Saatteeksi:
Europarlamenttaarikkomme Li Andersson Ylen Aamussa (02.04.2026):
”Minulle maistuu todellakin eurooppalainen NATO” (1)
Li selventää kantaansa vielä omassa FB- postauksessaan näin:
– On hyvä, että niin Natoa kuin muuta turvallisuusyhteistyötä kehitetään mahdollisimman pitkälle riippumattomaksi Yhdysvalloista. Trump ei ole Euroopan liittolainen ja Euroopan ei tule olla asemassa, jossa sitä voidaan jatkuvasti kiristää.
– EU:n tulee Ukrainan tukemisen lisäksi keskittyä sekä energiakriisiin vastaamiseen sekä fossiilienergiasta irtaantumiseen. Kansalaiset eivät ole selvinneet edellisestä elinkustannuskriisistä, kun nyt tulee uusi hintashokki Trumpin hintojen muodossa. … Tähän asti äärioikeisto ja oikeisto ovat lykänneet ja vesittäneet kaikkia toimia, joilla fossiilienergiariippuvuutta on ollut tarkoitus vähentää. Tämä riippuvuus on niin turvallisuuspoliittinen, ympäristöllinen kuin sosiaalinen katastrofi, ja suuntaa on muutettava heti.” (2)
Tästä voin olla pitkälti yhtä mieltä. Käsitykseni mukaan haasteemme on paljon syvemmällä Euroopan historiassa. Tässä oma tämän hetkinen ajatukseni.
“USA is out, Europe UP, Eurasia in”
Kylmän sodan ajan USA-johtoista Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria tiivisti tunnettu iskulause: “Russia out, Germany down, USA in.” Sen logiikka oli yksinkertainen. Neuvostoliitto oli pidettävä loitolla, Saksan voima sidottava osaksi läntistä järjestystä ja Yhdysvallat ankkuroida pysyvästi Euroopan turvallisuuden takaajaksi. Myöhemmin, Neuvostoliiton hajottua, tähän liittyi vielä yksi käytännöllinen huoli: ettei Venäjän halpa energia ja Saksan vahva teollisuus muodostaisi yhdistelmää, joka haastaisi liiaksi Yhdysvaltain taloudellista asemaa.
Tämä asetelma kantoi vuosikymmeniä. Nyt se murtuu. Jos ja kun Yhdysvaltain sitoutuminen Eurooppaan ei enää ole itsestään selvää, ei murene vain yksi liittolaisuuden osatekijä, vaan murenee koko se turvallisuuspoliittinen kehys, jonka varaan sodanjälkeinen Eurooppa rakennettiin.
Juuri siksi ei riitä, että puhutaan vain “eurooppalaisemmasta Natosta” tai puolustusmenojen kasvattamisesta. NATOn ydin on ollut transatlanttisessa suhteessa. Jos ja kun tämä suhde alkaa hajota, ei voi olla enää entisen kaltaista transatlanttista Natoa. Silloin Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria ei voi paikata pelkillä teknisillä korjauksilla. Se on ajateltava uudelleen perusteitaan myöten.
Tämä uudelleenajattelu alkaa yksinkertaisesta mutta Euroopalle vaikeasta tunnustuksesta: myös Euroopan on tunnustettava maantieteensä. Eurooppa ei ole irrallinen saari eikä historian ulkopuolinen moraalinen näyttämö. Se on Euraasian länsireunan pieni niemimaa. Sen turvallisuutta ei voida rakentaa kestävällä tavalla kuvittelemalla, että maantiede voitaisiin kumota poliittisella tahdolla tai sotilaallisilla liittoumilla.
Euroopan on tunnustettava myös historiansa. Valistuksen, kolonialismin, teollistumisen ja rahamittaisen globalisaation myötä se oppi katsomaan itseään maailman järjestäjänä, hallitsijana ja kehityksen mittapuuna. Tällä kehityksellä oli kiistattomia saavutuksia. Mutta sillä oli myös hintansa: kansojen alistaminen, luonnon riistäminen ja sellainen edistyskäsitys, joka irrotti ihmisen omista aineellisista ja ekologisista ehdoistaan. Juuri tästä historiallisesta perinnöstä kasvoi myös nykyinen ekologinen kriisi.
