Kansanäänestys Britannian EU-erosta tuotti tietysti kirjainlyhenteen Brexit. Olihan sitä ennen jo syntynyt Kreikan velkakriisin siivittämänä spekulaatioita – tai suorastaan vaatimuksia Suomessakin – Crexitistä. Tänään vilautellaan jo Ranskan, Hollannin ja Italian äänestyksiä erosta, jopa mahdollisuutta Swexitistä jne. jne.
Brexitin toteutuminen on tänään shokki ja surun päivä kaikille meille, jotka viime päivien gallupit jo tuudittivat jonkinlaiseen varmuuteen, että Britannia kaikesta huolimatta jatkaa unionin jäsenmaana. Niin ei siis tapahdu, vaan Britannia ja EU aloittavat neuvottelut siitä, milloin ero astuu voimaan, ja miten Britannian ja EU:n keskinäiset suhteet järjestetään sen jälkeen. Kaikkeen tähän menee pari vuotta, ehkä kauaemmin.
Britannia, kuten muistettaneen, ei ollut Euroopan hiili- ja teräsunionista alkunsa saaneen Euroopan unionin alkuperäinen jäsen. Britannia liittyi unioniin kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1975. Sen asennetta unionia kohtaan on kaiken aikaa leimannut etäisyys, joka mielestäni johtuu perimmältään siitä kansallisesta traumasta, että Britannia toisessa maailmansodassa menetti imperiuminsa ja maailman johtavan suurvata-aseman.
Tämä tausta selittää sen, että Britannia on halunnut EU:n olevan vain vapaakauppa-alue, ei tiiviimpään poliittiseen integraatioon pyrkivä eurooppalainen valtioliitto. Tausta selittää myös sen täysin virheellisen käsityksen, että unionin ulkopuolella Britannia pärjäisi taloudellisesti paremmin. Jos jotakin tällaista voisikin tapahtua, se koskisi pelkästään Lontoon Cityä, ei pk-yrittäjiä ja palkansaajia. Leave-puoli joutuikin viime kuukausina luopumaan talous-argumentista ja ajautui korostamaan lähes yksinomaan maahanmuutto-argumenttia.
Perimmäinen totuus Brexitin voitosta on siis, että se saavutettiin vetoamalla muukalaiskammoon. Tämä on sitäkin hilpeämpää kun Britannian maahanmuuttajista suurempi osa tulee EU:n ulkopuolelta kuin sen sisältä. Ja esimerkiksi kuuluisa puolalainen putkimies, joka tulee EU:n sisältä, on ollut Britannian taloudelle paljon enemmän hyödyksi kuin taakaksi.
Miksi Britannian ala-arvoinen, mutta kansan keskuudessa kovin suosittu keltainen lehdistö lietsoi viikko toisensa jälkeen muukalaiskammoa? Onko koko vastaus tähän kysymyksee lehtien irtonumeromyynti, levikki ja tuotto? Vai onko taustalla jotakin poliittisempaa? Se on kysymys, jota toivottavasti vielä selvitetään. Brexit on häpeällinen skandaali, joka on vastoin sekä Britannian omaa että muun Euroopan etua.
Niin tai näin. Brexit luo Eurooppaan tilanteen, jossa EU:n idea joudutaan kertaamaan ja arvioimaan jälleen kerran perusteellisesti.
Ehkä Euroopan unioni olisi lähtenyt kehittymään ilman hiili- ja teräsunioniakin. Jostakinhan oli kuitenkin aloitettava. Oli luonnollista aloittaa teräksen tuotannosta, joka on avainasemassa asetuotannossa. Se korosti symbolisesti ja tuki aineellisesti maailmansodan jälkeen sitä poliittista tahtoa, että Saksan ja Ranskan välille on luotava niin vahva side, että se karkottaa sodan vaaran. Kun siis sanotaan, että Euroopan unioni on alunperin rauhanprojekti, se on totista totta.
Eurooppan unionin laajentuminen on perustunut pääasiassa sisämarkkina-logiikkaan. Kannattaa muistaa, että siitä oli Suomessakin kysymys, kun me 1970-luvun puolivälissä järjestimme suhteemme EEC:hen. Kuinka paljon sisämarkkina-logiikka vaikutti Neuvostoliiton vaikutuspiiristä vapautuneiden Itä-Euroopan maiden liittymiseen unioniin, on tietysti jossakin määrin arvailujen varainen kysymys, sillä näissä maissa ratkaiseva motiivi oli halu päästä mahdollisimman etäälle Venäjästä, siis entisen Neuvostoliiton ydinvaltiosta.
Kokonaan eri asia on, että EU:n silloisissa jäsenmaissa sisämarkkinoiden laajeneminen Itä-Eurooppaan toivotettiin tervetulleeksi. Kannattaa muistaa sekin, että oli paljon puhetta myös Venäjän saamisesta tavalla tai toisella mukaan samaan laajenemisen logiikkaan.
Mutta taloudellisen projektin lisäksi unioni on alusta alkaen ollut historiallinen poliittinen projekti, ja tässä suhteessa EU on jatkuvasti vahvistunut. EU on demokraattinen arvoyhteisö, joka edellyttää jäsenmailtaan ihmisoikeuksien ja kansalaisten poliittisten oikeuksien, sekä oikeusvaltion ja demokratian pelisääntöjen kunnioittamista. Jos siis taloudellinen järkevyys ei riitä, niin ainakin tämän asian pitäisi tehdä jokaisesta viisaasta ihmisestä Euroopan unionin idean lämmin kannattaja.
Viime vuosina EU:n kehittämisen perspektiiviin on lisääntyvästi liitetty sosiaalisen Euroopan ajatus. Se tarkoittaa ainakin sosiaalipolitiikan vapaaehtoista koordinointia jäsenmaiden parhaiden käytäntöjen mallin mukaan. Mutta se tarkoittaa myös jo orastavaa lainsäädäntöä tällä alueella.
