Valtioneuvoston Ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selonteon mukaan ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan arvopohjassa on keskeistä ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen, demokratian, rauhan, vapauden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen kaikessa kansainvälisessä toiminnassa”.
Ulkoministeri Pekka Haavisto haluaa korostaa näitä arvoja: ”Olen koettanut aina sanoa, että arvojen ilmaiseminen, joka on UTP-selonteossa esillä, on vähintään yhtä tärkeää kuin geopolitiikka. Jos vain typistetään ajattelu geopolitiikkaan, se on hyvin julmaa ajattelua, jossa ajatellaan, että ainoa intressi on sinun maantieteellinen sijaintisi. Jos menet vain geopolitiikan monttuun, et pääse sieltä pois. Olet sijaintisi määrittelemä, etkä arvojesi määrittelemä, Haavisto pukee sanoiksi viestinsä suomalaisille. (IL 11.11.2020, julkaistu uudelleen 18.01.2021).
Siis ei olisikaan niin, ”että maantieteelle emme voi mitään” vaan että arvomme määrittelevät kenenkä puolella olemme. Suomihan on – presidentti Niinistön politiikan seurauksena – jo osa USA:n etupiiriä. Se on oikein kirjallisesti sovittu isäntämaasopimuksessa ilman eduskunnan siunausta.
Se on se monttu, johon sopeutumisemme geopolitiikkaan on meidät vienyt. Juuri vetoaminen arvoihin – periaatteessa – sitoo meidät geopoliittiseen inhorealismiin: mitään muuta ei ole tehtävissä kuin valita puoli!
Mutta eihän arvot määrittele kenenkä puolella olemme vaan minkä puolesta teemme työtämme.
Edessä oleva välttämätön sovinnon tekeminen luonnon kanssa edellyttää myös aivan välttämättä rauhan ylläpitämistä kansakuntien kesken.
Pakollinen sovinnon tekeminen luonnon kanssa tulee (?) haastamaan kansakuntien valta- ja taloussuhteita – siis geopolitiikkaa – keskinäisen sodan partaalle, jolloin periaatteet ja arvot voivat muuttua nopeastikin kuten olemme viime vuosina voineet havaita.
Inhorealismin ehdot asettaa nyt luonto, ei maantiede. Puolen valinta ole mikään ratkaisu. Tarvitsemme geopoliittisen inhorealismin sijaan rauhanrealismia voidaksemme tehdä sovinnon luonnon kanssa. Rauha on reaalinen vain jos sen edellytyksiä rakennetaan kaiken aikaa ja pitkäjänteisesti. Pelkkä periaatteellinen puolenvalinta on arvoistamme laistamista, rohkeuden puutetta ja YK:n Agenda2030:n ja 17 kehitystavoitteen hylkäämistä.
En ole kuullut presidentiltämme enkä ulkoministereiltämme ainoatakaan ajatusta tai aloitetta rauhan edellytysten rakentamisesta vuosikausiin.
Euroopan eikä Suomen tehtävänä ei ole militarisoitumisen kautta ottaa tasapainoittavaa roolia geopolitiikassa, tulevassa USA – Kiina maaottelussa. Rauhan puolustaminen ei ole koskaan riittänyt, vaan rauhaa on alituiseen rakennettava.
Rauhanrealismia kehiin!
Kiitos Vesa ! Mutta kun oma (?) puolueemmekin puheenjohtajansa johdolla, ei tingi uusien hävittäjien lukumäärästä, ja niihin (, ”taivaan tuuliin”) hukattavista miljardeista. Miten tähän on tultu ??
F-35 määrä pitäisi kaksinkertaistaa – ja sossu lopettaa.
Tarkoittaako isäntämaasopimus että USA on isäntä ja Suomi on renki. Sotarenki joka tarvittaessa ryhtyy kanssasotijaksi Yhdysvaltain mahtavien asevoimien apuna.
Pienen Suomen sitoutuminen USA:n sotateolliseen kompleksiin ei vaikuta kovin järkevältä politiikalta, eikä ainakaan lisää turvallisuuttamme. Liittoutuisimme epävakaan suurvallan kanssa, jossa valtaan voi päästä jokin ääriryhmä. Rikkaiden demokratia, joka on tosiasiassa eräänlainen oligarkia.
