PISA ja maailmanmeno

Suomen neljän tiedeakatemian yhteistyöelin Suomen Tiedeakatemiat -yhteistyöneuvosto järjesti 19.03.2026 Tieteiden talolla PISA-seminaarin. 

Avaussanat sanoi Mikko Hupa (Suomen Tiedeakatemiat). Alustuksen pitivät Tommi Karjalainen, (opetus- ja kulttuuriministeriö), Arto Ahonen, (Jyväskylän yliopiston PISA-tutkimuksen kansallinen keskus), Eero Kitunen (Haukilahden lukio) ja Salla Venäläinen (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi)). Päätössanat piti Jan Sundberg (Suomen Tiedeakatemiat/Suomen Tiedeseura)

Seminaaria motivoitiin näin:

”PISA (Programme for International Student Assessment) on OECD:n koordinoima kansainvälinen tutkimus, joka arvioi 15-vuotiaiden oppilaiden osaamista lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Suomi on ollut mukana PISA-tutkimuksessa sen alusta lähtien, vuodesta 2000. 

Alkuvuosien huipputulokset nostivat suomalaisen koulutusjärjestelmän kansainväliseen valokeilaan. Viime vuosina kehitys on kuitenkin ollut huolestuttavaa; oppimistulokset ovat laskeneet kaikilla osa-alueilla, ja erot oppilaiden välillä ovat kasvaneet.

Miksi näin on tapahtunut? Mitä tiedämme taustatekijöistä ja trendeistä? Entä mitä voimme tehdä, jotta suunta saadaan käännettyä?”

Valitettavasti saimme kyllä erinomaisen katsauksen PISA -tutkimusten taustaan ja tuloksiin, mutta emme vastausta kysymykseen ”miksi näin on tapahtunut?”, yrittämättäkään vastata kysymykseen ”entä mitä voimme tehdä, jotta suunta saadaan käännettyä?”

Päätössanat pitänyt Jan Sundberg yritti edes hieman avata ovea tulevaan ”soft power + hard power = smart power” -tematiikalla. Tämä yllätti minut täysin.

Tämä slogaani on lähtöisin Yhdysvaltain ulkopoliittisesta keskustelusta 2000-luvun alusta. “Soft power” on Joseph Nyen tunnetuksi tekemä käsite: sillä tarkoitetaan kykyä saada muut toimimaan haluttuun suuntaan vetovoiman, legitimiteetin, kulttuurin, arvojen ja diplomatian avulla, eikä ensisijaisesti pakolla tai rahallisilla kannustimilla. Nye määritteli myöhemmin “smart powerin” strategiaksi, jossa kovan vallan keinot (armeija, pakotteet, pakko) ja pehmeän vallan keinot yhdistetään tarkoituksenmukaisesti. Sittemmin mm. Suzanne Nossel käytti sitä vuonna 2004 Foreign Affairs -lehden artikkelissa “Smart Power”. Siinä ajatus oli, että Yhdysvallat ei voi nojata pelkkään sotilaalliseen ylivoimaan, vaan sen täytyy yhdistää sotilaallinen, taloudellinen, institutionaalinen ja normatiivinen vaikutusvalta.

Tässäkö on siis kehys sille, että PISA tulosten suunta saadaan käännettyä?  Enpä usko, en lainkaan. Miksi?

Koulutussosiologit vastaavat
Helsingin yliopiston laajan kansainvälisen hankkeen ”Comparative Analytics of Dynamics in Education Politics” (CADEP) yhteenvetokirjassa ”Dynamics in Education Politics: Understanding and Explaining the Finnish Case” (Hannu Simola, Jaakko Kauko, Janne Varjo, Mira Kalalahti, Fritjof Sahlström, ROUDLEDGE, 2017) listataan syitä ja seurauksia Taulukon 7.2 osoittamalla tavalla.

Kysymys on siis

• Koulutuspolitiikan dynamiikan,
• Politiikan ja hallinnon dynamiikan,
• Koulutusperheiden strategioiden dynamiikan ja
• Luokkahuonekulttuurin dynamiikan 

analyyttisdynaamisesta kokonaisuudesta. Eikä siinä vielä kaikki, ei alkuunkaan.

Suomen tilanne

HS:ssa (02.03.2026) Akavan puheenjohtaja Maria Löfgren ja Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn yhtyivät Vieraskynä kirjoituksessaan viime päivinä niin monien työantajatahojen (kuten Teknologiateollisuus)  ilmaisemaan huoleen suomalaisesta osaamisesta, todeten mm.

”Jos korkeakoulutettujen osuus nuorista aikuisista nostetaan 50 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä, kehitys saadaan juuri ja juuri vakautettua. Se ei kuitenkaan riitä ylläpitämään kilpailukykyä ja turvaamaan kasvua. Selkeä kasvu-ura edellyttää, että korkeakoulutettujen osuus nousee 70 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä.”

Korkeakoulutuksen aloituspaikkoja on nyt noin 55 000 ja 18 -vuotiaiden ikäluokka on vajaat 65000.  Suomessa on tätä nykyä reilut 9 korkeakoulutuksen aloituspaikkaa 10 toisen asteen tutkinnon suorittanutta kohden, joillakin alueilla jopa yli 15 paikkaa 10 kohden. 18 -vuotiaiden ikäluokka pienenee vajaalla 11 000 vuoteen 2040 mennessä. Väestömäärän vakauttaminen vaatisi noin 44000 nettomaahanmuuttajaa vuosittain. (ETLA).

Kun korkeakoulutuksen läpäisyaste on noin kolme neljäsosaa aloittaneista runsaassa 7 vuodessa, tulisi ehdotetun 70 prosentin tason saavuttamiseksi lähes koko ikäluokan aloittaa korkeakoulutus toisen asteen koulutuksen jälkeen. 

Istuva hallitus uskoo ja toivoo, että Suomi selviää tästä haasteesta velkajarrua painamalla ja sotateollisuuden kaasua lisäämällä. Se tarkoittaa, että lähes kaikki tarvittava tieto ja taito on tuotava Suomeen jostakin muualta niin halvalla kuin mahdollista, kun rahat eivät riitä oman kansan sivistämiseen aikakautemme vaatimalla tavalla. Se on umpikuja

Kun OKM:n laati juuri Peruskouluvision vuoteen 2045 ilman strategiaa, luulisin, että nyt olisi syytä kehittää koko koulutusjärjestelmästämme visio samaan aikamittaan, nyt strategian kanssa – ts. mitä kaikkea vaatii Suomen yhteiskunnalta ja taloudelta ratkaista viisi eksistentiaalista haastetta:

Ulkopoliittinen realismi, ei sotia Suomeen

Ekologinen realismi, kestävän kehityksen toteuttaminen

Väestön ikärakenne, työperäisen maahanmuuton ja kotouttamisen toteuttaminen

Teknologinen kehitys, tekoälyn ohjaaminen

Kansantalous, Suomen positiivisen vaihtotaseen ylläpitäminen pitkässä juoksussa. 

Suomen Tiedeakatemiat -yhteistyöneuvoston onkin syytä kutsua tulevaan seminaarinsa alustamaan yhteiskunta-, ympäristö-, väestörakenne- ja taloustieteilijöitä. Joku kulttuuritutkijakin olisi paikallaan. Kysymys on ekologisen sivilisaation toteuttamisesta.