EU on vielä toivottoman kaukana, että siitä olisi tulossa jäsenmaiden itsenäisyyden riistävä liittovaltio, jolla pelottelulla mm. Suomeen on syntynyt PerSu-puolue. Kaikki tällainen EU-vastainen populistinen argumentointi missä tahansa EU:n jäsenmaassa on falskia, irrationaalista ja oman kansan etujen vastaista. Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että se tunneperäinen nationalismi, johon argumentaatio pohjaa, on totta. Sitä on olemassa runsain määrin ja se on EU-projektin kehittämisen suurin este.
Brexitillä tulee olemaan paljon kaikenlaisia seurausvaikutuksia lähivuosien aikana sekä EU:n jäsenmaissa että unionissa kokonaisuudessaan. Voi vain toivoa, että se poliittinen turbulenssi, jonka Brexit aiheuttaa Euroopassa, johtaa unionin idean kirkastumiseen ja sen legitimiteetin vahvistumiseen. Mikäli näin käy, voimme aikaa myöten toivoa, vaikka siihen menee vuosia, että myös Britannia (eikä vain siitä ehkä irtoava Skotlanti) palaa perheeseen.
Vasemmistoliitossa Brexit epäilemättä vahvistaa sitä keskustelua, jota puolueen piirissä on käyty jonkin verran joko euro-erosta tai euron valuvikojen korjaamisesta. Voin vain sydämestäni toivoa, että puheet Suomen euro-erosta kuolevat saivareena.
Euroon epäilemättä liittyy valuvikoja ja ongelmia, jotka ovat vakavia, mutta pyrkiminen niiden korjaamiseen turvautumalla isolationismiin ja integraatiopolitiikan hylkäämiseen olisi taantumuksellista ja vain ruokkisi lisää Timo Soinin (ja Paavo Väyrysen) politiikkaa. Työtä tekevien ihmisten etu on EU:n integraation syventäminen. Se koskee unionia sekä sisämarkkinoina, demokraattisena arvoyhteisönä, että kehittyvänä sosiaalipoliittisena yhteisönä. Se koskee myös unionia globaalipoliittisena vaikuttajana vakauden ja rauhan turvaamiseksi maailmassa.
Mitä siis euro-ongelmaan tulee, pannaan se olemassa olevalla (ja ehkä lähivuosina kasvavalla) euro-porukalla kuntoon. Olkoon tunnuksemme Fixit!
Kirjoitat, että ” Euroopan Unioni on demokraattinen arvoyhteisö, joka edellyttää jäsenmailtaan ihmisoikeuksien ja kansalaisten poliittisten oikeuksien, sekä oikeusvaltion ja demokraattisten pelisääntöjen noudattamista.” Kaikkia noita oikeuksia ihmisoikeuksista alkaen, oikeusvaltion periaatteita ja demokraattisia pelisääntöjä EU on loukannut viime vuosina, josta ovat joutuneet kärsimään eniten EU:n köyhimmät väestönosat ja alueet, puhumattakaan kriisimaista kuten Kreikka, jossa on koettu sosiaalinen katastrofi. Samaan suuntaan ollaan menossa Suomessakin, kiitos poliitikkojemme ns. kipeitten päätösten… Puheet EU:n sosiaalisesta ulottuvuudestakin ovat tyhjiä, ylimielinen eliitti huolehtii vain omista eduistaan. Todellista remonttia kaivataan koko Euroopan Unionin rakenteisiin. Jätetään se virallinen EU-liturgia vähemmälle.
Puheet” rauhanprojektista” eivät ole uskottavia kun USA änkeää lähelle Venäjän ydinalueita pullistelemaan ja kalistelemaan sapeleitaan, ”rauhanyhteisön” toivottaessa amerikkalaiset pyssyineen ja ohjuksineen tervetulleiksi.
EU on hyvä idea mutta jätkät pilas.
Aarno Koistinen,
Hieman tuosta EU:n suhteesta Yhdysvaltojen sepelinkalisteluun:
Väitätkö, että EU on NATOn marionetti ? Syytätkö EU-kriittisten tahojen tavalla Euroopan Unionia siitä, että se se noudattaisi amerikkalaisten johtaman NATOn käskyjä, ja että näin se palvelisi ensiarvoisesti Yhdysvaltojen strategisia sotilaallisia tavoitteita ?
Todellisuus : NATO perustettiin v.1949 sosialistisen Neuvostoliiton sotilaallisen ylivallan levittäytymistä pelkäävien eurooppalaisten erityisestä pyynnöstä ! Näin eurooppalaiset toimivat nimenomaan pakottaakseen Yhdysvallat sitoutumaan ja lähettämään tuekseen joukkojaan Eurooppaan. Euroopan Unionia ei tuolloin edes ollut olemassa. Tänään eurooppalaiset valtiot, joista varsinkin EU:n uudet itäiset jäsenmaat sekä naapurimaa Suomi, näyttävät pelkäävän Neuvostoliiton ”sijalle” tulleen kapitalistisen Venäjän ekspansiota !
Vaikka v.1991 tapahtuneesta Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien Ranska ja muutamat muut maat ovat halunneet perustaa Euroopan yhteisen puolustusjärjestelmän, niin se ei ole saanut tarpeeksi kannatusta. Euroopan poliittiset johtajat eivät oikein tunnu vakavasti uskovan, että EU:n oma puolustuslaitos kykenisi Naton sijasta puolustamaan ja varjelemaan Euroopan valtioiden elintärkeitä etuja. Nykyään EU:n useimpien jäsenmaiden armeijoiden budjetit eivät edes yhdessä riitä järjestämään sellaista sotilaallista kapasiteettia mitä mahdollinen suurten ja hyvin varstautuneiden ulkopuolisten maiden hyökkäys Eurooppaa vastaan vaatisi.
