Saatteeksi: Tämä kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 24.5.2018 (Mielipidekirjoitukset). Helsingin Sanomat ei katsonut voivansa julkaista sitä. Otsikko on toimituksen tekemä. Oma ehdotukseni oli Rauhanoppositio – nyt ja heti!. Laitan sen blogini otsikoksi.
Rauhan polku pitää rakentaa
Miksi Yhdysvallat haluaa päästä – Suomea ja Ruotsia hyväksikäyttäen – pistimen piston päähän, ihan iholle, Venäjästä? Juuri tästähän niin aiemmin sovittu isäntämaasopimus, käynnissä oleva Arrow 18 -sotaharjoitus, ehdotettu laajennettu pääsotaharjoitus kuin äskettäin allekirjoitettu Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen aiesopimus kielivät.
Aiesopimuksen mukaan Ruotsi ja Suomi ovat Yhdysvaltojen kyvykkäimpiä ja samanhenkisimpiä kumppaneita (most capable and likeminded partners).
Äkkiseltään Yhdysvaltojen intoon voi löytää kolme, neljä syytä: Arktisen alueen taloudellinen hyödyntämisen käynnistymisessä Venäjällä on geopoliittinen etulyöntiasema. Kun etelässä Krimillä ja Ukrainassa asiat eivät menneet suunnitelmien mukaan, klassisen pihtiliikkeen avulla avataan tilannetta täällä pohjoisella rintamalla. Yhdysvallat rajaa pelotteensa Baltiassa ensisijassa lentoaseisiin ja tarvitsee siihen pohjoista ilmakäytävää. Yhdysvallat on pannut merkille äärinationalististen voimien heräämisen Saksassa sekä ristiriidat Euroopan kanssa ja haluaa turvata itsenäiset operaatiomahdollisuutensa Itämeren alueella ohittamalla Naton.
Kuten kaikki suurvallat, Yhdysvallat ajaa vain omia intressejään ja koukuttaa pienempiä kansakuntia operaatioalustakseen. Historia on meille ja monelle muulle pienelle kansakunnalle katkerasti osoittanut, että näihin suurvaltojen koukkuihin ei tule tarttua.
Aikoinaan rauhanoppositio pyrki irrottamaan Suomen maailmansodasta, nyt sen on tehtävänä katkaista Yhdysvaltojen kaavailema sotapolku avoimeen yhteenottoon pohjoisessa Euroopassa. Rauhaa ei vain puolusteta, se rakennetaan. Rauha ei ole tila, vaan se on polku, jonka jokainen sukupolvi joutuu itse itselleen rakentamaan, nyt erityisesti sovittaen kansalliset intressit yhteen ihmiskunnan yhteisten etujen kanssa.
Suomen tulisikin ryhtyä Etykin hengessä valmistemaan maailman turvallisuus- ja yhteistyön kokouksia (Mtyk) tavoitteina liennytyksen edistäminen, ympäristökatastrofien estäminen ja YK:n 17 kehitystavoitteen toteuttaminen.
Kiitos Risto, täyttä asiaa!
Kiitos kiitoksista. Olen kyllä Riston veli, Matti Vesa.
.., tai Matti-Vesa..:)
Heikki Talvitie, ex-suurlähettiläs ja geopolitiikan asiantuntija, toteaa jossakin kirjoituksessaan että aina kun Suomen alue on luovutettu vieraan vallan operaatioalueeksi, on seurannut konflikti Venäjän kanssa. Montako kertaa Suomen johtajat tekevät saman virheen oppimatta mitään. Tosin poikkeuksia on, Paasikivi ja Kekkonen, mutta heidän oppinsa on kuulemma vanhentunut eikä enää toimi itäisen suurvallan suhteen…
Sotaministeri Niinistö väittää että Naton läsnäolo Euroopassa vakauttaa sotilaspoliittista tilannetta . Epäillä tuota sopii, jos Naton ohjukset ovat 10 minuutin matkan päässä Kremlistä… Muutenkin Naton motti Venäjän ympärillä hermostuttaa venäläisiä.
Varustautuminen vain kiristää tilannetta Euroopassa, ja pieni Suomikin aikoo ruveta pullistelemaan hankkimalla uusia kalleita aseita. Kaikesta vähemmän tärkeästä, kuten sosiaaliturvasta, koulutuksesta ja infrastruktuurin pidosta säästetään että saadaan hankituksi huipputeknisiä tappovälineitä.
