Tulihan se sieltä vihdoin …
Hesarin tuomio rasismille ja sitä kannattaville Perussuomalaisille:
”Rasismin hyssyttelyn pitää loppua nyt” (HS 11.07.2023):
”Etnonationalismi eli rasismi ei ole perussuomalaisissa mikään marginaali-ilmiö vaan puolueen nykylinjan ydintä, mistä kertoo sekin, että puolueen presidenttiehdokkaaksi on nousemassa Purran kanssa samanlaista ihmisvihaa viljellyt Jussi Halla-aho.” (1)
Kukaan ei pysty eikä se ole tarpeenkaan kieltää meiltä vihan tunteita. Onhan kulttuuriliberalismin – joka rantautui Suomeen 1980 -luvun alussa – perusväite, että kukaan ei voi kiistää tai väittää vääräksi itse kunkin omaa henkilökohtaista kokemusta. Se ja sen ilmaisun oikeus on lähtökohta ja kaiken perusta. Kysymys on tässä suhteessa tasa-arvoisten ihmisen erilaisuudesta ja se on hyväksyttävä yhteiskunnallisen keskustelun (communication) lähtökohdaksi.
Ennen kuin ehdittiin ratkaista, kuinka näistä omakohtaisista kokemuksista rakennetaan yhteiskunnallisen keskustelun kautta yhteistä kokeisuutta, yhteisöllisyyttä (commonification), rantautui uusliberaali talouspolitiikka Suomeen ja totesi, että se ei ole tarpeen.
Taloudessa on kysymys ihmisten tarpeiden ja pyrkimysten yhteismitallisuudesta (commodification), joka ratkaistaan markkinoilla, vaihtosuhteiden (cash-nexus) kautta. Se, mitä ihmiset kokevat tai tuntevat on itse kunkin yksityisasia ja talouden kannalta niillä, tunteilla, on merkitystä vain myynnin edistämisen kannalta.
Kansalaisyhteiskunta alkoi purkautua kaupalliseksi (commercial) ja on tätä nykyä pääosin muutaman kansainvälisen suuryrityksen ohjailtavissa niiden omistamien mitä moninaisimpien sosiaalisten alustojen kautta. Tarpeemme käydä yhteiskunnallista keskustelua on tavaramittaistettu ja siten yksityistetty, siirretty siis yksityisen voiton välineeksi, jolla ei ole intressissä meidän itse kunkin kokemusten yhteisöllistäminen, ts. rakentaa yhteisöä tasa-arvoisten ihmisten erilaisuudelle vaan se rakentaa eriarvoisten ihmisten yhteismitallisuudelle markkinoiden välityksellä.
Sekä Jussi Halla-aho että Riikka Purra ovat hankkineet poliittisen kannatuksensa kansallisella identiteettipolitiikalla, Me Ensin, lupaamatta ”niille muille” ihmisarvoa (dignity).
Tähän Identitarismiin liittyy neljä ajatusta:
”Ensinnäkin: ihmiset määritellään ensisijaisesti heidän kuulumisensa tiettyyn sosiaaliseen ryhmään ja/tai heidän johonkin sosiaaliseen ryhmään liittyvän uskollisuuden perusteella (esim. rotu, etnisyys, sukupuoli, seksuaalinen mieltymys, kansallinen alkuperä tai kansalaisuus, kieli, taloudellinen luokka, kaikkien sosiaaliset roolit kaikenlaiset sosiaaliset instituutiot, erityisesti uskonnot jne.).
Toiseksi: erityiset moraaliset hyveet ja erityinen myönteinen moraalinen arvo tai hyvyys lasketaan kaikille kyseisen sosiaalisen ryhmän jäsenille ja tälle sosiaaliselle ryhmälle itselleen, kutsutaan sitä Meiksi.
