Ensin Saska Saarikoski kirjoittaa (HS 14.8.2022)
”Suomella ei voi olla kuin yksi tavoite: vakaus ja rauha itärajalla, Itämerellä ja Euroopassa. … Amerikkalaisille Suomea on markkinoitu hampaisiin asti aseistettuna sotilaskansana, Pohjolan Israelina. Myyntipuheet ovat menneet turhankin hyvin läpi. …. Suomessa tuollaisesta uhosta kannattaa pysyä kaukana, sillä Suomelle ne sodat eivät ole olleet ”ylpeä perinne” vaan hirvittäviä tragedioita.”
… sitten HS:n pääkirjoituksessa todetaan (HS 16.8.2022):
… ”kulutuksen vähentäminen saattaa olla ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto. Materiaalien käyttöä on ohjattava oleellisiin käyttötarkoituksiin, kuten uuden energiajärjestelmän rakentamiseen nykyisten kulutustavaroiden sijaan”
… ja tänään 17. 08.2022 HS:n ulkomaantoimittaja Madilta Jokinen siteeraa myönteisesti professori Jorge Heine’a globaalitutkimuksen Pardee-koulusta Bostonin yliopistosta:
”Todellinen Venäjän hyökkäyksen paljastama jakolinja ei kuljekaan demokratioiden ja autoritaaristen valtioiden vaan globaalin etelän ja pohjoisen välillä.”
HS:n toimitukseen on NATO -hypetyksen jälkeen hiipinyt sotarealismin sijaan ekorealismin haasteet, mutta vain pätkittäin ja osittain. Ehkäpä HS:n toimituksen olisi syytä ymmärtää, että nyt on kysymys jokapäiväisestä leivästämme ja toimeentulostamme, arkisesta aherruksestamme työssä ja sen ulkopuolella sekä sodasta ja rauhasta. Nämä haasteet on ja voidaan ratkaista vain yhtä aikaa, jos emme halua ajautua kahden liittokunnan talous- ja sotavoiman mittaamiseen ylt’ ympäri maailmaa, myös Suomessa.
Tästä voi aloittaa: Leipää, työtä, rauhaa!
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/leipaa-tyota-rauhaa/
Viitteet
Jokinen, M. Kaikkien kaverit HS 17.08.2022 (kirjoitettu aiemmin?)
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008997497.html
HS Pääkirjoitus 2022. Mineraalit eivät riitä energiaratkaisuksi HS 16.8. 2022.
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009004475.html
Saarikoski, s. 2022. Suomen ei kannata tempautua sotauhoon
HS 14.8. 2:00 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008999989.html
Volanen, M. V.2022. Leipää, työtä, rauhaa! KU blogi 29. 4. 2022
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/leipaa-tyota-rauhaa/
Kuva:
https://gtk.imagebank.fi/pub/collection/374aeed4cf29f7359163099e1659937b?locale=fi
Sodat olivat tavallisille rivimiehille, sekä suomalaisille ja venäläisille, suuria kärsimyksiä ja onnettomuuksia, toista mitä sankaritarujen kertojat ovat uskotelleet.
Näin myös Ukrainan sodan ukrainalaisille ja venäläisille rivimiehille.
Toinen maailmansota todella oli tavallisille rivisotilaille suurta kärsimystä (kuten kaikki sodat). Kuitenkaan, Neuvostoliittossa ei juhlittu eikä Venäjällä juhlita maailmansodan kauhujen päättymistä, vaan voittoa sodassa. Itänaapurimme on lähes aina ollut militaristinen valtio, joka vain näyttelee rauhantahtoista – siis kaukana aidosta vasemmistolaisesta ihanteesta.
Ihan ok kirjoitus Volaselta jälleen kerran. Totean vain, että ”leipää, työtä ja rauhaa” voisi olla toisinkin päin, jotta rauhaa, työtä ja leipää. Mutta nuo kolme sanaa ovat sinällään ihmisen elon kannalta ihan keskeisiä elämisen elementtejä kuvaavia sanoja.
Sari-Johanna Koskinen, näkisin venäläisen sotauhon yhtenä syynä sen tosiasian, että venäläiset ensimmäisessä maailmansodassa ottivat aika totaalisesti pataansa.
Ja jo heti alussa Tannenbergissa ja Masurian järvillä elokuussa 1914! Loppusota olikin ajelehtimista häpnaadista toiseen, Brest-Litovskin rauhakaan Saksan kanssa ei riittänyt.
Tulivat ottaneeksi vahingon takaisin, kun neukkusolttu ripusti punalipun Reichstagin katolle 1945.
Oli riittävän hyvä elämys neukuille tämäkin, oikeuttaen jokavuotisen itsetyydytyksen asiaan liittyen.