Tobias Billström (Ruotsin ulkoministeri), Antti Häkkänen (Suomen puolustusministeri) Pål Jonsson(Ruotsin puolustusministeri), Lars Løkke Rasmussen (Tanskan ulkoministeri), Troels Lund Poulsen(Tanskan puolustusministeri), Elina Valtonen (Suomen ulkoministeri):
Puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa vahvistaa kaikkien Pohjoismaiden turvallisuutta
”Amerikkalaisten läsnäolo on pelote, joka voi ehkäistä aseellisten uhkien syntymisen. Sopimukset vastaavat kokonaisuutena eri maantieteellisiin suuntiin suuntautuviin puolustustarpeisiin ja muodostavat tärkeän perustan Pohjois-Euroopan puolustukselle. Esimerkiksi Itämeren alue meriliikenneväylineen ja Pohjoiskalotti saavat maa-, meri- ja ilmavoimien tukipisteitä.” (1)
Eurooppalaisen tragedian kolmannen näytöksen käsikirjoitus: pidäkkeet pelotteiksi, pelotteet uhkaksi, uhkat ansalangoiksi, ansalangat piiloprovokaatioiksi, piiloprovokaatiot ennalta ehkäiseviksi iskuiksi, ennalta ehkäisevät iskut puolustussodaksi.
Pelote muuttuu hyökkäykselliseksi silloin kun vastapuolelle ei tunnusteta oikeutta vastata asetettuun pelotteeseen vastaavan mittaisella vastauhalla. Tätä oikeutta USA/NATO ei ole suostunut antamaan edes Euroopalle, saati sitten Kiinalle tai Venäjälle. Se onkin tragedian ydin: ei ymmärretä tai haluta tunnustaa oman toiminnan seurauksia. Itämeren ja Arktisen alueen ansalankojen ajatuksellisista hahmotelmista käydään jo julkista keskustelua.
Venäjän aloittama Ukrainan sota on laiton, mutta provosoitu. ”Täysimittaiseksi” (1) se on nyt vasta kääntymässä. ”Tuemme Ukrainaa niin kauan kuin se on tarpeen” (1) tarkoittaa Ukrainan viimeisten reservien siirtämistä rintamalle – myös Pohjoismaissa nyt pakosalla olevista. Kysymys on sadoistatuhansista nuorista niin Venäjän kuin Ukrainankin puolella.
Tähän on siis johtanut ulkopoliittinen ”pitkäjänteisyys, selkeys ja realismi” (1), joka ”perustuu uskottavaan pelote- ja puolustuskykyyn” (1): Valmistautukaa sotimaan! Ulkopoliittinen realismi – voima vastaan voima – on siis oppi taloudellisesta hegemoniasta ja sen ylläpitämisestä. Nyt tämä realismi on törmännyt ekologiseen realismiin, jonka haasteet ovat ratkaistavissa vain kaikkien kansakuntien yhteistyöllä, kuten presidentti Sauli Niinistö – tosin alakuloisesti ja pettyneenä – juuri totesi:
”… Rauha on aina voitto. Voitto elämälle ja normaalille kehitykselle. Se on myös sen tosiasian tunnustamista, että kestävät ratkaisut eivät koskaan verso väkivalloin. Ja aikamme huutaa kestäviä ratkaisuja kovemmin kuin koskaan.” (2)
Kysymys on siis nyt siitä ratkaistaanko ekologisen realismin asettamat eksistentiaaliset haasteet kaikille kansakunnille ja siten ihmiskunnalle 1800 -luvulta peräisin olevan ulkopoliittisen realismin antamin keinoin, siis väkivalloin, vai jäsennetäänkö ihmiskunnan haasteet ekologisen realismin perustalta ja sen edellyttämältä ekologisen demokratian ja kohtuutalouden – kohtuus kaikessa, kaikille, kaikkialla, alati – toteuttamisen kautta. Kysymys ei siis ole vain muutosten aikakaudesta vaan aikakauden muutoksesta ..mutta se on pitempi juttu se.
Palaan asiaan lähiaikoina.
Viitteet
(1) Helsingin Sanomat 2024. Puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa vahvistaa kaikkien Pohjoismaiden turvallisuutta HS:n mielipide 13.01.2024 https://www.hs.fi/mielipide/
(2) Niinistö, S. 2024. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2024
https://www.presidentti.fi/puheet/tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-uudenvuodenpuhe-1-1-2024/
Amerikkalaisten läsnäolo on pelote, joka voi ehkäistä aseellisten uhkien syntymisen.
