Vihdoinkin HS:ssa avataan hieman Suomen tilannetta realistisesti.
Asetetaanpa kysymys inhorealistisesti: Aloittaisiko USA/NATO WWIII:n Suomen takia?
Ukrainan kokemuksen mukaan ei. Se tarkoittaa, että jos 1) kaikki eivät ole vakuuttuneita, että Suomen kautta kukaan ei hyökkää mihinkään maahan, 2) että Suomi ei kykene pysymään suurvalta intressiristiriitojen ulkopuolella, Suomesta muodostuu koeponnistusalusta koetella USA/NATO vs Kiina/Venäjä – voimasuhteita kuten nyt tapahtuu Ukrainassa. Tämän de facto sotilasteknisiä valmisteluja on Suomessa jo tehty vuosien ajan.
On muistettava, että USA/NATO:n asettuminen Suomeen tarkoittaa Venäjälle ei vain uhkaa sen intresseille, vaan eksistentiaalista uhkaa Pietarille ja Kuolan niemimaalle. Suomi ei olisi siis vain epäystävällinen vaan vihollinen.
Paasikiven sanontaa hieman muokaten: luuletteko että Moskovassa, Washingtonissa tai Bekingissä kokoontuu käräjäoikeus jakamaan oikeutta, de jure, niin että voisimme vain yksinkertaisesti vedota kansalliseen oikeuteemme tehdä päätökseemme vähät välittämättä mitä siitä seuraa?
Vanhan sanonnan mukaan NATO:n tehtävä Euroopassa on pitää Venäjä out, Saksa down ja USA in. Kun USA uskoi voittaneensa toisessa maailmansodassa fasismin ja kylmässä sodassa sosialismin, niin se ryhtyi organisoimaan uutta maailmanjärjestystä, jonka tavoitteena oli voittaa nationalismi levittämällä käsitystään demokratiasta, kaupankäynnistä ja kaupallisista yhteistyöjärjestöistä. Tämä olivat USA:n mielestä universaaleja arvoja ja tavoitteita, jotka kaikkien tulisi hyväksyä, joko hyvällä taikka pahalla. Nyt tämä nuori kansakunta on törmännyt kahteen vuosituhantiseen kansallisvaltioon, joilla on eri käsitys maailman menosta. Näitä ”ikuisen rauhan” menetelmiä käytetään nyt kiristyskeinona liberalistisen hegemonian horjuvan aseman ylläpitämiseksi. Jopa niin, että USA on valmis uhkarohkeasti käyttämään hyväkseen dollarin reservivaluutta-asemaa tavoitteidensa toteuttamiseen.
Nyt meille tarjotaan ratkaisuksi asevaraisen turvallisuuden vahvistamista, Euroopan militarisointia, jopa Saksan (!), tilanteessa jossa edessä on eksistentaalinen, ekorealistinen haaste ruuan, energian ja strategisten raaka-aineiden tuottamisessa. Tällöin kysymykseksi asettuu ei vain itä/länsi- vaan ensisijaisesti pohjoinen/etelä -suhde, ts. onko Euroopalla tarjottavanaan etelälle jotain edistyksellisempää kuin mitä Kiina/Venäjä nyt tarjoaa. Meidän tulisi siis pystyä sovittamaan yhteen liberaalinen demokratia, ekorealismi ja rauha. Siinä aseilla eikä NATOlla ole mitään annettavaa.
Kimmo(kin) ”on pitänyt silmänsä auki”…
Kuka tanan suomalainen tässä olisi muuta haluamassa, kuin rauhanomaista rinnakkaiseloa ja hyviä kauppasuhteita Venäjän suuntaan? Ylipäänsä mahdollisuutta hoitaa omat asiamme itse muiden sekaantumatta niihin. Vaan kun sitä meille ei suoda näiden koheltajien taholta. Taas äskettäin joku isoryssä pullisteli, että ei sitten kannata Suomen (tai Ruotsinkaan) liittyä NATOon. No, suomalaisen selkäydinreaktio tuollaiseen öykkäröintiin on kyllä, että katsotaanpa kuinka käy!
”Aloittaisiko USA/NATO WWIII:n Suomen takia?”
Ei todellakaan aloittaisi, vaikka Suomi olisi taistellut Naton puolesta viimeiseen suomalaiseen.
”On muistettava, että USA/NATO:n asettuminen Suomeen tarkoittaa Venäjälle ei vain uhkaa sen intresseille, vaan eksistentiaalista uhkaa Pietarille ja Kuolan niemimaalle. Suomi ei olisi siis vain epäystävällinen vaan vihollinen.”
Nimenomaan vihollinen, entisessä itsenäisessä Suomessa kansan armeijamme (kansanarmeijamme erikseen kirjoitettuna) pääpuolustussuunnat olivat Itämeri, ilmatila ja Suomen Lappi. Natolaisina olisimme Venäjän vihollisia ja Venäjän olisi siis itse huolehdittava noista pääpuolustussuunnista. Natolaisuus merkitsee Suomen valtion täydellistä alasajoa, muutumme lopullisesti osaksi globalistisfasistista järjestelmää. Voimme heittää hyvästit liberaalille demokratialle ja omalle kansan armeijallemme.
”Vanhan sanonnan mukaan NATO:n tehtävä Euroopassa on pitää Venäjä out, Saksa down ja USA in. Kun USA uskoi voittaneensa toisessa maailmansodassa fasismin ja kylmässä sodassa sosialismin, niin se ryhtyi organisoimaan uutta maailmanjärjestystä, jonka tavoitteena oli voittaa nationalismi levittämällä käsitystään demokratiasta, kaupankäynnistä ja kaupallisista yhteistyöjärjestöistä.”
Pentagonin pahin painajainen olisi vapaa, itsenäinen Saksa, joka mitä todennäköisimmin olisi tiiviissä taloudellisessa ja kaupallisessa yhteistyössä Venäjän kanssa. Tämän USA haluaa estää ja siksi se edelleen miehittää Saksaa. Venäjä poisti omat miehitysjoukkonsa Saksasta jo 90-luvun vaihteessa. Eivätkö saksalaiset ole huomanneet tätä?
Tuo USA:n ”organisoima” uusi maailmanjärjestys on yksinapainen globalismi, missä maailma on yhtiöiden vallassa (tai sijoitusyhtiöiden BlackRockin, Vanguardin vallassa), ja USA/Nato armeija toimii noiden sijoitusyhtiöiden sotilaallisena voimana ( Ein Volk, ein Reich, ein Führer) Tämä uusi maailmanjärjestys on historian pyörän kääntämistä menneisyyteen, aikaan ennen kansallisvaltioita, keisarikuntiin ja kuningaskuntiin, mittakaava on nyt vain globaali. Kansallisvaltio, nationalismi, on välttämättömyys liberaalille demokratialle, ilman kansallisvaltiota ei ole mitään liberaalia demokratiaa. Suosittelen katsomaan George Friedmanin (ps Friedman ei ole taistolainen putinisti) 😀 esitelmän youtubesta ( The Necessity of Nationalism | George Friedman at Brain Bar )
”Nyt tämä nuori kansakunta on törmännyt kahteen vuosituhantiseen kansallisvaltioon, joilla on eri käsitys maailman menosta. Näitä ”ikuisen rauhan” menetelmiä käytetään nyt kiristyskeinona liberalistisen hegemonian horjuvan aseman ylläpitämiseksi. Jopa niin, että USA on valmis uhkarohkeasti käyttämään hyväkseen dollarin reservivaluutta-asemaa tavoitteidensa toteuttamiseen.”
Ehkäpä osuvampi termi liberalistisen hegemonian tilalle olisi uusliberalistisen hegemonia. Liberalismi on vanhaa syntyi yhdessä kansallisuusaatteen kanssa jo 1800-luvulla. Tämä uusliberalismi sai sen sijaan alkunsa 1970-80-luvuilla (reaganismi, thatcherismi). Kysymyksessä on uusliberalistinen vastavallankumous perinteistä kapitalismia vastaan; teollisuuden alasajo, koulutuksen alasajo, järjenkäytön alasajo, väestön passivointi. Nämä kaikki asiat oli jo mainittu trilateraalisen komitean v. 1975 tilaamassa asiakirjassa demokratian ja talouselämän ongelmien ratkaisemiseksi. Näiden toimenpiteiden kohde oli ja edelleenkin on läntisen maailman eli ns. kehittyneiden maiden työväenluokka ja keskiluokka. Tästä kaikesta hyötyi ennen muuta Kiina. Näiden uusliberalistien suunnitelmat pettivät pahiten Venäjän kohdalla, Venäjän olisi pitänyt tuhoutua 90-luvun rosvokapitalismiin, mutta kuinkas kävikää. Venäjän presidentiksi nousi Putin, eikä Venäjä hajonnut pieniin osiin niinkuin uusliberaalit olivat suunnitelleet. Toinen katsomissuositus on tohtori A Fursovin englanninkielinen lyhyt luento youtubessa (Andrey Fursov • The Current World Crisis: Its Social Nature and Challenge to Social Science). Fursovilla on mielenkiintoinen näkemys tähän ekohaasteeseen, hän nostaa aivan oikein agendalle Rockefeller-säätiön perustaman Rooman klubin ja sen 0-kasvuideologian. Tällekin löytyy ihan järjellinen, kapitalismin omasta logiikasta johtuva peruste. Eivät Rockefellerit sen kummemmin kuin muutkaan öljymiehet ole olleet kummoisia luonnonsuojelijoita.
Amerikkalaisen demokratian toimivuus on jo nähty, monen monta kertaa.
Minun mielestäni demokratiaa EI OLE se, että vallassa on aina vuoronperään kaksi oikeistopuoluetta, kun ne molemmat ovat samaa äärioikeistoa. Presidentiksikin pääsee vain ja ainoastaan isolla rahalla, näiden puolueiden siunauksella.
Kuinkahan monta Trumpia siellä onkaan muhimassa?