Toistaiseksi NATO ei ole ihan kokonaan kyennyt instrumentalisoimaan koko Euroopan Unionia. Jolleivät Yhdysvallat EU:n rauhantahtoisuudesta ja vastustuksesta johtuen lopulta onnistukaan haluamallaan tavalla ”kalistelemaan sepeleitä” ja aiheuttamaan todellisen konfliktin, niin saattaa olla, että se voi ennemminkin vetäytyä pois Natosta…kuin yrittää määräillä Euroopan Unionia…
Joka tapauksessa Suomen etu on pysyä liittoutumattomana. Natoon liittymisestä ei olisi sille kuin haittaa.
Britannia on ilmiselvästi nyt Brexitin jälkeen vetänyt esiin Nato-korttinsa. Sen avulla on tarkoitus saada, EU:n itäisen Euroopan maiden solidaarisella tuella, kaikki mahdollinen hyöty tulevissa eroa käsittelevissä neuvotteluissa. Ei ole suinkaan sattuma, että Britannia tulee johtamaan ainakin yhtä Viroon sijoitettavaa Naton pataljoonaa. Britannia käyttää nyt hyväkseen vaikutusvaltaista asemaansa Natossa menetettyään Brexitin takia suuren vaikutusvaltansa Euroopan Unionissa.
Ulkoministeri Soinin äskettäinen kohua saanut matka Britanniaan ei tainnut olla ihan hyödytön ? Nimittäin :
Suomen puolustusministeriö ( jota johtaa Perussuomalaiset-puolueen ministeri ! ) on tehnyt Varsovan kokouksen yhteydessä puolustusyhteistyötä koskevan ( oletettavasti sitomattoman ) sopimuksen Britannian puolustusministeriön kanssa! Tämä on tiettävästi Suomen ja Britannian poliittisen yhteistyötahdon ilmaus !
Mihin ihmeeseen Suomen hallitus pyrkii ulkopoliittisesti ? Onko tälläkin keinolla tarkoitus edetä Natoon liittymisessä ?
( onneksi sentään presidentti Niinistö hieman rauhoittelee taustalla, että Venäjän kanssa on ennenkaikkea keskusteltava ja neuvoteltava rauhanomaisesti ! …)
Vanhan Nato-maan Ranskan oikeistonkin useat kansanedustajat ovat sitä mieltä, että nyt Nato kehittelee selvästi uutta kylmää sotaa Venäjän kanssa Pohjoisessa, vaikka voimavaroja tarvittaisiin ennemminkin etelästä tulevien uhkien torjumiseen! He arvostelevat kielteisesti EU-maan Ranskan osallistumista tähän operaatioon. Ranskalaiset uskovat asevarustelun ja sotilaallisesta mahdista kilpailemisen näin vain kiihtyvän. Meillä ihmetellään oikeistopoliitikkojenkin taholla sitä, että Naton johdon mukaan Venäjä ei muodosta uhkaa, mutta kumma kyllä Venäjän hyökkäystä vastaan varaudutaan ”peloteoperaatiolla”. !
Kukahan tässä jujuttaa ja ketä ? Suomen pitäisi olla sen verrran tolkuillaan, ettei lähde mukaan mihin tahansa kilpajuoksuun!
Kalevi, EU:n, ”rauhanprojektia” koko ajan, ja enenevässä määrin, pyrkii USA omia tarkoitusperiään toteuttaen sabotoimaan. Linkin takana pätkä eräästä haastattelusta, jossa ”muuan Friedman” avoimesti vastailee kysymyksiin USA:n tavoitteista ..
https://www.youtube.com/watch?v=ablI1v9PXpI
Rajua on ajan riento nykyään. Li:stäkin tuli poliittinen ruumis viikossa.
Meidän tulee kiittää brittejä, jotka ovat pelastamassa Euroopan neljänneltä valtakunnalta. EU:sta on tulossa Saksan johtama liittovaltio, jossa Suomelle on varattu vaikutusvallattoman maksajan paikka. Saksa toteuttaa talouden avulla sen mihin se ei kyennyt aseellisesti kahdessa maailmansodassa. Pisimmällä tämä kehitys on euroalueella. Saksa on luomassa yhteisvaluutta euron avulla ympärilleen sille velkaantuneiden siirtomaiden verkoston. Euroalueen kartta muistuttaa hämmästyttäväsi kolmannen valtakunnan ja sen liittolaisten karttaa 1943.
Britannia on käynyt kaksi maailmansotaa Saksaa vastaan. Sen uhraukset Hitlerin ja natsi-Saksan kukistamisessa olivat suuret, ja vanhemmat ikäluokat muistavat sen. Siksi alistuminen Saksan valtaan on briteille äärimmäisen vastenmielistä. Suomesta vapaaehtoisia alamaisia löytyy, kuten löytyi jo 1918 ja 1941.
EU ei ole demokraattinen arvoyhteisö. Sen betoniin valettu päämäärä on liittovaltio, ja tästä tavoitteesta kumpuaa sen demokratiavaje. Räikeimmillään se on kansanäänestysten jälkeen. Jos kansanäänestyksissä on tullut liittovaltiota vaarantavia tuloksia, unioni järjestyttää niin monta kansanäänestystä, että saadaan haluttu tulos. Pienissä maissa, kuten Tanskassa ja Irlannissa se onkin onnistunut, mutta Britannia on niin iso ettei sen tarvitse nöyristellä euroeliittiä. On surullista seurata miten suomalaiset tiedotusvälineet ovat laajamittaisesti heti vaatimassa uusintakansanäänestystä Britanniaan, koska äänestystulos oli ”väärä”.