Maailman turvallisuus – ja yhteistyökokous on kannatettava ajatus ja sen voisi järjestää vaikka Helsingissä, ellei sitten Suomi liity Natoon, jolloin se on toteutettava jossain puolueettomassa, liittoutumattomassa valtiossa.
Heikki Talvitie, ex-suurlähettiläs ja geopoliitikan asiatuntija, toteaa jossakin kirjoituksessaan että historian aikana aina kun Suomen alue on luovutettu jonkin suurvallan operaatioalustaksi, on seurannut konflikti Venäjän kanssa. Montako kertaa Suomen johtajat tekevät saman virheen oppimatta mitään…
Tosin poikkeuksia on, Paasikivi ja Kekkonen mutta heidän geopoliittinen oppinsa on kuulemma vanhentunut itäisen naapurin suhteen…
Sotaministeri Niinistö väittää että Naton läsnäolo vakauttaa turvallisuuspoliittista tilannetta Euroopassa, Epäillä tuota sopii, jos Naton ohjukset ovat 10 minuutin matkan päässä Kremlistä. Naton motti Venäjän ympärillä hermostuttaa muutenkin venäläisiä.
Maailman turvallisuus- ja yhteistyökokous on kannatettava ajatus. Turvallisuutta lisäävät vain diplomatia ja suurten valtojen keskiset neuvottelut, ei varustautuminen sotaan.
Pidän analyysia kokonaisuudessaan virheellisenä, kun se sivuuttaa Venäjän hyökkäävyyden. Geopolitiikka, 1930-luvun ajattelu ei oikeuta valkoituksia ei Abhaasiassa, Etelä-Ossetiassa, Krimillä tai Donbassissa.
Venäjä yrittää päästä suurvallaksi vastoin Etyjn asiakirjoja. Ukraina ei suostunut suurvalta-aseman pönkittäjäksi ja alusmaaksi, joten siltä riistettiin Krim ja yritettiin riistää koko Mustanmeren ranta ns Novorossija-hankkeella.
Näissä oloissa in ymmärrettävää, että myös Suomi varautuu hyökkäyksen varalle.
Nyt ei ole kysymys Venäjästä vaan Yhdysvalloista ja sen suurvaltaintresseistä. En jaa minkäänlaisia sympatiapisteitä Venäjälle. Venäjä ei ole enää suurvalta. Se on sotilaalliselta voimaltaan hyvin rajallinen. Historiallisista syistä tiedämme täsmälleen Venäjän turvallisuusintressit Suomen suunnalla: Venäjän on oltava varma, että Suomen kautta ei hyökätä rajantakaiseen Pietariin eikä Muurmanskiin ja että Venäjällä on vapaa pääsy Itämeren kautta muille merille. Meidän on huolehdittava siitä, että USA, Venäjä, Kiina -kolmiotraaman jännitteet eivät lataudu eikä niitä ratkaista Suomen maaperällä tai lähiympäristössämme. Mieluummin olemme mukana noiden jännitteiden lientämisessä kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Erkki Snellman on täysin oikeassa. Volasen kirjoituksessa seuraus keikautetaan kätevästi syyksi, joka on tyypillistä ”itäajattelua”. Suomen hakeutuminen yhä enemmän läntisten kumppaneidensa pariin ja panostaminen voimakkaasti puolustusvoimiin on vain ja ainoastaan Venäjän agressioiden ansiota. Mikään Venäjän hyväntahtoisuuden varaan ripustautuminen olisi totaalinen virheliike. Venäjän jatkuvat sotkeutumiset informaatiovaikuttamisen saralla muiden asioihin, totaalinen päin naamaa valehtelu ja täysin käsittämätön äärioikeistolaisuuden tukeminen suorastaan kuvottavat minua: samaan aikaan juhlittiin Voitonpäivää, voittoa natseista ja toisella kädellä työnnetään rahaa, resursseja ja tukea uusnatseille, mitä se sellainen peli on? Venäjän pitäisi tehdä enemmän ja puhua vähemmän (puheitaan kun ei usko enää kukaan), näyttää jotain konkreettista rauhantahtoa. ”Mutku-Usa” argumentointi alkaa olla jo aika väsynyttä, olen kuullut tuota samaa jo -70 luvulta lähtien ja Naton kuvitteelliset sotavalmistelut Venäjää vastaan (”muutaman komppanian voimin Baltiasta yli Venäjän arojen” -utopia) kuuluvat samaan ”Iltasatuja hyödyllisille idiooteille” -iskulausesarjaan. Sinä päivänä kun Venäjä alkaa panostamaan kansalaistensa hyvinvointiin ja hyvien, vapaaehtoisuuteen perustuvien naapurisuhteiden kehittämiseen, alkaa maailmassa liennytys. Valitettavasti Putinin aikana se ei tule onnistumaan. Putin on niin syvällä omassa kleptokratian verkossaan, että sieltä ei ole enää ulospääsyä. Normaalia eläkeläiselämää tuskin Putinkaan uskoo pääsevänsä viettämään. Toivottavasti tuo kleptokratian ylläpito ei edellytä uutta sotaa jossain ”lähiulkomailla” tässä lähitulevaisuudessa. Mieluummin ei koskaan enää.
