Taloudellinen liberalismi sai eduskuntavaaleissa suojamuurikseen kulttuurisen konservatismin. Tämän kulissin suojissa tullaan tekemään Suomen lähihistorian suurimmat ja jyrkimmät kansan suuren enemmistön etujen vastaiset leikkaukset ja palveluiden alasajot. Hankkeessa olevan yhteiskuntasopimuksen ainoa tavoite on saada ay-liike, jos ei nyt suoraan sitoutumaan, niin ainakin hiljaiseksi yhtiömieheksi tähän lahtaukseen.
Miksi tässä näin kävi?
Vasemmistoliitto halusi samaistua kulttuuriseen liberalismiin mutta ei taloudelliseen liberalismiin. Kultuurinen ja taloudellinen liberalismi ovat kuitenkin saman äidin identtiset kaksoset: kansanvälisen finanssikapitalismin pakonomainen levittäytyminen yli maapallon edellyttää kaikkien niiden ruosteisten yhteiskunnalisten sidosten rikkirepimistä, jotka rajoittavat rahan tekemistä rahasta, making money.
Kun vasemmistoliitto samaistui kulttuuriseen liberalismiin mutta ei taloudelliseen liberalismiin, se avasi portin kulttuurisen konservatismin ja taloudellisen liberalismin liitolle: kaikki ne, jotka säikähtivät taloudellisen liberalismin pakonomaista ja yhäti yltyvää sosiaalisten suhteiden rikkirepimistä, jokaisen oman arjen murtamista, saattoivat kääntää pelon uhkaksi ja uhkan vihaksi niitä muita, erilaisia kohtaan. Tähän tarttuivat perussuomalaiset, eritoten vaalien viimeisillä viikoilla somessa.
Siten taloudellisen systeemimme sujuvan toiminnan vaatima sisäinen itsetuhoituus, rakenteellinen väkivalta ei saanut vasemmistoliitolta poliittista eikä kulttuurista tulkintaa – eikä siten toiminnallista sisältöä ja kohdetta.
Niinpä verrattuna vuoden 2011 eduskuntavaaleihin, kunnissa joissa menetimme eniten suhteellista ääniosuuttamme, oli keskimääräistä enemmän eläkeläisiä, työttömyyttä, keskituloisia, ammattikoulutettuja ja vähemmän teollisia työpaikkoja kuin niissä, joissa lisäsimme ääniosuuttamme.
Vaalipäivänä saatujen äänien määrä suhteessa ennakkoääniin oli suurinta niissä kunnissa, joissa oli enemmän korkeakoulutetettuja, korkeatuloisia, palvelutyöpaikkoja, tuloja ja väestöä kuin niissä kunnissa, joissa saimme sunsaasti ennakkoääniä. Näissä kunnissa oli puolestaan enemmän työttömiä, eläkeläisiä, huonosti koulutettuja, vähä- ja keskituloisia ja alkutuotannon työpaikkoja (Tilastokeskuksen vaali- ja aluetilastot 2015).
Voitto
Vasemmistoliitto voitti itsensä ja edustuksellisen, taloudellisesti jo Suomessakin osin korruptoituneen vaali-instituution hyväksyessään ensi kertaa ekonomistien valtavirrasta poiketen keynesiläissävytteisen kokonaistaloudellista kysyntää korostavan talousohjelman.
Epäselväksi jäi miten voiton ja rahan tekemiseen keskittyneessä kansainvälisessä finanssikapitalismissa massiivinenkaan elvytysraha siirtyisi reaalitalouden ja uusien työpaikkojen synnyttämiseen. Ongelma, jota ei ole ratkaistu Suomessa eikä Euroopassa, eikä Vasemmistoliitollakaan ollut tähän järkeenkäypää ja havainnollista ajatusta.
Keynesiläisyys on makrotaloutta. Se ei ole sisänsä vasemmistolaista tai oikeistolaista. Se antaa mahdollisuuden miettiä ratkaisua finanssikapitalismin systeemiongelmaan, joka ilmenee varallisuuden ennennäkemättömänä kasautumisena joidenkin harvojen käsiin, voittojen ja sitä kautta investointien ehtymisen synnyttäminä vakavina talouskriiseinä sekä luonnon kiihtyvänä tuhoamisena. Keynesiläisyys ei kuitenkaan haasta kapitalismia vaan yrittää parantaa sitä akuutin kriisin yli.
Häviön jälkeen voitto
Vihreät onnistuivat kaappaamaan vaaleissa itselleen edistyksellisyyden sädekehän. Vasemmistoliiton retoriikassa vihreä ja punainen sotkeentuivat epämääräisen ruskeaksi: hieman punaisempaa, kyllä, mutta hieman hailakampaa vihreää.
