Vasemmistoliiton kansanedustajat äänestivät NATO -jäsenyydestä omatuntonsa mukaan.
Kyllä äänestivät Li Andersson, Hanna Sarkkinen, Suldaan Said Ahmed, Jussi Saramo, Mai Kivelä, Aino-Kaisa Pekonen, Juho Kautto, Jari Myllykoski ja Pia Lohikoski.
Vasemmistoliiton periaateohjelma, poliittinen tavoiteohjelma, vaaliohjelma ja hallitusohjelma, joita kaikkia he ovat olleet itse hyväksymässä, ovat siis sovittamattomassa ristiriidassa heidän omatuntonsa kanssa.
Markus Mustajärvi, Katja Hänninen, Veronika Honkasalo, Anna Kontula, Merja Kyllönen sekä Johannes Yrttiaho eivät kokeneet ristiriitaa omatuntonsa ja itse hyväksymiensä poliittisten periaatteiden ja tavoitteiden kanssa ja äänestivät EI.
Matti Semi oli pois äänestyksestä.
Politiikka ei kuitenkaan ole juridiikkaa. Poliittisista päätöksistä joutuu poliittiseen vastuuseen – viimeistään Vasemmistoliiton puoluekouksessa.
Siellä uudistettaneen puolueen periaateohjelma. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta puoluehallitus tosin jo muokkasi ehdotettua ohjelmaa tukemaan nyt tehtyä NATO -päätöstä.
Niinpä puoluekokousedustajatkin joutuvat punnitsemaan omatuntoaan sodan ja rauhan kysymyksissä -vakavasti.
Mielestäni olisi aika vaihtaa puheenjohtaja!
Täytyy nyt kuitenkin toivoa, että tästä ei tulisi puoluetta hajottavaa tekijää. Vaikka olenkin sitä mieltä, että vastaan äänestäneiden perustelut olivat paremmat ja he toimivat periaatteellisemmin, yritän ymmärtää myös jäsenyyden puolesta äänestäneitä.
Puolueella ei ole varaa lamauttaviin riitoihin. Vasemmiston yleensä ja erityisesti Vasemmistoliiton asema tulee olemaan vaikea Nato-Suomessa. Suomi on todellakin siirtynyt uuteen aikaan, ehkä jossakin suhteessa jopa 1920- ja 1930-luvun asetelmiin. Pelkään, että militarismin nousu (kauniisti sanottuna maanpuolustustahto) ei lupaa hyvää vasemmiston kannatukselle. Näyttää siltä, että seuraavan hallituksen kokoonpano on ratkaistu ja se tietää todella kylmiä aikoja Suomen työläisille ja muulle köyhälistölle. Enää on ratkaisematta, mikä nykyisistä hallituspuolueista menee uuteen hallitukseen Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kumppaniksi, jos kumppania tarvitaan.
Nato-huumaa on minun ollut mahdoton käsittää. Henki on ollut kuin herätyskokouksessa. Uskotaan, että Nato ratkaisee Suomen kaikki turvallisuuspoliittiset ongelmat ja alkaa täysin uusi onnen aika. Keskustelu on pääosin ollut kapeaa la lyhytnäköistä. Median propaganda on ollut sellaista, jota en ennen nähnyt. Tietysti Venäjän hyökkäys Ukrainaan selittää tästä paljon, mutta kyllä tämä kansan mielipiteen kääntäminen avaa myös pelottavia näkymiä.
Kiitos Matti Vesa Volaselle arvokkaista puheenvuoroista!
On jokseenkin kuvottavaa, että punavihreä hallitus uhraa kurdit muutman euron tähden. Vasemmistossa ei ole enää mitään järkeä ja jostain syystä vasemmiston uuden nousun idoli Li Andersson kumppaneineen laittaa pisteen i:n päälle. Toisaalta hyvä, toisaalta hieman outoa. On todella vaikea nähdä, miten tästä politiikasta, joka hallituspaikan takia hylkää kaikki periaatteensa, voisi nousta mitään: après moi le déluge!
Nyt tehdään kyllä ennätyksellisen huonoa politiikkaa
Mutta ehkä tämä on niin sanotun vasemmiston ongelma