Työtä tekevien ihmisten etu ei ole EU:n integraation syventäminen. Yhteisvaluutta euro on suunnaton ihmiskoe, joka on aiheuttanut 20 miljoonan ihmisen työttömyyden ja tuhonnut miljoonien nuorten, kokonaisten sukupolvien elämän Kreikassa, Espanjassa ja muissa Saksalle velkaantuneissa eurokriisimaissa. Päävastuun tästä ihmiskokeesta kantaa liittovaltiota tavoitteleva euroeliitti.
Suomessa olisi järkevää niin talouden kuin demokratian kannalta vaatia kansanäänestystä yhteisvaluutta eurosta. Sitä ei järjestetty, kun Suomi liitettiin euroon 1999. Ruotsi ja Tanska hylkäsivät euron kansanäänestyksissä, ja hyvin menee. Ruotsin talous kasvaa 3,5% vauhdilla,ja ekonomistit varoittelevat ylikuumenemisesta. Suomen viiden prosentin kilpailukykyvaje johtuu Saksaa suosivasta ja Suomelle väärästä euron kurssista sekä EU:n määräämistä Venäjän vastaisista talouspakotteista. Siksi alennetaan palkkoja ja pidennetään työaikaa. Työväenliikkeen saavutusten polkeminen lokaan eurorahan takia osoittaa, että EU:n integraation syventäminen ei ole työväestön etu.
EU-kriittiset tahot väittävät:
a) EU takavarikoi kansojen suvereeniteetin, eli ottaa pois kansoilta näiden itsemääräämisoikeuden.
b) toinen variantti sanoo Saksan määräävän suvereeniteettinsa muista valtioista välittämättä.
todellisuudessa :
a) jokainen toimivallan siirto ja jokainen Komissiolle uskottu mandaatti on myönnetty jäsenvaltioiden taholta, Ne on määritelty sopimuksilla. Siirtäessään toimivallan Komissiolle tai Keskuspankille valtiot eivät suinkaan hylkää kokonaan suvereeniteettiään vaan jakavat sen muiden kanssa. Jos ja koska jäsenvaltiot katsovat , että näin ne voivat toimia tehokkaammin laajentuneissa puitteissa ( esim. EU:n ja globaalisaation puitteissa ). Jäsenvaltio voi saada enemmän valtaa yhdistyessään muiden kanssa.
b) sellaisella mielikuvalla, että Eurooppa on saksalainen , on useita lähteitä. Yhteisvaluutan perusajatus juontuu Ranskan kyllästymisestä olemaan ” Saksan markan alueella ”. Euron on aikanaan saanut kovalla työllä riipaistua Saksalta juuri Ranska. Vastineeksi saksalaiset ovat saaneet määritellä euroalueen pelin uudet säännöt. Toisaalta, Saksa on EU:n voimakkain taloudellinen mahti, sen vie tuotteitaan eniten. Jo tämä antaa sen asenteille keskusteluissa suuren painon. Mutta Saksan ehdotukset ja aikomukset ovat saattaneet joutua myös alakynteen äänestettäessä asioista. Tästä esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa viimeisimmät euroaluetta koskevat useat päätökset, joilla aiotaan lieventää talouskuria, ottaa käytäntöön uudet jaloilleen nostavat mekanismit ( ns.elvytys ? ) , ja keskuspankin uusi ”ei-sopimuksellinen ” politiikka.
Euroopan Unionia voidaan tietenkin arvostella. Se on esimerkiksi itse vastuussa siitä pesäerosta, joka on hissukseen muhinut sen eliitin ja kansalaisten yleisen mielipiteen välille.
Kreikassa ja Alexis Tsipraksen tapauksessa saimme esikuvan siitä, mitä kansanäänestys voi tuottaa. Brexitkin voi kenties tuoda mukanaan samanlaista turhautumismielialaa …?
Miten sitten on sen Suomen euroeron ja EU:sta eroamisen kanssa kun jo pääministeri Sipilä on ehtinyt varmistamaan, että Suomi ei järjestä kansanäänestystä erosta ? Nykyisen porvarihallituksen etu ei tietenkään ole sellaista järjestää.
Mikä on sen kansalaisadressin tulos, onko eduskunta hyväksynyt sen vaatimuksen ? Olisiko kansanäänestyksen järjestäminen EU-erosta ( kallis toimenpide ) edes kansalaisten enemmistön tämänhetkinen toive ?
Vanhimmat brittien ikäluokat saattavat myös muistaa, että eivät kaikki britit olleet saksalaisvastaisia sotienkaan aikana. Viimeisten paljastusten mukaan varsinkin silloinen saksalaista sukua oleva kuningas Edward oli hyvinkin natsisuosiollinen. Hänen eroon ajamisensa ( erottamisensa ) kuninkuudesta ei tiettävästi johtunutkaan hänen rouva Wallis Simpsonin ihannoinnista vaan natsisuosiollisuudesta, jota kyseinen rouva ei hänkään pitänyt paheena.
Mutta miksi yrittää nostattaa saksalaisten halveksintaa toisessa EU:n jäsenvaltiossa nyt Brexitin innostamana ? Onko se todella varsinkin nuorten brittien ja suomalaisen työväestön etu ?
Mitä tulee Suomen työväestön saavutusten lokaan polkemiseen pelkästään eurorahan takia , niin kyllä minusta Suomen hallitsijat, ja etenkin nykyiset, ovat osanneet niitä polkea itsekin. En usko ollenkaan, että EU ja euro olisivat vastuussa ihan kaikesta. Suomalaisten tulisi uskaltaa tunnustaa, että heillä itsellään voisi olla jotain tekemistä sisä-ja ulkopoliittisten päätöksiensä kanssa. EU:n syyttäminen vain hämää kansaa ja estää näkemästä sitä, ettei Suomen hallituksen ja eduskunnan tarvitse nytkään tehdä ihan kaikkea EU:n oletettujen määräysten mukaan. Ja kansalaiset voisivat olla valveutuneempia omien etujensa puolustamisessa ja vaikka äänestää toisella tavalla mitä on nyt tehty ! Ainakin jo seuraavissa vaaleissa.