Paasikiven ja Kekkosen ulkopoliittisina arvoina olivat Suomen pysyminen puolueettomana suurvaltain geopoliittisista ristiriidoista, ja ne arvot toimisivat nykyisisessäkin maailmantilanteessa.
Militaristien ja heitä myötäilevien poliitikkojen sijaan tarvitsemme rauhanrakentajia, joita ei nykyisissä juuri ole.
venäjähän on tähän asti ollut se isäntä – on jo aika päästä siitä juoposta eroon..
Suomi on siitä kummallinen maa, että aina pitää jonnekin suuntaan olla rähmällään.
Neuvostoliiton hajottua ja oikeistolaisen hegemonian valloittaessa enenevässä määrin niin politiikan kuin mediankin kenttää Suomessa, kumarruksen suunta vaihtui 180 astetta akselilla itä-länsi.
Takapuoli jäi pyllistämään itärajaa kohti.
Ei tämä itään pyllistely näytä rajoittuvan pelkästään oikeistoon ja kokoomuslaisiin Nato-vouhkaajiin, vaan kyllä näyttää tämänkin verkkolehden useimpien Venäjää käsittelevien artikkeleiden perusteella suunta olevan sama.
No, tämä johtunee luonnollisesti siitä, ettei siellä ole kommunismista saati sosialismista rippeitäkään jäljellä.
En oikein jaksa ymmärtää myöskään tätä presidentti Niinistön yletöntä mielenkiintoa venäläistä oppositiopolitiikkoa kohtaan.
Hän on avannut jo kahdesti puhelinlinjan Putinille em. tapauksen johdosta.
Muutenkin monet presidentin ulostulot ja lausunnot Venäjään liittymättömissä erilaisissa asiayhteyksi ovat olleet merkillisiä, outoja.
Mahtaako linjat olleet koskaan auki Amerikoiden suuntaan, kun siellä poliisit ovat ampuneet aseettomia mustia selkään? Epäilen.
Tai pääministeri Marin twitteröinnillä vaatinut Yhdysvaltain hallintoa lopettamaan mustien ampumiset?
Lista syistä puhelinlinjojen avaamiselle olisi loputon.
Ulkoministeri Haavistokin on monissa lausunnoissaan paljastunut Venäjä-vastaiseksi, vaikkakaan ei ole vihreissä pahimmasta päästä.
Heidän ykköshaukkansa on euroedustaja Heidi Hautala, joka eilisessä A-studiossa oli mm. Nordstream2 putken torppaamisen kannalla.
Fortum on osakas putkihankkeessa ja valtio sen mukana.
Hautala taitaa olla jo niin eurottunut, ettei pysty erottamaan Suomen ja Euroopan etua oman Venäjä-vihansa takaa.
Venäjä ei ole mallimaa. Kaukana siitä ovat myös Kiina ja Yhdysvallat, ja moni muu.
Jokaisessa valtiossa on ongelmansa, ja viime kädessä ne pitäisi ratkoa kunkin valtion sisällä. On naivia ja alentavaa lähteä ulkopuolelta vaatimaan ja opastamaan, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia.
Yhdysvallat on tehnyt sitä vuosikymmenten aikana moneen ilmansuuntaan väkivalloin, eikä se ole koskaan joutunut mistään vastuuseen.
Tälläkin hetkellä koko maailma terrorismin ja pakolaisvirtojen muodossa, etenkin Eurooppa (osasyyllisenä Irakissa,Libyassa).
Dollari määrää, Eu tottelee ja Suomi vikisee.
Arvot. Tämä on näitä sanoja kuten, rasismi, jotka on nykyään ladattu vasemmistolaisella näkemyksellä. Vasemmistokin on vain tietyntyyppisten ihmisten lauma, joka omaa erilaisia arvoja, ei mikään totuuskomissio.
Nykymaailmantilanteessa – venäjä hyökännyt Eurooppaan – voin sanoa, että oma arvosanani pitää sisällään sen, että Suomi pysyy itsenäisenä ja henkisesti mahdollisimman kaukana venäjästä. Tuomioja&co on ujuttamassa meitä jollain keinoin aina lähemmäs, juuri henkisesti, kohti venäjää.