Liekö HS:n päätoimituksessa, sodan laskuhumalan iskiessä, pääkirjoittajan käsiin sattunut Olaus Petrin tuomarinohjeet ja niiden 10. kohta: Summum ius summa iniuria, suurin oikeus on suurin vääryys, kun HS:n pääkirjoitus tänään (23.04.2022) päättyy toteamukseen:
”Lännen pitää olla Venäjää vastaan tiukka. Tällaisessa geopoliittisessa kriisissä ehdottomuus on kuitenkin suhteellista, sillä nurkkaan ajettu Putin voi olla vahvaa Putinia vaarallisempi. …. Politiikka on lopulta sitä, mikä on kulloinkin mahdollista. … Ukrainan voimat ovat lopulta rajalliset, eikä lännellä ole mitään halua joutua sotilaalliseen konfliktiin Venäjän kanssa.”
Ehdottomuus on suhteellista! Suurin oikeus saattaa johtaakin mitä suurimpaan vääryyteen. HS:n toimitus antautuu vasta nyt sodanrealismin edessä, miljoonien ihmisten elämän syöksyttyä raiteiltaan ja tuhansien ihmisten kuoleman jälkeen. Olisikohan lännen pitänyt kertoa ukrainalaisille tämä asenne jo aikoja sitten: annamme aseet, mutta rinnallanne emme taistele; oikeus kun on niin suhteellista.
Ehkäpä päätoimituksen omatuntoa on alkanut soimata sen oma putinismi: ”Putinismia ei ole eri mieltä oleminen vaan vallan myötäily ja eri mieltä olevien vaientaminen”.
Suomettuminen olikin siis viisautta, ts. suomalaisen, pohjoismaisen, demokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista, kansakunnan ja sen kansalaisten kasvamista suomalaisiksi, osana Eurooppaa. Se ei ollut alistumista sodanrealismille vaan rauhanrealismin määrätietoista rakentamista.
Ehkäpä HS:n päätoimituksen olisi syytä luopua sotarealismista ja ryhtyä miettimään rauhanrealismia, jotta meillä olisi edes jonkinlaiset edellytykset selvitä kaikkia kansakuntia uhkaavasta suurimmasta turvallisuusuhasta – ekologisesta katastrofista. Ekorealismia toimituksen työpöydille nyt heti ja paljon!
Viitteet
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008698824.html
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008699840.html
Discover more from Vasemmisto Nyt!
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
Matti Vesa Volanen on julkaissut Venäjän aloittaman sodan jälkeen 7 turvallisuuspolitiikaa käsittelevää blogia. Yhdessäkään niistä ei tuomita Venäjän hyökkäystä. Se ei ole tutkijataustaiselta tohtorismieheltä huolimattomuutta vaan sitä, että Matti Vesa haluaa salata todellisen kantansa.
Matti Vesa on mukava mies ja entinen työkaverini, mutta hämmästelen myötämielisyyttä Venäjän suuntaan sotaoloissakin.
Kiitos huomautuksesta. Katsopa blogiani jo vuodelta 2014 (toisinto:https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/ukraina-pistaa-miettimaan/ )
”NATO on US johtoinen sotilasliitto. Vielä hetki sitten Obaman neuvoantajanakin toiminut Zbigniew Brzezinski kävi suurta sakkipeliä Euroopan vasallivaltioilla (The grand chessboard – American Primacy and Its Geostrategic Imperatives, 1997 s. 40): US:n “imperiaalisen geostrategian kolme suurta imperatiivia ovat estää salaliitot, pitää vasallivaltiot turvallisuusriippuvuudessa ja estää barbaarien (Venäjä ja Kiina, mvv) liittoutoutumasta yhteen”. Vaikka Brzezinskin sanasto on sittemmin muuttunut US:n “stragiseksi visioksi” (2012) ja “värivallankumousten” kautta toteutetuksi konversiopolitiikaksi, tavoite on yksi ja sama: vapaakaupan kautta tapahtuva maailman hallinta.
Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Sympatiapisteitä Venäjälle ei ole mitään syytä jakaa. Neuvostoliitto oli valtiokapitalismin mallimaa. Venäjä elää nyt harvainvaltaisen finanssikapitalismin kourissa. Siinä se ei paljonkaan poikkea Yhdysvalloista tai Kiinasta. Kaikilla niillä on syvällä kyntävät energia- ja luonnonvaroihin sekä vapaakauppaan liittyvät kansalliset elintärkeät intressit, joita ne ajavat keinoja kaihtamatta. Demokratia ja kapitalismi eivät enää pitkään aikaan ole kulkeneet käsikädessä.”
