Kuten tiedämme, länsiliittolaiset ovat luvanneet tukea Ukrainaa ”niin kauan tarvis” ja – kuinka ollakaan – ”niin vähän kuin tarvis”. Presidentti Zelensky purki pettymystään annettuihin lupauksiin muutama päivä sitten edessä olevan tappion hinnan yhä kasvaessa (05.10.2025):
… valitettavasti maailmalta ei ole tullut minkäänlaista arvokasta ja vahvaa vastausta kaikkeen nyt tapahtuvaan … Juuri siksi Putin tekee näin – hän yksinkertaisesti pilkkaa länsimaita, niiden hiljaisuutta ja voimakkaiden vastatoimien puutetta … Ei mitään todellista reaktiota maailmalta. …
Jokainen venäläinen ohjus ja jokainen venäläinen hyökkäysdrooni sisältää myös osia, joita toimitetaan edelleen Venäjälle länsimaista ja useista Venäjän lähialueista. … Venäläisten yön aikana käyttämät lähes 500 droonia sisältävät yli 100 000 ulkomailla valmistettua osaa. Valmistajien joukossa on yrityksiä Yhdysvalloista, Kiinasta, Taiwanista, Isosta-Britanniasta, Saksasta, Sveitsistä, Japanista, Korean tasavallasta ja Alankomaista. … (1)
… mitenkä se nyt olikaan se vanha sanonta, että ”pääomalla ei ole kotimaata”. Eilen (HS, 07.10.2025) Nokian geopolitiikasta ja yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Mikko Hautala epäili suuresti meille kerrottua lupausta selviytyä ”rajavaltiona”:
”Suomella on kiire alleviivata positiivista tulevaisuudennäkymää pelkän rajavaltiopuheen sijaan. Myönteinen käänne edellyttää tilanteen selväpäistä ja illuusiotonta tiedostamista käytännössä koko kansakunnan kesken. Siihen kuuluu sen hahmottaminen, että uusi suonkuokkimistarina on todennäköisesti rakennettava ennen muuta suomalaisten omin ponnistuksin. Kansainvälisestä toimintaympäristöstä ei vetoapua kannata odotella.” (2, kurs. mvv).
Hautala kehystää ajatustaan – yllätys, yllätys – Yhdysvaltain puolustusministeriön amerikkalaiselta RAND -ajatuspajalta tilaamalla tutkimuksella ”Kansallisen kilpailukyvyn yhteiskunnallinen perusta” (The Societal Foundations of National Competitiveness, 2022) (3).
Kuten tiedämme, USA:n taloudellinen hegemonia on jo pitkään perustunut dollarin erityisasemaan reservivaluuttana (4). Sitä ollaan nyt haastamassa BRICS+ -maiden yhteisellä, muodostumassa olevalla rajoitusjärjestelmällä. Ehkäpä USA siksi tarvitseekin nyt uutta ”yhteiskunnallista perustaa” ”kansallisen kilpailukykynsä” pelastamiseksi. Katsokaamme tutkimusraporttia hieman tarkemmin.
Renessanssin henkiinherätys!
RAND -tutkimuksen mukaan on löydettävissä seitsemän keskeistä yhteiskunnallista ominaisuutta, jotka liittyvät kansalliseen kilpailumenestykseen:
1. kansallinen kunnianhimo ja tahto
2. yhtenäinen kansallinen identiteetti
3. jaetut mahdollisuudet
4. aktiivinen valtio
5. tehokkaat instituutiot
6. oppiva ja sopeutuva yhteiskunta
7. kilpailukykyinen monimuotoisuus ja moniarvoisuus.
Tutkimus korostaa tasapainoa näiden tekijöiden välillä. Kestävä kilpailuetu syntyy näiden seitsemän yhteiskunnallisen ominaisuuden välisistä positiivisen palautteen synergioista. Juuri nämä moninaiset, rikkaat vuorovaikutukset luovat kilpailukykyisiä kokonaisuuksia, jotka ovat suurempia kuin osiensa summa. Ne erottavat parhaiten kunkin aikakauden vahvimmat ja kilpailukykyisimmät kansakunnat.