Kiitos kommentista! Olkaamme realisteja. Suomi, eikä suomalaiset ratkaise ihmiskunnan kohtaloita, mutta meidän tulee asettaa kansalliset tavoitteet siten että ne sattuvat yksiin ihmiskunnan tavoitteiden kanssa, kuten J. V. Snellman aikoinaan ajatteli. Venäjä katseli kylmänsodan jälkeen muutaman vuoden josko yhteistä säveltä olisi löytynyt länsi-euroopan kanssa, mutta katsoi että sille annetut lupaukset on petetty NATOn levittäytyessä yhä idemmäksi. Putin etsii yhteistä ajatusta nyt idästä ja etelästä. Trump yrittää pistää hanttiin ja avata Venäjälle muitakin ovia.
En jaa mitään sympatiapisteitä Putinille enkä Venäjälle, mutta en myöskään USA:lle, puhumattakaan Kiinasta. Ne kaikki ajavat omia intressejään ja meidän on syytä tunnistaa ne tarkoin, ja vielä niin, että voimme olle mukana noiden jännitteiden liennytyksessä sekä täällä Pohjois-Euroopassa, Euroopassa ja laajemminkin maailmassa. Siis MTYK työlistalle!
Rauhanopposition lanseerasi jo valtiotieteiden tohtori, kansanedustaja, puoluejohtaja Paavo Väyrynen (Kansalaispuolue). Hän on esittänyt voimakasta kritiikkiä sitä poliittista kähmintää vastaan millä NATO:a on tuotu salaa uittamalla Suomeen ja vastustanut myös Isäntämaasopimusta sekä lännen sotaharjoituksia Suomessa. Toivottavasti hänen paluunsa eduskuntaan aiheuttaa kunnollisen keskustelun syntymisen myös koko maamme johdon piirissä. Nythän em. asioista ei ole edes informoitu ketään ja mitään keskustelua ei ole synnytetty mediassa ja kansan keskuudessa. Suomen länsimaistaminen, militarisoiminen ja russofobian levittäminen on ollut varsin pienen (ääri)oikeistolaisen klikin käsissä (samoin kuin 1930-luvulla). Presidentti Niinistö on puhunut toista ja tehnyt tuota aivan toista – oikeistopolitiikkaa. Kansaa ei ole kuunneltu lainkaan.
Rauhanoppositiolla on pitempi historia, ks. esim.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rauhanoppositio
Rauhanpuolustajien kokouksessa Tampereella kansaned. Mustajärvi arvioi melko pessimistisesti kansanedustajien kiinnostusta ja asiantuntemusta kansainväliseen politiikkaan ja siis ulkopolitiikkaan. Yksi merkittävä syy on käsittääkseni, että sitten Hornet-hankinnan suuret, Naton suuntaan tehdyt ratkaisut on tehty hallituksen piirissä, ilman kunnon eduskuntakäsittelyä ja julkista keskustelua. Rauhankumppanuudet, isäntämaasopimukset ynnä muut on vain todettu ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä jälkikäteen, ja silloinkin pääosa keskustelusta on käyty valiokunnassa.
Tämä tilanne varmaan selittää, että liittoutumis- ja ”ajopuupolitiikan” vastaista kansalaisliikettä on vaikea synnyttää, vaikka hyvin monet ovat huolestuneita vaarallisesta kehityksestä.
Rauhanoppositiota todella tarvitaan, nyt pitäisi yhdessä pohtia, miten sitä synnytetään. Yksi yritys on saada isäntämaasopimus eduskunnan käsiteltäväksi. Nimiä kerätään eduskunnassa ja asiasta on hyvä luoda painetta ulkoapäin, kuten Matti Vesan kirjoitus tekee. Toinen on facebook-ryhmä Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön.