Koulutuspolitiikka ei ole pelkkää sosiaalipolitiikkaa

Saatteeksi: Tämä puheenvuoro on ilmeisesti jäänyt HS:n mielipidetoimituksen pöydänkulmalle odottamaan arkistoon siirtämistä. Koskapa asia on kiireellinen, laitan puheenvuoroni tähän julki hieman täydennettynä.

Koulutuspolitiikka ei ole pelkkää sosiaalipolitiikkaa

Suomessa on nyt käynnissä suurin koulutuspoliittinen uudistus sitten peruskoulureformin. Kuitenkin julkinen keskustelu antaa ymmärtää, että meillä on menossa väärin mitoitettu ja väärin kohdennettu sosiaalipoliittinen uudistus nuorison pelastamiseksi. Tätä keskustelua jatkoi Elinkeinoelämän keskusliitto EK ties monennenko kerran (HS 9. 7.).

Opetusministeri ja OKM näyttävät jääneen tämän keskustelun vangiksi.

Koulutuspolitiikka ei ole pelkkää sosiaalipolitiikkaa. Sosiaalipoliittisella keskustelulla peitetään se, että meidän on nyt tehtävä perustanvanlaatuinen koulutuspoliittinen uudistus, jonka on vastattava seuraaviin kolmeen kysymykseen:

Ensiksi: kuinka nykyisen peruskoulun opetus, oppiminen ja opiskelu organisoidaan siten, että kaikilla on peruskoulun jälkeen mahdollisuus valita toisen asteen koulutuksessa tavoittelemansa tutkinto ja rakentaa itselleen siihen johtava opintopolku? Tällöin keskeisessä asemassa on yläasteen opintoryhmien koostaminen siten, että ne tukevat tätä tavoitetta kaikkien osalta.

Toiseksi: kuinka organisoimme opiskelun, oppimisen ja opetuksen toisella asteella siten, että kaikilla on tutkinnon suorittamisen jälkeen mahdollisuus valintansa mukaan siirtyä työelämään tai jatkokoulutukseen korkea-asteelle? Oppivelvollisuuden edellyttämän yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vuoksi kaikkia on arvioitava yhtäläisin kriteerein: kaikista tutkinnon suorittaneista tulee ylioppilaita, ts. heillä on yhtäläiset oikeudet hakeutua korkea-asteen koulutukseen.

Kolmanneksi: Kuinka organisoimme työpaikat opinpaikoiksi siten, että kaikilla on mahdollisuus oppia ja opiskella työtä tehden, sen ohessa tai täysipäiväisesti, läpi elämän?  Tällöin keskeistä on, että sosiaaliturva uudistetaan tästä lähtökohdasta käsin: työn vaihtoehto on opiskelu, ei työttömyys.

Tämä tarkoittaa, että meidän on siirryttävä koulutusjärjestelmästä opintojärjestelmään.

Siksi meidän on vietävä loppuun peruskoulu-uudistuksen aloittama horisontaalinen integraatio toisen ja korkea -asteen koulutuksessa: toiselle asteelle rakennetaan metodisen yleissivistyksen mukaan jäsentyvä perusopisto ja korkea-asteelle yliopisto, jossa on  perus- ja perustavan tutkimuksen suuntautumisvaihtoehdot.

Lisäksi on vietävä voimalla eteenpäin jo nyt alkanutta vertikaalista integraatiota siten, että oppilailla ja opiskeljoilla on mahdollista katsastaa ja saada tuntumaa seuraavan opintovaiheen eri vaihtoehtoihin ja sisältöihin siten edistäen etenemistään valitsemallaan opinpolulla.

Elinikäinen opinpolkumme rakentuisi siis peruskoulusta ja perusopistosta oppivelvollisuusopiskeluna, yliopistosta ja opinpaikasta työssä tai sen ohella.

Tämän koulutuspoliittisen uudistuksen sosiaalipoliittinen edellytys olisi tietysti sosiaaliturvan uudistaminen niin, että oppiminen ja opiskelu on aina taloudellisesti mahdollista ja yksilökohtaisesti motivoivaa.