokemuksen kiistattomaksi ja oikeutetuksi tulla julkiseen keskusteluun. Liberaalidemokratia vaatii, että tätä kokemusta tulee voida puolustaa myös poliittisesti toimien. Kun tältä pohjalta muodostunut kansallinen, valtiollinen todellisuus (Wirklichkeit) on perinteellisesti törmännyt toisten kansakuntien määrittelemään todellisuuteen, realiteetit (Real) on löydetty joko sopimalla tai sotien.
Nyt kuitenkin olemme jo sodassa luonnon kanssa. Liberaalidemokraattisesti – siis ihmisten kesken, ilman valtasuhdetta reaaliseen suhteeseemme luontoon, siis työhön ja tuotantoon – määrittelemämme todellisuus, ”hyvä elämä”, ei vastaa luonnon kautta asettuvia realiteetteja. Ekorealistinen demokratia on mahdollista vain, jos olemme kaikki mukana päättämässä elämän kudoksen (texture of life) vaatimista välityksistä sisäisen ja ulkoisen luonnon kesken – molempien eduksi. Elämämme tulisi olla tosi, hyvä, kaunis ja reilu.
Palaan asiaan ….
Viitteet
V-dem. 2022. Democracy Report 2022: Autocratization Changing Nature? https://v-dem.net/publications/democracy-reports/
Andersson, F. 2016. Country brief: Finland. Varieties of Democracy https://v-dem.net/media/publications/country_brief_finland.pdf
Coppedge, M., Edgell, B., Knutsen C. H.,. Lindberg S. I. (Eds.) 2022. Why Democracies Develop and Decline. Edited by V-Dem Institute, University of Gothenburg. Cambridge University Press. Kindle Edition.
Minun nähdäkseni tähän on johtanut se, kuinka setämiesporukkaa kovasti pelottaa oman valtansa ja ennenkaikkea uskottavuutensa menettäminen.
Moni näistä sedistä onkin pelkkiä narreja, joilla nyt sattuu olemaan vallan kahva kourissansa.
Demo=harjoitus, esitys, eli viimeistelemätön viritelmä. Olisiko demokratian jalostettu versio masterkratia, ja mitä se pitäisi sisällään? Voisiko Suomi joskus saavuttaa masterkratian?
Nythän Suomi on liittoutumassa sotilaallisin sitein maailman mahtavimpaan plutokratiaan, Yhdysvaltoihin, jolla Noam Chomskyn mukaan on vain demokratian naamio. Raha ratkaisee, kaikessa.
Suomi on katkaissut salamavauhtia kaikki siteensä entiseen, hyvien kauppasuhteiden ja siedettävien henkilösuhteiden Venäjään, jota pahat kielet nimittävät autroritääriseksi kleptokratiaksi. Jostain syystä monet suomalaisyritykset tekivät naapurissa ihan hyvää tiliä, ja saivat kotiutettua voittoja ilman venäläisten kleptomaanien väliintuloa. Tilanne heitti häränpyllyä, kun klepto-Putin ei saanut pluto-Bideniltä ja sen sekalaiselta Eu-kratialta sen haluamia turvatakuita, jolloin klepto-P päätti tehdä invaasion pluto-demo-puolelle havitelleeseen Ukrainaan, jolloin suomalaisyritysten oli maine- ja moraalisyistä pakko erkaantua Venäjä-bisneksistä, niin kannattavia kuin olivat olleetkin.
Mutta mitäpä pieni, mutta sisukas Suomi ei tekisi miellyttääkseen suurta plutokratiaa, jonka sotilaallisiksi alusmaiksi monet Euroopan demo-maat olivat jo satelloituneet, ja miksei pikkunilkki perässä, kuten aina. Toisaalta, ymmärtäähän tuon; Amerikka on teeveestä tuttu, kuten myös äänitteistä. Mitäs siitä, jos hallinto on viimeistä omenaa myöten mätä, homma svengaa ihan kivasti. Yeah, big America!
Tämä pluto-Amerikka voi määrätä maailman pelisäännöt, koska sillä on varaa. Se haluaa tehdä tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä. Eu-maat harvoin ovat voineet, koska ei ole muskeleita. Demo ei riitä.
Yhdysvallat voi vapauttaa itsensä kansainvälisen lain yläpuolelle aina tarpeen tullen. Se voi lyödä Saksalle luun kurkkuun ja tulpan kaasuputkeen, jotta voi myydä omaa kallista kaasuaan, suoraan Amerikasta, ei mitään halpaa ryssätuhnua. Se voi räjäyttää/räjäytyttää Venäjän kaasuputken Ruotsin aluevesillä, jotta sen satellittit voivat syyttää Venäjää hybridivaikuttamisesta. Se voi määrätä Pihtiputaan mummon todistamaan talletuksensa alkuperän paikallispankille, jottei pankki joudu korvausvastuuseen rahanpesusta. Se organisoi Ukrainassa Maidanin tapahtumat, jotta saisi itselleen mieluisan hallituksen. Se voi vannoa Venäjän joutuvan maksamaan kovan hinnan sen väitetystä sekaantumisesta Yhdysvaltojen vaaleihin, jonka seurauksena typerä narsisti saattoi porsastella sen ylimpänä plutona yhden vaalikauden. Biden on toista maata; hän sikailee hillitysti.
Nyt Venäjä maksaa kovaa hintaa, kuten myös EU ja monet köyhät maat maailmassa, Ukrainasta puhumattakaan. Amerikka Atlantin toisella puolella porskuttaa. Yeah, hyvä meininki!
Suomen demokratiassa kansalaiset saavat äänestää ehdolle asetettuja henkilöitä kunnallisiin ja valtiollisiin luottamustehtäviin.
Ihmiset antavat äänensä kuka milläkin perusteella; pärstä ihan ok, ja ihan kiva lista asioitakin. Todellisuudessa pelataan lähinnä sikaa.
Politiikan kabinetteihin tulee viimekädessä valituksi pyrkyribroilereita, joiden ulostulot ja päätökset pohjautuvat hyvin usein tuulen haisteluun, jotta oma pyrstö saadaan tuulen päälle.
Tästä johtuen Keskusta ei ole päässyt oikein lentoon; ”purje”pinta-alaa kyllä löytyy, mutta kölissä on liikaa elopainoa. Sen sijaan
kokkareiden köykäisten ajatusten pallopää nousee kuin Vaisalan säähavaintoasema.
Ensi keväänä on odotettavissa karmea poliittinen piina, pallopääministeri, suoraan Kokoomuksesta. Mikä olisi hänen valintansa dream teamiksi? Ulkoministeriksi höyhenen kevyt ja ollilaishartiainen, painavasanainen utva-persu ja sisäministeriksi kristillisten kävelijähirmu, kun räsästä nyt sentään kehtaa. Koti, nato, uskonto ja isänmaa. Pyhä neliöpäisyys.
Miksi länsimaat olettavat demon olevan avain onneen? Eivät ne oletakaan. Demo on keppihevonen, vaikkakin onneton harjoitelma.
Amerikkalainen demonaamioinen plutokratia tai EU:n demoinen näennäiskratia ovat vaikeita kaupattavaksi, vaikka kuinka Brysselin hallintosalien kiiltävillä käytävillä jaeltaisiin poskipusuja jakku- ym. puvuissa, nenät puuteroituina tai leuka ranskalaisella partavedellä taputeltuna, ja ilveiltäisiin puhujapöntössä tyhjänpäiväisin argumentein. Tai Jenkeissä alkuperäistä sointuvaa englanninkieltä raiskaava päämies siirtelisi kuumaa perunaa suussaan niin , että korviin käy.
Demokratia on sana. Fasismi on sana, kuten ovat klepto ja pluto.
Sanojen taakse voi piiloutua, niillä voi hämätä ja ne voi sekoittaa sopaksi, josta ei lopulta ota erkkikään selvää.