Liberaalin demokratian ja lehdistövapauden lippulaivamme Helsingin Sanomat kaivoi NATO -missionsa tueksi John Robert Boltonin, joka on tunnettu myös mursuviiksistään:
”Ette löydä Washingtonista ketään, joka vastustaisi Suomen pyyntöjä. Kaikki puoltavat Suomen kutsumista Natoon. On luovia keinoja hoitaa asia.” … Varmistaisin ehkä Ranskan. Heistä ei koskaan tiedä, mitä he keksivät. Sen lisäksi en keksi, miksi haku viivästyisi.”
Kaikki Washingtonissa? Miksihän? Onko tämä yhteistä taisteluamme liberalistisen demokratian puolesta? Ehkäpä he kaikki puolustavat Suomea kuten ovat puolustaneet Ukrainaakin: luvaten vapautta tapattaa itsensä.
”Bolton haluaa pommittaa viholliset vallasta” HS kirjoitti vielä muutama vuosi sitten (HS 11.09.2019). Bolton oli presidentti George W. Bushin hallinnossa kansainvälisestä turvallisuudesta vastaavana apulaisulkoministerinä 2001–2005 ja Yhdysvaltain YK-edustajana. Hänet tunnetaan voimakkaana YK:n kriitikkona ja jyrkkänä ”sotahaukkana”, joka ajaa kovaa voimatoimiin ja painostuksiin perustuvaa ulkopolitiikkaa. Hän oli myös mukanaProject for the New American Century (PNAC) uuskonservatiivisessa ajatushautomossa, joka ajoi Yhdysvaltain maailmanlaajuisen sotilaallisen, taloudellisen, poliittisen ja moraalisen johtajuuden asiaa. (Wikipedia)
America First!
Avatkaamme Mika Aaltolan meille viime päivinä lukemaa inhorealista sodanpelikirjaa, toisin kuin hän, ekorealismin lähtökohdasta. Uskon ekorealismin olevan nyt perustavanlaatuisin kansallisvaltioita liikkeelle laittava voima.
Meillä kaikilla – siis kaikilla kansallisvaltioilla – on edessä eksistentiaalinen kamppailu siitä, kuinka saada riittämään rajalliset luonnonvarat runsaalle 10 miljardille ihmiselle. Kysymys on ensisijaisesti leivästä ja energiasta. Kuinka ollakaan Arktisella alueella ja Venäjän hallinnassa on viimeiset suuret vielä hyödyntämättömät luonnonvarat. (ks kuva). Tässä tarvitaan nyt ”sotilaallista, taloudellista, poliittista ja moraalista johtajuutta”: America First! Usko globaaliin talousliberalismiin on nationalismin tuhon tie.
Kun USA katsoi voittaneensa toisessa maailmansodassa fasismin ja kylmässä sodassa kommunismin, oli ovi auki liberaalin hegemonian julistamiselle nationalismin voittamiseksi: saavutamme historian meille asettaman tavoitteen – ikuisen rauhan – jos ymmärrämme 1) demokratian, 2) kaupallisen yhteistyön ja 3) kansainvälisten taloudellisten yhteistyöjärjestöjen toiminnan kuten jatkuvaan kasvuun uskova talousliberalismi ne määrittää. Jos jokin kansallisvaltio ei näin tee, liberalismin edustajilla on oikeus ja jopa velvollisuus tulla paikalle panemaan ne toimeen ja tarvittaessa kiristää mitä tahansa kansallisvaltiota näillä samoilla keinoilla – rauhan edellytyksillä – niiden toteuttamiseksi.
Niin syntyikin EU, NATO ja värivallankumoukset, Naton laajeneminen – lupauksista huolimatta – parissa aallossa idän suuntaan, kunnes kolmas, vuonna 2008 luvattu aalto – Georgia ja Ukraina – kohtasi nationalistisen Venäjän vastavoimaan. Ei edes YK:n toimesta sovittu Minskin sopimus saanut tätä kolmatta liberalistisen hegemonian aaltoa pysähdyttää, siitä USA on pitänyt eri vaiheissa huolen … ja Ukrainan kansa taistelee nyt sankarillisesti.
Suomen lahja liberalismille/nationalismille?
Historiallisesti USA ja Englanti ovat aina viime kädessä sopineet suoraan Venäjän/Neuvostoliiton kanssa tämän meidän maailmankolkan asioista. Ranskaa tai Saksaa ei kaivata tänne taas kerran sotkemaan asioita. Tätä Suomen asettumista suurvaltojen eturistiriitojen koeponnistusalustaksi on prosessuaalisesti valmisteltu – siis ilman demokraattista päätöksentekoa – mitä moninaisimmin aiesopimuksin Sauli Niinistön johdolla.