”EU:sta on tulossa Saksan johtama liittovaltio, jossa Suomelle on varattu vaikutusvallattoman maksajan paikka”:
Mikä muu siinä ” liittovaltiossa ” kiikastaisi, kuin Saksan oletettu johtoasema ja muka Suomen ”pakko nöyristellä eliitin edessä ” ? EU on jo nyt tavallaan tietynlainen valtioiden liittoutuma, jossa jokaisella jäsenvaltiolla on oma poliittinen kansanedustusjärjestelmänsä ja lainsäädäntövalta ym. oikeudet . EU valvoo kuitenkin niiden vastaavuutta yhteisillä sopimuksilla määriteltyjen EU:n perusperiaatteiden kanssa, kuten esim.on käynyt Puolan hallituksen päätöksien ollessa kyseessä. Onko tämä valvonta sitten kielteinen asia mm. demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteiden kannalta ?
EU-kriittiset tahot väittävät ( niin ne tekivät Iso-Britanniassakin ) , että EU maksaa jäsenmaille valtavan paljon , ja että ne maksavat enemmän kuin saavat. Esimerkiksi ranskalaisen ylikansallismielisen Front National-puolueen puheenjohtaja Marine Le Pen on sanonut EU-vastaisissa propagandapuheissaan mm. seuraavaa: ” Euroopan Unioni on jo rahataloudellisesti nylkenyt Ranskan ”.
Todellisuudessa: EU ei maksa niin hirveästi , vain 1% Euroopan maiden bruttokansantuotteesta .Sen instituutioiden toimintaan menevä osa on vain 6 % sen kaikista menoista ( vertauksena: Ranskan kansallinen hallinto vie 14% budjetista). EU:lla on vähemmän työntekijöitä kuin Pariisin kaupungilla : EU 44 000 ja Pariisi 50 000 !
Loogisesti ajatellen, rikkaimmat maat maksavat ns.”puhtaan maksuosuuden” , ja esimerkiksi köyhemmät maat saavat enemmän varoja tasausrahaston kautta. Ranska on nyt toiseksi suurin ”puhdas maksaja” SAKSAN jälkeen ja Iso-Britannian hypättyä ”pelastusveneeseen” ja rantautuessa vastarannalle. Saksa on siis nykyään suurin maksaja. Ranska maksaa vuosittain 22 miljardia euroa ja vastaanottaa 14 miljardia erilaisten avustusten muodossa. Mutta tuo 8 miljardin euron erotus on investointi Euroopan Unionissa, jonka sisäiset markkinat edustavat lähes 60% Ranskan viennistä. Ranskalla on siis syy pitää eurooppalaisten kauppakumppaneidensa terveys hyvässä kunnossa ! Miten olisi Suomella, montako prosenttia viennistä suuntautuu EU-maihin ? Vai onko Saksa jo tappanut sen paljonpuhutun kilpailukyvyn laadukkailla ja ajankohtaisilla tuotteillaan ?
Suomen vastaavia osuuksia en tiedä. Niistä on varmaankin tehty laskelmia. Mutta paljonko eurosta tai EU:sta eroaminen tulisi oikeasti maksamaan Suomelle ? Onko siä kukaan EU-kriittinen laskenut ?
Joka tapauksessa Euroopan Unioniin kuuluvuutta ei voida mitata millään pelkkiä maksuosuutta korostavilla monimutkaisilla laskelmilla. Niissä ei oteta huomioon mm. taloudellista säästöä , joka saadaan aikaan keskinäisellä keinojen yhdistämisellä, eikä taloudellista, teollista ( esim.Galileo ) , kulttuurillista ( esim.Erasmus) ja poliittista hyötyä. Pelkillä kielteisten seikkojen esilletuomisella ja korostamisella ei saada todellista tilannetta selville.
Katsotaanpa miten Iso-Britannian nyt käy lopulta, kun aika näyttää Brexitin seuraukset. Harmi vain, kun vanha toimeentuleva ja vähitellen väistyvä sukupolvi ei muistanut, että tulevaisuus kuuluu nyt nuorille ja tuleville sukupolville, ja että tämän Euroopan tulevaisuuden oikeudenmukaisuudesta tulisi jo nyt huolehtia .
…, vai sittenkin ”Lexit”…
http://lexit-network.org/appeal
Niinpä niin Veikko
Lyhenteet ovat aina hankalia. Ne ovat OK tekstin sisällä, jos kirjoittaja ”avaa” ne jossakin kirjoituksensa kohdassa. Olettaa lyhenne tunnetuksi on aina uhkarohkeata, ellei kysymys ole YK:n tai EU:n tunnettuustason lyhenteestä.
Se jälkeen kun oli kirjoittanut tämän blogin huomasin, että jotkut haluavat tarkoittaa FIXIT lyhenteellä FINEXIT:iä. Tekee mieli sanoa sitä huonoksi (englannin) kielentajuksi. FIXIT on hauska ja oikein juohevasti englannin kielen mukainen lyhenne, joka tarkoittaa, että pannaan homma kuntoon.
Mutta Lexit? Jään ymmälleni. Mitä ihmettä se voisi olla?