…tai voi se myös edesauttaa niitä. Voevoe sentään, saattaisi sanoa savolainen.
Edellisestä voi johtaa sen, että otsikon pitäisi olla muotoa ”Puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa voi vahvistaa kaikkien Pohjoismaiden turvallisuutta, mutta voi se sitä heikentääkin”.
Eikö tulisi paljon halvemmaksi ottaa tänne amerikkalaisia turisteja vaikka hotelleihin täysihoitoon valtion kustannuksella, kuin luovuttaa alueita jenkkien tunnetusti aggressiivisen armeijan käyttöön, jotka muassaan voivat kuljetella tänne kaikenlaista teräskuoriin pakattua ydinsaastaa?
Vielä halvemmaksi tulisi, jos tehtäisiin pappa-Joen kanssa sopimus, että hän Ylen kanavilla heti iltauutisten jälkeen ottaisi tuimimman ilmeensä sovittaen
kuumimman perunan poskeensa, jotta voisi mongertaa kannustustaan Suomelle ja varoituksen sanoja Venäjälle. Tehosteena sheriffi Bidenin rintaan voitaisiin ripustaa John Waynen kulta-ajoilta pölyttymään jäänyt, mutta uuteen tarpeeseen kiillotettu tinatähti.
Jos tämä yritys naurattaa venäläiset kuoliaiksi epäonnistuisi, niin annettaisiin vuoro Trumpille yrittää.
Kolme maata, kolme puolustusministerä, kolme ulkoministeriä.
Jos nämä lasketaan yhteen, tulos on yhdeksän. Montas söit?
Kerrottuna saadaan 27, jolloin kuin ihmeen kaupalla: 2+7, jälleen yhdeksän.
Tässä vaiheessa Kinnunen on syönyt jo 18. Mitä ihmettä, 1+8?
Jaksaako Heikki vielä kiskoa yhdeksän lisää?
Kyllä vain. Mutta sitten hän kääntyy miinuslaskun puoleen helpottaakseen oloaan. Todellakin tässä on Heikin kaima pullauttaa lopulta kolme sisuksistaan.
Suun huuhdeltuaan hän laskee sisällään pysyneen 24.
Tästä johdettuna yhteenlaskussa saadaan loogisesti 6 ministeriä, joista kolme on ulkona. Kerrottuna tulos on 8, joka on myös äärettömyyden symboli, tässä tapauksessa tyhmyyden.
Viimeisessä vähennyslaskussakin 2-4 on vissi logiikka: kahden ruotsalaisministerin vähäläntäisyys (vähä-älyisyyden ohella) erottuu joukosta, vaikkakin ulkoministerin pälvikalju on puolustusministerin vastaavaa puoli päänmittaa ylempänä.
Jos vähän fuskataan ja vaihdetaan tilalle Ruotsin pääministeri, niin peli on aivan selvä.
Yhtä tyynni, nollia kaikki.
Kokoomuksella ja Perussuomalaisilla on unelmien täyskäsi, nimittäin presidenttinä rakastettu johtajamme Sauli Niinistö, ja lisäksi kokoomuslaisia ovat myös ulkoministeri ja sotaministeri, apureinaan perussuomalaiset sisäministeri ja valtiovarainministeri, jotka nauttivat eduskunnan luottamusta, joten he voivat seurata Thatcherin ja Reaganin viitoittamaa tietä: ammattiyhdistysliike nujerretaan, köyhät kyykkyyn ja lisätään vastakkainasettelua ulkopolitiikassa räjähdyspisteeseen asti. Ja seuraava presidentti jatkaa samalla sotaan johtavalla linjalla.
Vasemmistokin on takkia käännettyään ollut hyväksymässä Natoon liittymisen ja hyväksynee DCA-sopimuksen, paitsi toisinajattelijoiden pieni vähemmistö, eli rauhanoppositio.
Meidän turvallisuutemme ei ole monen lukon takana, kuten presidentti hyväuskoisesti uskottelee. Andersenin satua mukaillen: mutta eihän meillä ole sateenvarjoa ollenkaan, vaikka viisaat johtajamme meille niin uskottelevat…
Tätä näkymätöntä uskomattoman typerää ”ydinasesateenvarjoa” joka on muka turvanamme.
Samaa kuvitelmaa turvallisuudesta ovat Natoon liittyminen ja DCA-sopimus.