Mikä olisikaan suurempi Suomen lahja ”kaikille Washingtonissa” kuin saada omat aseet ja asevoimien johto aivan Pietarin esikaupungin reunoille ja Kuolan niemimaan syrjään kiinni ilman, että tarvitsisi lähettää omia nuoria miehiä sinne kuolemaan. Paikalliset perheet – siis suomalaiset – tekevät sen puolestamme, me voimme sitten ylistää Suomen nuorten miesten ja naisten sankarillista taistelua ympäri maailman!
Eurooppa?
Entäpä se Boltonin mainitsema Ranska, miksei nyt militarisoituva Saksakin, siis EU:n strateginen kompassi ja Suomi? Onhan Sauli Niinistö korostanut välttämättömyyttä saada Euroopalle sotilaallista uskottavuutta militarisoimalla taloutta, joka on saanut vastakaikua eritysesti Ranskan taholta, mutta nyt myös Saksa on kääntymässä tälle linjalle. Onko sitten Euroopan militarisointi ekorealistinen ratkaisu? En usko.
Ensisijainen kysymyshän nyt ei ole vain itä vs. länsi vaan ensisijassa etelä vs. pohjoinen, ekosfäärin pelastaminen ja 10 miljardia ruokittavaa ihmistä. Olisi ollut loogista, että USA olisi Neuvostoliiton tuhoamisen jälkeen ottanut Venäjän vertaiseksi liittolaisekseen, joksi se ainakin hetkittäin tarjoutui, valmistautuessaan taloudelliseen yhteenottoon Kiinan kanssa. Ehkäpä niin olisi käynyt, jos Venäjän runsaat luonnonvarannot olisi Jeltsinin kaaoksen myötä saatu kansainväliseen omistukseen.
HS:n logiikka pettää?
Bolton lisää HS:n haastattelun lopuksi: ”Kerran väittelimme asetoimituksista tai jostain sellaisesta. Putin sanoi, että ’hei, teillä on teidän logiikkaanne ja meillä meidän logiikkamme, katsotaan, kumpi hallitsee’.”
Nyt voimme sanoa, että ajatuksellisesti – loogisesti – Putin ja Bolton ovat samalla, ekspansiivisen nationalismin pelikentällä, mutta reaalisesti eri puolella raja-aitaa. Bolton kuten Putinkin antaa siis meille kuoleman suudelman, vapauden kuolla sankarillisesti – turhaan. Miksikö?
Ekorealistit ovat kaikki viime kädessä samalla puolella aitaa. Kysymys on siitä kuinka liberaalinen demokratia, ekorealismi ja rauha saadaan sovitettua yhteen. Se ei ole pelikirja tai pelikenttä sodille vaan käsikirja rauhasta ja ekosfäärin pelastamisesta. Kirjaa kirjoitetaan jo, mutta se kaipaa kirjoittajia ja toteuttajia lisää – ja paljon.
Siinä olisi Helsingin Sanomillekin tehtävää.
Viitteet
Berner, A-N. 2019. Kirjeenvaihtajan kommentti: Mitä John Boltonin lähdöstä seuraa?
HS 11.09.2019. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006234640.html?share=3a4cf631346eeb1d17e1589e73b785e5
Bolton, J. 2022. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/John_Bolton
Elo, E. 2022. Haukka saattelee Suomea Natoon. HS Visio 09.03.2022
https://www.hs.fi/visio/art-2000008670382.html
Statista.com. 2022. Leading countries worldwide based on natural resource value as of 2021 (in trillion U.S. dollars) https://www.statista.com/statistics/748223/leading-countries-based-on-natural-resource-value/ Haettu 08.03.2022
Paneepa hra Bolton vain toimeksi, ja järjestää sitten sen kutsun NATOon. Kun kutsu on otettu vastaan, voidaan keskustella tarkemmin siitä, mitä jäsenyys Suomelle merkitsisi. Tämä kaikki tietysti tiukan luottamuksellisesti. Ei tuommoset ”Ette löydä Washingtonista ketään, joka vastustaisi Suomen pyyntöjä.” mitään merkitse reaalimaailmassa. Pelkkää onttoa poliittista lätinää.
”Mikä olisikaan suurempi Suomen lahja ”kaikille Washingtonissa” kuin saada omat aseet ja asevoimien johto aivan Pietarin esikaupungin reunoille ja Kuolan niemimaan syrjään kiinni ilman, että tarvitsisi lähettää omia nuoria miehiä sinne kuolemaan. Paikalliset perheet – siis suomalaiset – tekevät sen puolestamme, me voimme sitten ylistää Suomen nuorten miesten ja naisten sankarillista taistelua ympäri maailman!”