Siksi Euroopan nousua ei voida ymmärtää vain sotilaallisena vahvistumisena. Jos Europe UP tarkoittaa vain varustautumista, blokkiutumista ja uuden vastakkainasettelun järjestämistä, Eurooppa jää vanhan geopoliittisen logiikan vangiksi. Se ei ylitä kriisiään, vaan toistaa sitä uudessa muodossa. Ekologisen sivilisaation näkökulmasta Euroopan nousu tarkoittaa jotakin vaativampaa: kykyä järjestää turvallisuus, talous, tuotanto ja demokratia ekologisen realismin ehdoilla.
Turvallisuus ei tällöin tarkoita vain suojaa ulkoista vihollista vastaan. Se tarkoittaa myös yhteiskunnan kykyä uusintaa omat aineelliset, sosiaaliset ja ekologiset edellytyksensä. Energia, ruoka, vesi, infrastruktuuri, teknologiset riippuvuudet, ympäristökuormitus, sosiaalinen eheys ja demokraattinen legitimiteetti eivät ole turvallisuuden sivukysymyksiä. Ne ovat sen ydintä. Turvallisuusarkkitehtuuri on edelleen välttämätön, mutta se ei yksin kanna, jos yhteiskunnan oma uusintamisperusta murenee.
Tästä seuraa ratkaiseva johtopäätös: Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria ei voida rakentaa kestävästi vain against-logiikalla. Vastakkainasettelulla on paikkansa maailmassa, jossa on todellisia uhkia. Mutta jos koko järjestys rakennetaan pysyvän torjunnan, viholliskuvien ja blokkien varaan, se alkaa lopulta itse tuottaa juuri sitä epävarmuutta, jota sen piti torjua.
Siksi myös ilmaisu “Eurasia in” on ymmärrettävä oikein. Se ei tarkoita sulautumista mihinkään blokkiin eikä alistumista kenenkään etupiiriin. Se tarkoittaa sen tunnustamista, että Euroopan turvallisuus on rakennettava oman maantieteensä, historiansa ja keskinäisriippuvuuksiensa todellisuudessa. Ei irrallaan Euraasiasta, vaan osana sitä. Ei pysyvän vihollisuuden varaan, vaan sellaisen järjestyksen varaan, jossa puolustuskyky ja rinnakkaiselon ehdot voidaan ajatella yhdessä.
Tämä edellyttää myös valistuksen perinteen uudelleentulkintaa. Moderni valistus vapautti tiedon ja tuotannon voimia, mutta se rakensi samalla jyrkkää eroa ihmisen ja luonnon, subjektin ja objektin, kulttuurin ja ulkoisen maailman välille. Ekologinen sivilisaatio ei voi rakentua tämän asetelman varaan. Se tarvitsee toisenlaisen valistuksen: ei ulkoisen hallinnan järkeä, vaan osallistuvaa, reunaehdot tunnustavaa järkeä. Toisin sanoen sitä on täydennettävä ajatuksella ekologista demokratiasta ja syvähumanismista (3)
“USA is out, Europe UP, Eurasia in” ei ole pelkkä uusi iskulause. Se on ehdotus uudesta historiallisesta suunnasta. Se tarkoittaa Eurooppaa, joka nousee ekologisen sivilisaation toimijaksi Euraasian länsireunalla. Eurooppaa, joka kykenee puolustamaan itseään, mutta ei rakenna tulevaisuuttaan pysyvän vihollisuuden varaan. Eurooppaa, joka tunnistaa maantieteensä, historiansa ja ekologiset ehtonsa — ja rakentaa turvallisuutensa niiden kanssa, ei niitä vastaan.
Viitteet
(1) YLE Aamu 02.04.2026
https://areena.yle.fi/1-76113365
(2) Li Andersson, FB postaus o3.04.2026
(3) ks esim.
Volanen, m. V. 2026. , The Idea of Deep Humanism (February 14, 2026). Preprint, Available at SSRN: https://ssrn.com/abstract=6236819 or http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.6236819