Euroopan Unionin fixaaminen on helpommin sanottu kuin tehty, epädemokraattisuus ja byrokraattisuus on sinne sisäänrakennettua, Valta on markkinavoimilla jotka torppaavat edustajiensa avulla kaikki Unionin uudistusaikeet, jos vasemmistoryhmät tai muut kunnon remonttia haluavat sellaista aikoisivatkin, koska he olisivat vähemmistönä. EU;ssa ei taida kukaan olla globalisaation häviäjien ja väliinputoajien puolella, ja nyt sitten ihmetellään kun he äänestivät väärin Britanniassa.
On parasta aloittaa laittamalla koko rakennelman perustukset uusiksi jos halutaan rakennuksen säilyvän.
Aarno Koistinen,
Brexitin jälkeen Ranskan entinen vasemmistolainen talousministeri Montebourg on sanonut, että EU:lle on tehtävä elvyttäminen ja uudestaan käynnistäminen ( relance ) ihan kuten konkurssiin ajautuvalle yritykselle.
Montebourg arvioi Brexitin seurauksista aiheutuvan itse Britannialle ”maanjäristys”, mutta nyt EU:n mantereen puolella voidaan vihdoinkin suojautua paremmin Lontoon Cityn liiallisuuksia ( hurjistelua ) vastaan.
Hänen mukaansa Britannian kansanäänestys on antanut yhtäältä sen opetuksen, että EU on ”kuolevainen”, mikään ei ole jähmettynyttä ja kaikki voi muuttua. Toisaalta nähdään , että loppujen lopuksi kansat sanovat viimeisen sanan.
Montebourg ei ehdota Frexitiä , vaan uutta ” Rooman sopimusta” . Hänen mukaansa EU:ssa on toteutettava syvä rakennemuutos, vallan uudelleenjako jäsenmaille ja EU-komission purkaminen. Hänen mukaansa kansoja ja asioita ei pidä sulauttaa vaan laittaa yhteen. Montebourg sanoo, että euroalueen absurdi taloussäännöstely on lopetettava ja asetettava etusijalle vahvat poliittiset valinnat, joista päättävät yhdessä jäsenvaltioiden päätösvaltaiset tahot. Montebourg nimittää itseään radikaaliksi uudistajaksi….
Vastasikohan tämä jotenkin tuota ehdotustasi laittaa rakennelman perustukset uusiksi ?
Aarno Koistinen ,
EU-kriittiset tahot väittävät, että EU ei ole demokraattinen, ja että valta on teknokraattisella kansoista kaukana olevalla jättiläiskoneistolla.
Mutta eiväthän EU:n jäsenvaltiot ole koskaan vaatineet, että EU:sta tehtäisiin todellinen parlamentaarinen demokratia !
Silti Euroopan instituutiot kunnioittavat ( paperilla ) kansanedustuksen demokraattisia periaatteita.ja vastuuta. Lainsäädäntövalta on jaettu kaksikamarisesti suoraan yleisellä äänestyksellä tai välillisesti:
a) Euroopan Parlamentille, joka on maailman ensimmäinen valtioiden välinen demokraattinen kansojen kokous, ja jonka valtuudet on vahvistettu Lissabonin sopimuksella.
b) jäsenvaltioiden johtohenkilöistä ja hallituksista koostuvalle Euroopan Neuvostolle. Neuvoston jäsenet ovat jokaisen valtion yleisillä vaaleilla valitsemia henkilöitä, jotka ovat vastuussa toiminnastaan kansallisille eduskunnille.
Kuitenkaan EU:n Komissio ei ole todellinen hallitus , eikä parlamentti ole oikea parlamentti. Demokratian puutos on ilmeinen. Mutta se demokratian syövereihinsä imevä musta aukko ei ole Komission suunnalla ( sitä valvoo parlamentti ) , vaan Euroopan Neuvoston taholla,Se uskottelee edustavansa yhteistä etua, mutta puolustaa kuitenkin jokaisen jäsenvaltion etua erikseen.
EU-kriittiset tahot väittävät myös, että EU on liberalismin sanansaattaja, ja ajaa suurten yritysten ja markkinavoimien etua. Ja että valta on markkinavoimilla.
Todellisuus on, että EU on perustettu juuri markkinoiden vapauttamiseksi. Alusta lähtien sitä on syytetty liberalismista. 1980-luvun lopulta lähtien pääoman liikkumisen säännöstelystä on luovuttu, ja näin on vahvistettu finanssimarkkinoiden valtaa.
Yhteisvaluutta on viimeistellyt tämän aikaansaannoksen pakottaessaan liberaalin pelin. Valtiot ovat menettäneet oman taitavuutensa niin raha- kuin budjettipolitiikassa. Ja levittäytymisellä hillittömän kapitalismin pyörteisiin joutuneisiin itäisen Euroopan maihin on saatettu EU:n rakentaminen tasapainottomuuden tilaan , ja juuri niiden markkinoiden haluamaan suuntaan.
Entinen Saksan ja Ranskan kansalaisuuden omaava Saksan Vihreiden europarlamentaarikko Daniel Cohn-Bendit on todennut, että on absurdia sanoa Euroopan olevan luonnostaan liberaali. Hänen mielestään Eurooppa on sitä mitä yleisten vaalien seurauksena valitut
hallitukset ovat halunneet sen olevan Hänen, kuten minunkin mielestä, EU:n jäsenmaiden kansalaiset olisivat voineet tehdä toisenlaisen poliittisen valinnan!
Niin on, että EU-kriittiset tahot niin oikealla kuin vasemmallakin syyttävät Euroopan Unionia kaikesta pahasta. Osa syytteistä on aiheellisia, mutta osa on suorastaan valhetta.
jäi pois tuon ” …kansalaiset olisivat voineet tehdä toisenlaisen poliittisen valinnan ” jälkeen :
Esimerkiksi vv.1999-2000 vasemmisto oli mukana EU-maiden neljässätoista ( 14 ) hallituksessa viidestätoista ( 15 ), ja silti suuntaa ei muutettu !