Siis, jos Venäjä hyökkää Suomeen, niin totta kai Suomen nuoret miehet ja naiset taistelevat sanakarillisesti. Miten muuten voisi olla? Jos sitten olemme saaneet ja saamme apua muualta, sen parempi.
Vaikea uskoa, että Volanen kannattaisi talstelemattomuutta Venäjän invaasiota vastaan.
…. siitähän ei ole kysymys. Tavoite on soittaa, että Boltonin logiikka ja ajattelutapa on sama kuin Putinin. HS kuitenkin käyttää häntä NATO:n puolestapuhujana. Bolton ei ole kiinnostunut Suomen kohtalosta tai suomalaisista vaan siitä kuinka varustaa Suomi käymään sotaa Venäjää vastaan USA:n nationalismin puolesta samoin kuin Putin tekee Venäjän osalta. Siten sodanrealismi ei voi olla ratkaisu, etenkään kun meillä on käsillä jo ekorealismiin liittyvä akuutti ongelma, jonka ratkaiseminen sodan kautta on mahdotonta jos – ja tämä on tärkeää – oletamme että kaikki kansakunnat ovat mukana tässä sovinnonteossa luonnon kanssa. Jos ajattelemme kuten Bolton ja Putin uskoen oman kansakunnan historialliseen erityisyyteen ja ensisijaisuuteen, niin edessä on ekosfäärin ja ihmiskunnan tuhoutuminen.
Boltonin taustana on konservatismi.
Helppo nähdä tämän blogin perusteella: (kuten aina ennenkin) että konservatismi, niin uus- kuin vanhakin, on silkkaa pelkuruutta…!
Nilkki taas suurfirmojen asialla.
Bolton, mursuviiksiensä lisäksi, on myös vahanaamainen pesunkestävä jenkki, jolle toisen sielunveljensä Bannonin tavoin on herttaisen yhdentekevää, millä keinoin päästään tavoitteisiin, kuten tuntuu laita olevan koko USA:n establishmentin demokraateista rebublikaaneihin. Jostain syystä kaikki amerikkalaiset poliitikot näyttävät ja kuulostavat kriminaaleilta.
Lieneekö geeneissä?
Jos tavoitteet vaativat Bagdadin pommituksen, että Saddam saatiin kaivettua maakuopasta köyden jatkoksi, niin olkoon niin.
Tai jos Ukrainaan toimitetaan jatkuvalla syötöllä tappavaa materiaalia Venäläisiä vastaan enemmän kuin yksikään lääkäri pahimmissa painajaisissakaan määräisi, niin so what? MAGAMAGA, huutaisi apina viidakossa, mikäli kykenisi.
Kauan on ollut tiedossa, että Suomi on pikku-Amerikka. NL oli vain tilapäinen Kekkoskausien pakkopulla, josta vapauduttuamme mm. kokkar-Zyssen kielenkannat ovat luritelleet taistolaisroistojen kumartelusta Moskovan suuntaan. Ehkä aiheestakin.
Amerikkalaiset elokuvat, tv-sarjat ja populaarimusiikki ovat tulleet suomalaisille tutuiksi vuosikymmenten saatossa.
NL:sta/Venäjästä tiedetään Lada ja bortsh-keitto, menetetty Karjala, ja että Gorbatshovin otsassa on kartta.
Ja tietenkin nykyinen pääpiru Putin, jonka mielenterveydestä käydään arvausleikkiä; onko hullu vai harhainen, vai kenties molempia.
Ymmärrän hyvin mentaalisen suuntautumisemme, kun olemme pienestä pitäen altistetuttuja angloamerikkalaiselle kulttuurille.
Amerikkaa tuputetaan joka tuutista. Niin tuttua, niin turvallista.
Kumpi tunnetaan; Sinatra vai Vysotski?
Tuttuun roistoon on helpompi samaistua, kuin siihen mahorkalta ja hapankaalilta löyhkäävään naapuriin, joka molottaa jotain tavarish pårusski.
Ei naapurista ole pakko pitää, mutta ei sille kannata ruveta isommin ryppyilemäänkään, etteivät rupea taas honganrungot päihin kolisemaan.
Tämä olisi hyvä pitää mielessä myös kokkari-Orponkin työntäessään lapsekasta taikinanaamaansa ovenraosta mursuviiksisen Boltonin tympeään Nato-kammioon.
Mahtava analyysi!!