Vihreiden edistyksellisyys jää lehtivihreäksi koskapa he eivät aseta edistystä suhteessa työhön kuten vasemmisto: Vasemmiston ja työväenliikkeen pitkän perintö sitoo edistyksen työhön, viime kädessä vapaaseen työhön.
Edistystä on rakentaa yhteisöjä, joissa jokaisen yksilön vapaa kehitys on kaikkien vapaan kehityksen ehto. Nämä yhteisöt ovat vapaan työn yhteisöjä, ts. jokainen työtätekevä on mukana päättämässä mitä, miksi, milloin, miten ja missä työt tehdään ja tulokset jaetaan.
Vain vapaan työn kautta kehittyy itse kullekin riittävän moninainen, rikas ja välttämätön valistuksen ja sivistyksen läpitunkema tieto, taito ja tahto asettaa, arvottaa ja ratkaista aikakautemme perusongelmia, nyt eritoten ympäristökysymyksiin liittyen.
Edistyksellisyys ei siis ole vain menneen, jo aikansa eläneen purkamista – liberalismia – vaan myös tulevan rakentamista ja turvaamista.
Jos Vasemmistoliitto haluaa voittaa edustuksellisen vaali-instituution ja vaalit on meidän pystyttävä rakentamaan yhteen talouspolitiikka, ympäristöpolitiikka ja kulttuurinen edistys. Vihjeen kulttuurisesta edistyksestä antaa ne harvat, mutta meidän kaikkien tuntemat Marxin lausahdukset tulevasta: Kehitetään yhteisöjä, joissa ”jokaisen vapaa kehitys on kaikkien vapaan kehityksen ehto” tai ”jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan”.
Talouden puolella minusta Vasemmistoliitossa olisi syytä käydä perusteellinen muualla maailmassa kiihkeänä vellova keskustelu Marxin ja Keynesin suhteesta.
## Epäonnistumiseemme turvallisuuspolitiikassa palaan myöhemmin.
Ensiksi kommentoin tuon käsitteen käyttöä. Kysymys nykyisessä finanssi- ja talouspolitiikassa ei ole suinkaan mistään liberalistisesta talouspolitiikasta vaan uusliberalistisesta ja ne taatusti ovat aivan eri asioita. Volanen voi olla merkittäväkin tiedemies, mutta Smith ja Marx lienee tullut käsitteiden osalta vähän huonosti luettua. Liberalistinen talous ei ota yhetiskunnan tukia vastaan ja se ei laita kilpailussa töppäilleitä yrittäjiä ja pankkeja niin suurella volyymillä, että heidän töppäilynsä sitten käännetäänkin ensin valtion piikkiin valtion velaksi ja sen jälkeen veronmaksajienkin velaksi kaikilla mahdollisilla tasoilla kiristäen juuri heikommassa jamassa olevia kansalaisia. Taloudellisessa liberalismissa olisi saaneet Ranskan, Saksan, Englannin ja Tanskankin pankit surutta mennä nurin , jos olivat holtittomasti antaneet lainaa sijoittajille ja sen seurauksena olisi sijoitustoiminnan kohteet jääneetkin myymättä. Matkalaiset ovat kertoneet näissä eteläisen Euroopan EMU-maissa törröttävistä keskeneräisistä taloistakin. Ei niitä töppöjä ole tavallinen työtätekevä kansa tehnyt, vaan sen ovat voiuton maksimoinnin himossaan tehneetkin surpankit ja sijoittajat. Uusliberalismin hirveys onkin juuri siinä, että tappiot yhteiskunnallistetaan, mutta voitot yksityistetään. Ja se ei ole taatusti mitään taloudellista liberalismia, vaan se onkin itseasiassa taloudellista uusliberalismia.
Vastaan itselleni, kun ei näy kelpaavan vastaukseksi edellisiin kommentteihin. Onko Vasemmistolla varaa estää avoin keskustelu näistä asioista enää näillä sivuillaan. Olen aina kirjoittanut omalla nimelläni ja en ole koskaan havainnut minunkaan nimeäni kenenkään muunkaan omiinsa käyttäneen , vaan kaikki todellakin ovat olleet minun kirjoittamiani.
Kelpaa hyvin! En vain ole ihan joka hetki koneeni ääressä. Systeemi edellyttää minulta kuittausta.
Kysymys taloudellisen liberalismin ja taloudellisen uusliberalismin suhteesta on olennainen mutta ei niin yksioikoinen ja yksiselitteinen kuin annat ymmärtää. Tarkoitukseni on arvioida tätäkin artikkelissan, joka käsittelee työnarvoteoriaa.