Olisikohan ”let´s exit” tiivistettynä…
Veikko Mäkinen,
Tuon tässä yhteydessä esilletuomasi julistuksen ( Left exit ) on allekirjoittanut Ranskan Valtion Tieteellisen Tutkimuskeskuksen ( CNRS ) ranskalainen taloustieteen tutkija Frédéric Lordon. Hän osallistui muiden yhteistyöhaluisten tahojen ( mm.Podemos ) kanssa viime tammikuussa pidettyyn huippukokoukseen, jonka tarkoituksena oli aikaansaada EU:sta eroamiseen lopulta johtava nk. ” B suunnitelma” .
Tätä ” B suunnitelmaa” valmistelee Ranskassa mm.entinen Vasemmistorintaman johtohahmo Jean-Luc Mélanchon, joka aikoo asettua ehdokkaaksi tulevissa v.2017 Ranskan presidentin vaaleissa. Mélanchon aikoo saada äänensä kuuluville vaatimalla eroa EU:n sopimuksista ! Tämä on yhdenlainen tapa vaatia eroa EU:sta sitä suoraan sanomatta ! Ennen neuvottelujen aloittamista yhteistyöhaluisten kanssa, Mélanchonia tukeva joukko siis aloittaa tämän ”vasemmistolaistyylisen ” eroamisen ilmoittamalla, että se ei enää tunnusta itseään sidotuksi EU:n sopimuksiin. Tämä joukko uskoo saavansa monien EU-maiden kansalaiset kiinnostumaan asiasta.
Joka tapauksessa ” alistumattoman Ranskan ” presidenttiehdokas Mélanchon järjestäisi erosta kansanäänestyksen. Mutta ei tule kuuloonkaan, että hän ja hänen ystävänsä yhdistettäisiin Marine Le Penin nationalistisen asenteeseen, vaikka tämä väestön mielipiteen kysymismenetelmä sitä läheneekin.
Samalla tavalla Mélanchonin porukka on pitkään yrittänyt väistää kysymyksen eurosta, koska se on pelännyt joutuvansa samalle linjalle Le Penin johtaman ylikansallismielisen Front National-puolueen kanssa , ja näin pahastuttavansa yhteistyökumppaninsa kommunistit. Nyt ei siis tunnu enää olevan tabuja eurokaan osalta, vaan yhteisvaluutastakin vaaditaan hyvin todennäköisesti eroa! Mitä sitten jäisi jäljelle, kun näin EU hajoitettaisiin sen sisältäpäin ?
Euroopan Unioni on syntynyt alkuaan Ranskan ja Saksan halusta tehdä yhteistyötä ja lopettaa keskinäinen aseiden kalistelu. Nyt kuitenkin on eri jäsenmaissa syntynyt tietynlaista suvereeniteettiliikettä, joka syyttää Saksaa kaikesta pahasta. Mutta onko mitään sen surullisempaa, kuin nähdä monien tunnettujen poliitikkojen ja arvostettujen henkilöidenkin löytäneen omakseen tuon semanttisen nationalismin, jolla on ikävä ja sietämätön vastakaiku ?
Meidän halumme olla vastaanottavaisia niitä nuoria brittejä kohtaan, jotka haluavat jatkaa kanssamme, ei pitäisi estää meitä solmimasta uusia suhteita saksalaisten kanssa.
Ranskalaisen vasemmistolaisen ”L’Obs”-lehden perustaja ja editorialisti Jean Daniel tiivistää mielestäni hyvin ajatuksen siitä, miten voisimme suhtautua ”Brexitiin” :
” Vastoin tiettyjen ekperttien asennetta, mielestäni ei pitäisi tuomita ystäviemme englantilaisten vähäistä innokkuutta EU:ta kohtaan, vaan nimenomaan niiden innokkuus, jotka ovat saattaneet vaaraan heidän kuningaskuntansa yhtenäisyyden….”
No ei Veikko. Porukan julkilausuman perusteella Lexit on Left exit eli vasemmistolainen poistuminen.. Oleellista kuitenkin on, että siinä ulosmarssi exit koskisi vain euroa ei Euroopan unionia. Keskustelupositiona Fixit näyttäytyy minusta edelleen paljon viisaammalta.
Hm!
Taitaa tuo Lexit merkitä”Left exit ”, ainakin tuon julistuksen mukaan. Luin sen sekä englannin, että ranskankielisenä. Mitä sitten lienee vasemmalle ulosmeno , sitä saa jäädä pohtimaan.
Niin on Kalevi, Euroopan unioni on tosiaankin alunperin rauhanprojekti. Se on syntynyt kahden silloisen vihollismaan Ranskan ja Saksan tahdosta tehdä rauhanomaista yhteistyötä keskenään sotimisen sijasta.
”Brexit”-tuloksen tultua julki, kommenttina populistien kiusaukseen matkia naapuriamme, ranskalainen EU-komissaari Pierre Moscovici totesi : ” Kansanäänestys ( référendum), se käy kipeää, se haavoittaa, se on polttavaa, se hajoittaa”. Pitäisikö sitten EU:ssa luopua kansanäänestyksen mahdollisuudesta ? Millainen vaikutus olisi EU:n demokratian syventämiselle tämän mahdollisuuden poissulkemisella ? Kaventaisiko se demokratiaa ?
Tietenkään ei ole hyväksi estää kansalaisia esittämästä mielipidettään heitä itseään koskevissa suurissa kysymyksissä . Mutta eikö Iso-Britannian esimerkki olekin tarjonnut meille tiivistelmän demokraattisesta perversiosta ?
Eikö tämä Iso-Britannian kansanäänestys ole mieletön ja valaiseva esimerkki siitä, mitä ei pitäisi tehdä ?