Eipä ole syytä muuttaa arviota. Tutkija kun olen, olen toistuvasti asettanut itselleni kysymyksen: miten tämä kaikki on mahdollista? Oma ymmärrykseni on vieläkin vajavainen, ja varmaan siksi jääkin. En ole tuomari, enkä varmaan lääkärikään, mutta psykologi olen. Liberalismin yksi perusajatus on että, emme voi kiistaan kenenkään kokemuksia vääriksi. Sodanrealismi olettaa, että meidän on tunnustettava suurvaltojen intressit ja eksistentiaalisiksi koetut uhat. Tämä koskee kaikkia suurvaltoja, vaikka USA olettaa että vain heillä on tämä oikeus (Monroe oppi, vrt.Kuuban ohjuskriisi). Minulle on tärkeämpää saada ainakin itselleni esiin se sodanrealismin ajatuskulku, joka toistuvasti saattaa meidät tuhon partaalle … erityisesti nyt kun meidän varsinainen turvallisuusuhka on ekologinen kriisi, joka edellyttää rauhanrealismia.
En siis usko, että Washingtonissa, Moskovassa tai Peginkissä kokoontuu käräjä- tai korkein/jumalallinen oikeus, jossa voidaan tuomita puoleen tai toiseen. Olen siis jättänyt tuomitsemisen vähemmällä. Kantani sotarealismiin on varmaan tullut esiin useasti, sen olen tuominnut, en yksittäistä sodan aloitusta. Minut on kyllä tuomittu kuolemaan raakalla tavalla (”kurkku auki”) kommenttipalautteessa jo moneen kertaan.
Terveiset täältä Vantaalta!
Eiköhän siinä ole tarpeeksi, että poliitikot ”tuomitsevat” virkansa puolesta. Varsinaiset tumioistuimet ja tuomarit ovat toisaalla.
Puoluepoliittinen toiminta on eräänlaista prostituutiota, ja useimmat sen piirissä toimivat henkilöt sopeuttavat omia toimiaan ja sanomisiaan kulloisenkin tuulensuunnan mukaan, vähintäänkin säilyttääkseen asemansa.
Kuvaavaa on mm. VL:n johdon suussaan pyörittelemä kuuma natoperuna. Ei sylkäistä sitä ulos, kuin suuhun lentänyttä raatokärpästä, mutta ei ihan vielä kehdata nielaistakaan.
Kansa niin kovin ryssää on säikähtänt, että Suomi-neito kaipaa karhun kainaloon enempi jenkkisuihketta.
Vaan karhupa siitä voisi menettää malttinsa.
Poliitikot Marin ja Haavisto, joiden oma viiteryhmä on Yhdysvaltojen EU-satelliitit, ovat ohjelmoituneet tämän tehtävän mukaisiksi.
Aivan yhtä hyvin heidän asemassaan voisi olla kuka hyvänsä toinen poliitikko, eikä asia muuttuisi miksikään. Kun oma ison kuvan viiteryhmä ja sen mukainen näyttämö on valittu, tai jouduttu valitsemaan, niin kaikki vuorosanat on aseteltava sen mukaisesti.
Jos joku ”sekoilee” vuorosanoissaan, tilalle valitaan näytelmään sopivampi henkilö.
Biden, tuo tekoreippaita hyppyaskelpyrähdyksiä esittävä Amerikan-ääni, on parhaillaan käynyt paimentamassa kuuliaista EU-lampolaa, jonka imelä määkinä luo uskoa USA:n, tuon kaikkien rikollisten sotien äidin, maailmanherruuteen.
Bidenin ei tarvitse enää myydä vihreitä arvoja, kun Yhdysvallat alkaa myydä konttilaivoilla rahdattavaa säröytettyä maakaasuaan Eurooppaan. Huomattavasti ekologisempi ja ekonomisempi kaasuputki jää näillä näkymin ruostumaan meren pohjaan.
Niin, mikään hinta ei ole liian korkea, että Suomikin voi olla yhtenä lampaana muiden joukossa Atlantin takaisen isäntänsä paapottavana ja kerittävänä.