Kolmanneksi: erityiset moraaliset paheet ja erityinen negatiivinen moraalinen aliarvostaminen tai pahuus lasketaan tiettyjen muiden sosiaalisten ryhmien jäsenille ja noille ryhmille itselleen, joita kohtaan sitten kollektiivisesti osoitetaan kiihkeästi epäluottamusta tai jopa kiusataan ja pilkataan niinä Toisina.
Neljänneksi: tämän Toisen luominen johtaa myös voimakkaisiin tai jopa pakkomielteisiin pelkoihin siitä, että me turmellumme, ne toiset soluttautuvat ja sekoittavat kulttuurimme kulttuurinsa, jonka jäsenten katsotaan sitten olevan sekä piilossa sisällä (tautien tai epäpuhtauksien kantajina) että myös avoimesti kulttuurimme ulkopuolella (sisään tunkeutuvina uhkina, jotka ympäröivät Meitä).” (2)
Tätä identiteettipolitiikan ajatusta ei voida sovittaa yhteen ihmisarvopolitiikan kanssa. Ihmisarvopolitiikassa todetaan ensin: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina arvoltaan (dignity) ja oikeuksiltaan” ja taataan – periaatteessa – että kaikilla, kuuluvatpa he mihin ryhmään tahansa, on ihmisarvo, joka kiistämätön.
Miksi koettu viha ratkaistaan kiistämällä ”niiden toisten” ihmisarvo? Koskapa meillä työvoimana työssä ja markkinoilla ei ole mahdollisuutta sellaiseen yhteistoiminnallisuuteen (commonication), jossa itse kunkin kokemusta työstettäisiin yhteiseksi kokeneisuudeksi. Aiemmin tätä avitti moninainen keskustelu Suomen kansallisesta Suuresta linjasta, jota presidentti Sauli Niinistö on systemaattisesti kieltäytynyt käymästä. Hänen olisi nyt viimeistään syytä katsoa itseään peilistä.
Luulenpa, että tämä rasismiksi kääntynyt viha heijastaa myös monelta osin suomalaisen pienimuotoisemman kaupallisen ja teollisen yrittäjyyden koettua hätätilaa globalisoitumisen armottomassa maailmassa. Mutta se on toinen tarina se …
Viitteet
(1) Helsingin sanoat 2023. Rasismin hyssyttelyn pitää loppua nyt HS Pääkirjoitus 11.07.2023
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009711992.html
(2) Hanna, R. 2023 Dignity, Not Identity. Medium 17.2.2023.
https://bobhannahbob1.medium.com/dignity-not-identity-7ca561aeaf1f
Kuva: HS 11.07.2023
Toiseuttaminen, tuo rasismin isoisä, on kuulunut korpisuomalaisten työkalupakkiin jo siitä saakka kun Synkkä-Uuno (- anteeksi – Uno Cygnaeus) kansakoulukeksintönsä läpi sai!
Koulukiusaamisperinne istuu täällä Suomessa niin maan perusteellisen vahvana ja on jo paisunut purralaisuudeksi asti.
Se alkaa jo päiväkodeissa” – ”Me päivänkakkarat ei haluta leikkiä leppäkerttujen kaa, ne ku on semmosii, ihan hulluja .”
Ja se paisuu, paisuu ja paisuu yhä. Eikä tätä perinnettä haluta mitenkään suitsia!
Mitä tulee herra Volasen mainitsemaan presidentti Niinistön ”systemaattiseen kieltäytymiseen”, niin sehän nyt ei mikään ihme ole!
Kamreerinsieluinen kamreeri ei yksinkertaisesti ymmärrä uusliberalistisen ylipapinroolinsa ulkopuolisesta elämästä yhtään mitään!
Täällä koto-Suomessa on aivan hirvittävän törkeä rikos erottautua laumasta millään tavalla!
Jos teet murtokeikan, sorminäppäryyttäsi ylistetään. Jonkun aikaa ehdollista, niin sillä selvä.
Jos päästät vaimostasi leipäveitsellä ilmat ulos, niin ei se mitään. Sehän on perinneherkkua! Mitäs meni akkasaatana soittamaan suutaan!
