Tänään käynnistyi ulkoministeri Pekka Haaviston toimintaan kohdistuva tutkimus eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Tutkimus perustuu oppositiopuolueiden ilmiantoon tai vaatimukseen.
Tänään Ylen A-studiossa myös haastateltiin oikeuskansleri Tuomas Pöystiä, jolle jo aikaisemmin oli tehty valituksia Haaviston toiminnasta.
Molemmissa tapauksissa on kysymys Haaviston toiminnasta ministerinä ja ulkoministeriön johtajana.
Olen ymmälläni. En ole paljosta asian uutisoinnista huolimatta päässyt selville, mikä on se rikos, josta Haavistoa syytetään. En myöskään ole päässyt selville siitä, mitkä ovat ne ministeriön johtamisessa tehdyt virheet, joista on kanneltu.
Kaikki liittyy al-Holin leirillä Irakissa oleviin suomalaisiin naisiin ja heidän lapsiinsa.
Käsittääkseni kaikilla suomalaisilla on oikeus matkustaa pois Suomesta ja myös oikeus aina palata Suomeen riippumatta siitä, ovatko he tehneet rikoksia koti- tai ulkomailla. Olenko väärässä kun ymmärrän, että tämä oikeus koskee myös niitä suomalaisia naisia, jotka ovat al-Holin lerillä. Käsittääkseni sitä oikeutta ei voi heiltä myöskään riistää sen takia, että he olisivat syyllistyneet rikolliseen toimintaan. Suomen laki ei tunne maasta karkoitusta rangaistuksena.
Al-Holin naisten ja lasten tapaus Suomen ja Suomen viranomaisten velvollisuuksien kannalta näyttää selvältä. Jos naiset haluavat palata kotiin, heitä on siinä autettava. Ainakin velvoite on moraalinen.
Jos ulkoministeri Haavisto saatuaan tietää leiristä, joka on eräänlainen vankila Irakin kurdialueella; ja saanut tietää, että sitä ylläpitävät viranomaiset haluavat mielellään päästä eroon leirin sellaisista asukeista, joita vastaan he eivät itse halua käydä oikeutta paikallisesti; jos hän nämä tiedot saatuaan on käynnistänyt ministeriössä toimenpiteitä naisten ja lasten palauttamiseksi, niin eikö hän silloin ole toiminut juuri niinkuin ministerin tuleekin?
Olenko minä tyhmä ja tietämätön? Vaiko onko media hoitanut tehtävänsä niin huonosti, että en ole ymmärtänyt, mistä Haavistoa syytetään? Aivan erityisesti ihmettelen myös oikeuskansleri Pöystin haastattelua. Eikö hänen olisi pitänyt selvittää nämä perusasiat, vaikka toimittaja ei osannut niitä kysyä?
Ainakin niiltä osin sekoitat itse asioita, että vaikka Suomen kansalaisella on PeL:n mukaan aina oikeus palata kotimaahan, ei valtiolla eli siis veronmaksajilla ole lakisääteistä velvoitetta auttaa heitä tässä. Jos Haavisto olisi ministerin asemassa järjestänyt kuljetuksen valtion kustannuksella, hän olisi toiminut vastoin konsulilakia, ja sitäpaitsi luonut kyseenalaisen ennakkotapauksen. Lapset ovat tässä se varsinainen ongelma, eikä heitä – orpolapsia lukuun ottamatta – ole kai onnistuttu noutamaan mihinkään länsimaahan. Lasten kansalaisuudenkin määräytyminen taitaa erota meikäläisen ja sikäläisen lainsäädännön osalta. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että siellä syntyneisiin lapsiin sovelletaan Suomen lainsäädäntöä.
Kiitos J. Jörgensen. Kommenttisi on erittäin valaiseva. Minun on silti vaikea nähdä, että ulkoministeri olisi syyllistynyt rikokseen tai edes moitittavaan menettelyyn. Haavisto tuntuu toimineen sen etiikan mukaan, jonka koko hallitus omaksui tässä asiassa.
Öisinajattelijan oikeustajun mukaan sekä ministeri PekkaHaavisto al-Holin lasten ja naisten suhteen että kansanedustaja Anna Kontula Gazassa ovat toimineet periaatteellisesti omantuntonsa ja maailmankatsomuksensa mukaan myös. Arvostan sitä – enkä näe tässä toiminnassa mitään, mikäolisi ristiriidassa lakiemme kanssa. Sanan ja kookoontumisen ja mielipiteen vapaus koskee kaikkia kansalaisia, ministereitä ja kansanedustajia myöten.
öisinajattelija
Ymmärrän, että oppositio haluaa kurmuuttaa poliittisesti Haavistoa: onhan hän se näkyvä ”punainen vaate” Vihreässä puolueessa, josta voi tulla aikanaan vaikka maallemme uusi presidentti. Otaksun erityisesti perussuomalaisissa olevan reipasta viher- ja viherpunakammoa, joka tässä poliittisen ajojahdin oloisessa tilanteessa tuntuu kumpuavan kuin ”kumpujen yöstä”.
Ei kai Haavistia tikoksesta syytetäkään. Vaan tomivallan ylityksestä, virheellusestöä menettelystä, väärän tiedon.antamisesta ja johtopäätöksenä luottamuksen menettämisestä.
Juhani Laukkonen. Minun sanastossani toimivallan ylitys ja etenkin väärän tiedon antaminen, ts. valehtelu, ovat rikoksia. Mitä taas virheelliseen menettelyyn tulee, niin jokaisen ministerin jokainen teko lienee opposition mielestä virheellistä menettelyä. Toisin sanoen toiminnan rikollisuuden arviointi ja sen poliittisen suotavuuden tai epäsuotavuuden arviointi ovat kaksi eri asiaa. Demokratia on ”laillistettua” erimielisinä olemista. Vain totalitaristisissa valtioissa poliittinen erimielisyys on rikos.
Minulla on se vaikutelma, että Haavistoon kohdistetussa, niinkuin minusta näyttää ajojahdissa, rikoksen käsite ja poliittisen erimielisyyden käsite ovat menneet sekaisin.
Trumpin, Putinin, Erdoganin ja muiden bonapartististen ja puolitotalitarististen demokratioiden ikävässä nykymaailmassa on sitäkin tärkeämpää, että me Suomessa osaamme tehdä eron poliittisen mielipiteen ja rikoksen välillä.
Sattuneesta syystä totean jälleen, että en julkaise nimimerkillä kirjoitettuja kommentteja
Hyvin tiivistetty, Kalevi..