Keskusta ehdottaa ”toisen asteen lähikoulua” ratkaisuksi pienevien ikäluokkien ja muuttotappiokuntien ratkaisuksi koulutuksellisen alueellisen tasa-arvon takaamiseksi kaikille ja kaikkialla (Suomenmaa 13.02.2020).
Kun muistamme, että miten rakkaita lähikoulut ovat olleet meille kaikille, niin reaktiot Keskustan aloitteeseen ovat olleet hämmentäviä. Kokoomus kaivoi esiin inhoamansa nuorisokoulun. Lukiolaisten liitto ja opiskelija-allianssi OSKU korostavat kannanotossaan toisen asteen duaalimallia viitaten Ruotsin nuorisokouluun, jota ei ole olemassakaan.
Meidän olisikin puhuttava lähikoulutuksesta eikä lähikoulusta. Oppivelvollisuuden laajentamisen myötä meidän on varauduttava perustuslaillisen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon nimissä takaamaan kaikille ja kaikkialla vähintäänkin peruskouluverkoston muodostama koulutuksen saavutettavuus.
Tämä tarkoittaa, että joudumme tekemään seudullista ja maakunnallista yhteistyötä koulutuksen saavutettavuuden takaamiseksi. Tarvitsemme siis alueellisesti hajautetun ja toiminnallisesti koordinoidun opintojärjestelmän. Koulutusjärjestelmä ei tähän taivu.
Tällöin lukio-opintoja voisi suorittaa lähes kaikissa peruskoulun yläasteilla seudullisen tai maakunnallisen yhteistyön ja verkko-opetuksen tukemana. Ammatillisia opintoja puolestaan seudullisen ja maakunnallisen yhteistyön pohjalta koulutus- tai oppisopimuksin lähiyritysten kanssa.
Ajatus ”toisen asteen lähikoulusta” ratkaisee lopulta vain pienen opiskelijajoukon opiskelun järjestämisen haasteita.
Kun nyt haluamme luottaa nuorten omiin valintoihin, niin heille on oltava avoimena lukio, ammattiin opiskelu ja niiden erilaiset yhdistelmät kaksoistutkintoina. Kaikille on taattava myös korkeakoulukelpoisuus. Nämä ovat perustuslailliset haasteemme tässä uudistuksessa.
Hyvää pohdintaa. Itse olen kallistumassa ammatillisen koulutuksen osalta entistä vahvemmin oppisopimuksen suuntaan.
Jotta opisopimuksen lähes yksinomainen työssä oppiminen ei rajoittaisi mahdollisiin korkea-asteen opintoihin pääsyä, tulisi tähän opintoputkeen liittää alasta riippumaton yleissivistävän koulutuksen yhteisten opintojen osuus, jossa äidinkieli, matemaattis- luonnontieteelliset aineet ja vähintään yksi vieras kieli olisivat mukana.
Lähikoulu uudistus ei olisi mikään huono valinta, se vaan vaatii opettajan tiedot pystyä koulutusta antamaan, vaikkapa tohtoriksi asti. Suomen koululaitos on täytsi mätä verrattuna Japanilaiseen.
Oppilaan kannalta lähikoulu on mitä ihanteellisin.
Opetusministeriämme ihmettelen. Hänkin vakuuttelee, ettei duaalimalliin kosketa. Eikö vasemmistoministerin tulisi nyt uskaltaa todeta, että kovin kauan emme enää voi elää sen uskonkappaleen varassa, että toinen puolikas nuoristamme ansaitsee perusteellisemman yleissivistyksen kuin tuo toinen puolikas.
Kurvisen ehdotuksesta tulisi kyetä näkemään (sen itsekkään keskustalaisen motiivin lisäksi) aito ongelma ja se on keskiasteen rinnakkaiskoulujärjestelmä – siitä pitäisi nyt opetusministerimmekin puhua.