Jos teet miljoonakavalluksen, niin kehujia riittää! Oveluutesi palkitaan kunniamerkeillä ja kutsuilla Linnanjuhliin sekä pääsyllä koirasmarttakerhojen kunniajäseneksi.
Mutta auta armias, jos käytät vääränväristä solmiota, niin tuomio on ankara ja nopea: – et kuulu meihin!
Seurustelin yhtenä suvena sambialaisperäisen naisen kanssa, joka kertoi kokevansa rasismia työpaikallaan. Jollain Kari-nimisellä henkilöllä oli mm. kahvihuoneessa tapana näyttää selän takana keskisormea. Eikä hänen ajoittaista tanssahteluaan ja jammailuaan työhuoneessa kaikki katsoneet hyvällä.
Omasta kokemuksestani voin nostaa yhden ainakin yhden seikan sambalaisen eduksi suomalaisiin kanssasisariinsa nähden; kun hän tarjosi afrikan ruusuaan nenäni eteen, se oli täysin hajuton ja mauton, päinvastoin kuin hänen ajoittain räiskyvä temperamenttinsa. Ja afrikkalaiset naiset ovat monesti vetävän näköisiä.
Suomalainen jörnöttävä persukansanosa on ilmeisen sisäsiittoista väestönosaa, joista muhjupäisimmät voivat maalaisrottelollaan avointa tietä ajaessaan liipata tahallaan pyöräilevän järki-ihmisen läheltä vaudilla ja vielä penkkaa pöllyttäen, kun huomaavat taustapeilista häirityn toisen käden nousevan ohjaustangolta sormitervehdykseen. Suomalainen vajaalatvainen maantierasisti on tyytyväinen, kun saa persujen ansiosta perseillä tiellä halvempaan hintaan.
Niin kauan , kunnes renkaat puhkeaa.
Suomessa vierailee yhden maailman rasistisimman maan presidentti, ja meillä on kuulemma samat arvot heidän kanssaan. Siellähän rasismi on maan tapa, aikoinaan mustien lynkkaajat pitivät mustien murhaamista eräänlaisena sisäpiirin huumorina…
Sinisilmäiset suomalaiset seuraavat euforiassa kun Yhdysvaltain presidentti tulee Helsinkiin ja näyttää keskisormea Venäjän suuntaan. Toivottavasti pappa ei tällä kertaa kompastu omiin jalkoihinsa.
Yhdysvaltain ja Suomen ”jatkuvasti tiivistyvästä suhteesta” tulee mieleen Saksan ja Suomen suhde 1918, josta Marja-Liisa ja Seppo Hentilä ovat kirjoittaneet kirjan Saksalainen Suomi 1918, josta käy selväksi, miten suomalaiset luovuttivat itsenäisyytensä käytännössä kokonaan Saksan keisarikunnalle ”suojelua” vastaan, eli olimme Saksan vasallivaltio.
Suomalaisten geopoliitikkojen tulisi suunnitella Suomen asemaa siltä varalta, jos USA vetäytyy Euroopasta ja jättää eurooppalaiset selviämään omillaan.
Silloin oma suuri armeija, eurooppalainen yhteinen puolustus ja järkevä diplomatia idän suuntaan ovat arvossaan.
Herra Aarno Koistinen:
Montako joukkoampumista mustat ihmiset ovat tehneet tuolla kaikkein demokraatillisimmin demokraattisimmassa onnelassa, verrattuna valkonaamoihin?
Ei muuten ainuttakaan!
Herra Ilari Kianto: joku asiasta perillä oleva on sanonut, että afrikkalaisnaisesta saa kaikkein parhaimman aviovaimon, mitä voi ikinä toivoakaan.
Omasta puolestani sanoisin, että kannatan väestönvaihtoa: – persut vaihdettaisiin sellaisiin, jotka osaavat leikkiä muitakin leikkejä kuin kuka-pelkää-mustaa-miestä ja vielä veren maku suussa!