Aluksi oli pääministeri Cameronin keksimä matalalentoinen poliittinen juoni EU-kriittisten brittien äänten kalastelemiseksi tulevia kansanedustuslaitoksen vaaleja silmälläpitäen. Sitä seurasi demagoginen vaalikampanja, jolla vahvistettiin kaikenkarvaisten populistien peliä ja tehtiin näistä voittajia. Ja tuloksen tultua julki lopulta tunnustettiin, että kansalle olikin valehdeltu ,ja että maa onkin tänään kyvytön laittamaan tuomiota täytäntöön !
Mikä haaksirikko ja farssi ! Miten ironista onkaan nähdä parlamentaarisen edustusjärjestelmän keksijöiden maahanvajoaminen suoran demokratian puskurin alla !
Nimittäin kysymyksen binaarisuus ( remain ? – out ? ) ei salli rauhallisen ja kiihkottoman kampanjan järjestämistä. Se päinvastoin avaa ovet selkosen selälleen karikatyyrille, valheille ja helppokulkuisille oikoteille.
Ja EU:n kysymyksissä kansanäänestyksestä voi tulla myös valtavan turhaantumisen väline, jos äänestyksen tulosta on vaikea soveltaa käytäntöön.T ästä esimerkkinä Ranskan vuoden 2005 kansanäänestys Euroopan Unionin perustuslaillisesta sopimuksesta. Kansalaisten enemmistö sanoi EI , mutta siitä huolimatta sopimus hyväksyttiin valtiotasolla.
EU saa oikeutettua kritiikkiä. EU tarvitsee pikaista ja syvällistä uudistamista tullakseen läpinäkyvämmäksi, tekokkaammaksi ja demokraattisemmaksi. Muutos on kuitenkin tehtävä kansalaisten valitsemien ja selviä poliittisia ohjelmia toteuttavien edustajien kautta. Ei meidän ole tarvinnut edes odottaa Iso-Britannian eroa, koska ennestään jo tiedämme, että yksityishenkilöiden intressien summa ei ole samaa kuin yleinen etu.
Kalevi Suomela liity demareihin ja sinne oikealle laidalle. joiden mielestä on ihan hyvä että meillä ei ole omaa valuuttaa. Älä tuhoa vanhoilla päivill’si liikettämme patavanhoillisilla näkemyksillä. Olin jo 70-luvulla kiusaantunut koulutustilaisuuksissa epäedistyksellisistä näkemyksistäsi. Me olimme silloin kansandemokraatteja. ja Brittein saarilla järjestettiin kansanäänestys, jonka tuloksesta vanha kansandemokraatti nyt valittaa….hm…. Ei se niin mene !
Vasemmalla pitäisi nostaa esille kysymyksiä yhteiskuntamme epäoikeudenmukaisuudesta : kuinka monta lasta elää köyhissä perheissä `?
( viimeksi kun näin tilaston niitä oli n 146 000 ) KU joka oli taisteluvälineemme 70-luvun kultaisina vuosina voisi kirjoittaa näistä… hm… Mikä on oikea työttömien määrä maassamme ? Mikä on nuorisotyöttömien prosentti ? ( n. 29 ) Paljonko on kroonisesti työttömiä ? ( Tuoreen Tutkimuksen mukaan 220 000 – 240 000 ) …. hm….
Pitäisikö hälytyskellojen soida
Hei Kimmo,
Kyllä KU ja Kalevikin on noita hälytyskelloja soitellut ! Tuskin KU:n toimittajat ja Kalevi Suomela pyrkivät vasemmiston tuhoamiseen ”patavanhoillisilla” näkemyksillä !
Noista mainitsemistasi yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksistakin on kirjoitettu jatkuvasti niin KU:n verkkolehdessä kuin sen blogeissakin ,ja niistä on keskusteltu lukemattomia kertoja. Mielestäni KU:n sisältö on parantunut, ja esille on tuotu monia sellaisiakin epäoikeudenmukaisuuksia ja kiinnostavia asioita, joista ei paljonkaan aikaisemmin puhuttu julkisesti.
Meillä jokaisella on omia näkemyksiämme yhteiskunnallisista asioista, ja niiden summaa setvimällä saatamme löytää sen parhaimman idean ja suunnan. Ei meidän tosin aina tarvitse olla samaa mieltä, mutta pitäisi jotenkin osata pitäytyä siinä Kalevin ehdottamassa keskustelukulttuurissa.
Kimmo hyvä
Sanot, että vasemmalla pitäisi nostaa esille kysymyksiä yhteiskuntamme opäoikeudenmukaisuudesta. Juuri niinhän me vasemmalla teemme. Vasemmisto tavoittelee oikeudenmukaista, tasa-arvoista ja solidaarista yhteiskuntaa – sekä kotimaassa että maailmassa. Juuri se tekee meistä vasemmiston.
Vasemmisto toimii tavoitteidensa puolesta aina reaalisesti olemassa olevassa ympäristössä. Tässä katsannossa euro on realiteetti. Nyt kun siitä on jo usean vuoden ajan (ja erityisesti viimeisten kriisivuosien ajan) kertynyt ajattelemaan panevia kokemuksia, yhä useammat ovat sitä mieltä, että eurossa oli alunperin ”valuvikoja”, jotka on syytä korjata.
Minun asenteeni on, että tämä valuvikojen laaja tunnustaminen on nyt poliittinen realiteetti, johon vasemmiston on tartuttava. Juuri siksi suositan vasemmistolle vahvaa Fixit-politiikkaa.
Ymmärtänet, jos pidän moitteitasi minun patavanhoillisuudestani paitsi virheellisinä myös asioissa pitäytyvään keskustelukulttuuriin huonosti sopivina.
Myötähäpeän tuntein, mutta toverillisesti
Kalevi Suomela.