Kansallisen kilpailuedun resepti, joka yhdistettiin johdonmukaisimmin yhteiskuntien menestykseen, on yhteiskuntien renessanssihengisyys (renaissance spirit), jolloin
- ne ovat avoimia, suvaitsevaisia, täynnä älyllistä energiaa ja sitoutumista oppimiseen;
- niillä on vahva käsitys omasta roolistaan maailmassa ja käsitys missiosta tai tahdosta;
- ne hyötyvät lähes aina vahvoista julkisista ja yksityisistä instituutioista;
- niillä on valtiokoneisto, joka aktiivisesti edistää kilpailuetua;
- ne ilmentävät moniarvoista ajatusten yhteentörmäystä ja monista taustoista tulevien ihmisten kykyä tarjota kykyjään ja menestyä. (3).
Tämä RAND -tutkimus pyrkii hillitsemään kansallinen kunnianhimon (ambition, a la MAGA) tai yhteisöllisen moniarvoisuuden (pluralism, a la WOKE) estotonta edistämistä, sillä ne molemmat asettavat omalla tavallaan rajoituksia ”vapaalle kilpailulle”. Toisin kävi: MAGA voitti!
Suomen hallitus palaa kuokanvarteen pellon reunalle
Suomen nykyhallituksella on kuvitelma, että Suomen talousongelmat ratkeavat velkajarrusta painamalla – todella painavalla jalalla. Velkajarru ei kuitenkaan ole väline Suomen talouden ulkoisen tasapainostrategian, siis uuden suonkuokkijan tarinan kehittämiseen. Päinvastoin: se sitoo meidät MAGA -pappilan torppariksi, aseistamaan rajapeltoja.
Velkajarru vaikuttaa ennen kaikkea julkisen ja yksityisen rahoitusaseman jakoon. Se ei itsessään korjaa Suomen talouden positiivisen nettoviennin haastetta: me elämme juuri tuonnin ja viennin pitkäaikaisen positiivisen tasapainon varassa. Pysyvä ulkoinen tasapaino syntyy vain viennin laadun, tuottavuuden ja energia/tuontiriippuvuuden vähentämisen kautta. Jotta velkajarru ja ulkoinen tasapaino eivät ajautuisi ristiriitaan, sen rinnalle tarvitaan:
- Tuottavuus- ja kasvuagenda (T&K, osaaminen, sähköistyminen/energiaomavaraisuus, logistiikka, lupaprosessit),
- Vientivetoiset investoinnit (myös julkisen rooli “katalyyttinä”),
- Kotimaisen pääomanmuodostuksen vahvistus (pääomamarkkinat, eläke- ja institutionaalisten sijoittajien kannusteet, skaalautuvat pk-yritykset),
- Työmarkkinoiden ja kustannuskilpailukyvyn ratkaisut, jotka parantavat reaalista vaihtosuhdetta ilman, että leikataan tulevaa kasvukapasiteettia.
Tarvitaan siis uusi tarina suonkuokkijasta, siihen ei rajapeltojen miinoittaminen riitä, ei alkuunkaan.
Suo, kuokka ja Jussi – nyt!
”Suo” on tätä nykyä koko kotimaapallomme pinnan peittävä ohuen ohut elämän tekstuuri.
”Kuokka” on se valtava, koko kotimaapallomme kattava informaation/kaupunkiyhteisöjen/tuotannon/rahoituksen -järjestelmä, joka realisoi pelkällä lupausrahalla hulvattomasti pääomitettuja tulevaisuuden unelmia.
”Jussit” ovat – itse sitä usein tietämättä – sidoksissa toisten ihmisten työhön ja aherrukseen ylt ympäri maailmaa. Kuluttajana he ovat monessa mielessä universaaleja – rahan välityksellä. Työntekijöinä, palkkatyöläisinä, he realisoivat toisten, siis pääomittajien omimaa ja omistamaa kuvitelmaa tulevaisuudesta ja sen perustaksi oletettua rajatonta ja loputonta ”suota”.
Haasteemme on nyt, kuinka sovitamme yhteen ”suon”, kotimaapallomme elämäntekstuurin ja ihmisyhteisöt kaikkinensa, ”Jussit ja Maijat”, yhteen kestävällä ja toinen toistaan toisiaan uusintavalla tavalla?
Millainen on se ”kuokka”, joka ei antaisi mahdollisuutta rikkoa tai tuhota ”suota”, elämäntekstuuria mutta joka kuitenkin takaisi kaikille kohtuulliset elämän ehdot?
Siirrytäänpä hetkeksi pellon reunalta sepän pajaan. Seppä – kuten kaikki käsityöläiset – asettaa ja ratkaisee yhtä aikaa, keskinäisissä suhteissaan ja yhteen sopivalla tavalla vähintäänkin neljä kysymystä: miten asiat ovat (tosi), kuinka ne ovat, kun ne ovat hyvin (hyvä), kuinka ne kauniisti saadaan toteutettua (kaunis) ja kuinka saatu tulos yhteisössä hyödynnetään (reilu).
Näin tapahtuu tiedollisen, yhteisöllisen, esteettisen ja eettisen säikeen kutoutuminen yhteen elämän tekstuuriksi. Se onkin vaatimus, joka nyt on asetettava ”kuokalle”, nykyiselle informaation/kaupunkiyhteisöjen/tuotannon/rahoituksen -järjestelmälle.
Huomaammekin, että juuri tämä järjestelmä nykymuodossaan on ”vihollinen” niin MAGA- kuin WOKE -liikkeellekin. Molemmilla on yhteinen kaipuu välittömämpään suhteeseen ulkoisen ja sisäisen luonnon kanssa, mutta ratkaisevat kaipuunsa kovin eri tavoin ja ovat molemmat etsinnässään riippuvaisia ”vihollisestaan”, teollis-teknisestä koneistosta, alusta-ekonomiasta ja tulevaisuuden rahamittaisesta pääomittamista.
MAGA ankkuroituu maahan ja tosityöhön (autenttinen, ”omannäköinen” elämä, perhe, uskonto, kansa, paikkasidonnaisuus; omistajuus, metsästys, maanviljely, pienteollisuus).
WOKE etsii resonanssia luonnon kanssa (oman kokemuksen oikeutus ja puolustus ilman portinvartijoita, moninaisuus, luonnon haavoittuvuuksien tunnistus; planetaariset rajat, altistusten tasaus).
Itse ymmärrän kulttuurin sisäisen ja ulkoisen luonnon suhteena, siis niiden toinen toistaa tukevana, yhteisöllisenä ylläpitämisenä ja uusintamisena (commoing reproduction).
Ekologinen realismi pakottaa meidät rajaamaan nyt pois luonnon tuhoamisen (abusus), jolloin omistamisen ehdot muuntuvat: Dominium, tuhomisvalta kääntyy Custodium’iksi, huolenpidoksi ja ylläpitämiseksi (5). Kysymys on siis tilan, kuten kansallisvaltion
- Sisäisestä huolenpidosta: osallisuus, vastavuoroisuus, tunnustaminen,
- Ulkoisesta huolenpidosta: aine-/energiavirtojen kestävä hallinta planetaarisissa rajoissa,
- Välityksistä: läpinäkyvät, osallistavat instituutiot,
- Aikajänteestä: ylisukupolvinen uusintaminen sekä ekologisesti että sosiaalisesti.
Uuden suonkuokkijatarinan alussa on siis ekologinen realismi, kanssalaisuus, ekologinen demokratia ja kohtuutalous: kohtuus kaikessa, kaikille, kaikkialla ja alati. Siinä olisi suomalaisten viesti maailmalle!
Viitteet
(1) Address by the President Volodymyr Zelenskyy 05.10.2025 Official website
(2) Hautala, M. 2025. Suomen uusi menestystarina on rakennettava omin ponnistuksin, sillä muut eivät nosta meitä suosta. Kolumni HS 06.10.2025
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011540565.html
(3) MAZARR, M. J. 2022. The Societal Foundations of National Competitiveness. RAND Corporation. https://www.rand.org/pubs/research_reports/RRA499-1.html
(4) Varoufakis, Y. 2011. Europe after the Minotaur: Greece and the Future of the Global Economy Zed Books. Kindle Edition.
Varoufakis, Yanis. 2023. Technofeudalism: What Killed Capitalism Vintage. Kindle Edition.
(5) ks laajemmin:
Volanen, M. V. 2025. Ekologisen demokratian oikeusperusta. Vasemmisto.nyt! blogi 05,102025.
KUVA YLE:
https://share.google/images/npmTnecVGPcTGzPFe
Olen käynyt pitkän keskustelun tematiikasta ChatGPT(5)Thinking kanssa.