No sepä se, ainahan siitä on kysymys, mennäänkö sen asian pimeään nurkkaan vai sen valoisaan nurkkaan vai otetaanko se homma aivan kokonaisuudessaan huomioon ja sen perusteella katsotaan . mitä se onkaan. Selalinenko siis voi olla liberaslimia, että vain suuromsitajilla on vapaat kädet ja finassipankeilla ja kaikella muulla on vain vastuu ottaa heidänkin töppäilynsä omalle vastuulleen. Jos jollakin ihmisellä on vain samanlaiset korvat, kuin toisella ihmiselläja ihon väri onkin aivan toinen, niin ei heitä millään muotoa mainita samaan ihmisrotuun kuuluvaksi, vaikka kuuluvatkin samaan universaaliiin ihmiskuntaan.
Talousjärjestelmä on joko sääntelytaloutta tai liberalistista taloutta . Siis makrotasolla. Uusliberalistinen talous, joka mikä on sääntelytaloutta ja kenes laskuun se sitä onkin. Sehän näkyy koko talousjärjestelmän tuloksista. Rikkaat rikastuvat tajutonta vauhtia, pankit keräävät käsittämättömän hulppeita voittoja ja silti maastamme ei löydy tästä koko solokkunelikosta eli finanssimaailmasta edes rahaa tarvittavaan sijoitustoimintaan ja uusinvestointeihin, vaan lähes kaikki näkyy ainakin tilastojen valossa valuvankin jonnekin kansallisen taloutemme ulkopuolelle. Mitä ennemmän valtiovalta jakamalla pörssivoitoille ja finanssipääomillemme verohelpotuksia houkutellakseen maamme markkinoille sijoitushalukkaita ihmisiä rahoittamaan yritystoimintaamme, sitä hanakammin raha näyttääkin liukenevan taloutemme ulkopuolelle. Hallitusten ja eduskunnan antamista uusista verohelpotuksista tulee yrityksille vain lisää voittoa, jonka perusteella on aihetta jakaa yritysjohtajille lisää bonuksia ja osakkeen omistajille entistäkin hulppeampia voittoja ja se on siinä. Mitään ei palaa siihen tarkoitukseen, joilla luuloilla ”hyväuskoiset” poliitikot maamme hallituksessa ja eduskunnassa ovatkin päätöksillään olleet niitä verohelpotuksia antaamssa. Onhan niitä Eu:ssakin valtioita, joilla on hyvinkin ne konstit hallussa, jolla omassa maassa voittoina saatu raha onkin hyvä laittaakin juuri siinä yrityksessä poikimaan eikä ottaa sitä ulos ja viedä pois. .Yritystoimintaan takaisin sijoitetut investointeihin laitettavat voitot tulisi olla verottomia ja vastaavasti sitten osakkeenomistajille jaettaville voitoille pitäisi laittaa moninkertainen vero. Yrityksen johdon bonukset voisi 100 prosenttisesti verottaa tällöin pois, jos niitä sitten tämän jälkeen palijo jäisikään.
Eikö kellot silloin yhtään soineet kun Vihreät ajoi jotain 2%-vähemmistö-juttua innokkaasti ja puhemieheksi saatiin Stubb ? Tuo tavoite löytyy Vihreiden poliittisista linjauksista ja ajoi kansaa muualle siinä määrin että tuli rajusti takkiin SDP: lle ja Kokoomukselle kun sukset meni ristiin mihin ihmiset ovat perinteisesti tottuneet. Ei aina katsottu noiden perässä menijöitä hyvällä silmällä. Ei noilla Sateenkaari-juttuihin sitoutumisella päästä lopulta muualle kuin samankokoiseksi ryhmäksi selitti sen asian mitenpäin hyvänsä. Vihreät ujuttavat juttujaan mieluusti joka suuntaan ja ne saa ihmeen paljon näkyvyyttä. Ei toiselle Vihreälle puolueelle ole kysyntää, Vihreät-puolue on jo olemassa ja kaikki hyöty menee niille työstä minkä muut tekevät niiden hyväksi kovalla innolla. Toki havaintoni voidaan leimata ”väärä linjaiseksi” ja jatkaa kuten tähänkin asti.
Merkillistä on se että vikaa haetaan usein johtajasta eikä nähdä mitään muuta mitä ympärillä tapahtuu.
Vaalien aikana tulleen viestin mukaan ne, jotka olivat jaksaneet selvittää Vsemmiston periaatteet, tavoitteet ja keinot tulivat mukaan. Viestinnässä on kehitettävää, hyvä puoli on se, että kriittinen keskustelu on siinä luonnollinen osa