Helsingin sanomat pistää taas parastaan pääkirjoituksessaan (HS 11.01.2023):
”Ukrainassa taistelee kaksi maailmankuvaa: yhdellä puolella ihmisarvoa halveksiva totalitaarinen ideologia, toisella vapauteen ja ihmisoikeuksiin pohjautuva demokraattinen ideologia. Jos me omaksumme vastapuolen maailmankuvan, me häviämme, vaikka voittaisimme.”
HS asettuu tässä – ehkä hieman yllättäen – tukemaan neokonservatiivista ajatusmallia. Tämä 1990 -luvulla USA:ssa omaksutussa näkemyksessä ”sivilisaatioiden törmäyksestä” (Samuel P. Huntingon The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order, 1996) on perusajatuksena:
”Ei voi olla todellisia ystäviä ilman todellisia vihollisia. Jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme” (Huntington, 1996, 19-21; ks. laajemmin Volanen, 2022).
Tämä on samaa sodanrealismia, jota Halla-aho yrittää peittää sotaterapeuttisin keinoin: jotta siis voisimme rakastaa itseämme, siis perustella itsekkyytemme, on meidän etsittävä itsellemme vihollisia, jotka muunnamme mielessämme tuhottavissa olevaksi vihollisen eläväksi, ”inhottavaksi” voimaksi.
Eurooppa synnytti aikoinaan kolonialismin, rasismin ja orjuuden. Nyt Eurooppa heiluttaa lippua vapauden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta määrittelemättä niiden ekorealistisia reunaehtoja kaikille noin 10 miljardille ihmiselle ja ekosfäärille. Me olemme nyt vähemmistössä kaikilta osin.
Voimme – siis ihmiskuntana – voittaa vain ja jos vain radikaalisti muutamme ”vapauteen ja ihmisoikeuksiin pohjautuva demokraattinen ideologiaamme” ekorealistiseksi demokratiaksi. Suhteemme Äiti maahan – kuten YK:n juuri päättynyt bioversiteettikokous julisti – on oltava vähintäänkin tasapainoinen ja harmoninen. Rahan kierrosta – oli se sitten julkista tai yksityistä – on siirryttävä sisäisen ja ulkoisen luonnon mitä moninaisimmin välitettyyn yhteiskiertoon. Meidän on maallistuttava – siis kohtuus kaikessa, kaikille, kaikkialla ja alati.
Ekorealismin kannalta ”vapauteen ja ihmisoikeuksiin pohjautuva demokraattinen ideologian” tulokset ovat kaikkea muuta kuin vapautta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa kun emme katso tilannetta ahtaasti itä/länsi- vaan erityisesti etelä/pohjoinen -jaon, siis koko ihmiskunnan ja maapallon ekosfäärin huomioiden.
Mitä tarkoitan? Pari esimerkkiä.
– Jos luonnon kestävyyden rajoja noudatettaisiin tiukasti, nykyinen elintarvikejärjestelmämme voisi tarjota tasapainoisen ruokavalion vain noin 3,4 miljardille ihmiselle. Meidän pitäisi kuitenkin pystyä tarjoamaan ruokaa noin 10,2 miljardille ihmiselle. Se on mahdollista, mutta ei ilman radikaaleja uudelleenjärjestelyjä koko elintarvikejärjestelmässä. Keskeisiä edellytyksiä ovat alueellisesti uudelleen jaettu viljelysmaa, parannettu vesiravinteiden hallinta, ruokahävikin vähentäminen ja ruokavaliomuutokset. (2)
– Suomessa minimitoimeentuloraja on noin 28€ päivässä. Vuonna 2017 maailman väestöstä 88% tuli toimeen vähemmällä. Noin 5600 miljoonaa ihmistä asui maissa, joissa 90% ansaitsi vähemmän. Mitä pitäisi tehdä, että edes Suomen tuolloinen tilanne – siis 77% ansaitsisi vähintään ja 23% alle 28€ päivässä – saataisiin yleiseksi tasoksi maailmassa, siis suomalainen minimitulotaso kriteeriksi ja vielä niin, että hyväksyisimme sen alituksen noin yhdellä viidestä maailmassa? Tuotantoa tulisi lisätä ja paljon. Nykyinen tuotanto tulisi vähintäänkin viisinkertaistaa. Se on mahdotonta. (3)
– Oletetaan, että Yhdysvalloissa asuvat koirat muodostavat oman kansansa, ”Koiramaan”, ja niiden keskimääräiset ylläpitokustannukset edustavat tämän koirakansakunnan keskimääräisiä tuloja. Heidän tulonsa asettaisivat Koiramaan selkeästi keskituloiseksi kansakunnaksi, Paraguayn ja Egyptin kaltaisten maiden yläpuolelle. Itse asiassa Koiramaan, tämän yhdysvaltalaisen koirakansakunnan, tulot asettaisivat sen asukkaat, koirat, parempituloisiksi kuin 40% maailman väestöstä. Ja jos keskitymme yksinomaan terveydenhuoltomenoihin, ero kasvaa valtavaksi: keskimääräiset vuotuiset menot Koiramaassa olisivat korkeammat kuin terveydenhuoltomenot maissa, joiden osuus maailman väestöstä on yli 80 prosenttia. (4)
– Globaalin pohjoisen maat ovat vastuussa 92 % ilmaston hajoamista aiheuttavista kokonaispäästöistä. Samaan aikaan globaali etelä on vastuussa vain 8 % ”ylipäästöistä”. Ja suurin osa näistä maista on edelleen reilusti päästörajojen alapuolella. Tilannetta pahentaa vielä se, että ilmaston romahtamisen negatiiviset vaikutukset kohdistuvat juuri ensisijaisesti globaalin etelän maihin, jotka kärsivät valtaosan ilmastonmuutoksen aiheuttamista vahingoista ja kuolleisuudesta omissa maissaan. (6)
– Ymmärtääksemme millaisista mittasuhteista nyt on kyse, voimme käyttää ns. 70-sääntöä: kaikki, jonka kaksinkertaistumisaika (tai puoliintumisaika ehtymisen tapauksessa) on lyhyempi kuin 10 000 vuotta, ei ole kestävällä perustalla näissä ajan mittakaavoissa. Siksi kaikki luonnon resursseihin vaikuttavat toiminnot on pidettävä kasvu- tai ehtymisasteeltaan alle 0,007 % vuodessa, mikä on tarkoittaa käytännössä nollakasvua. Kansantuote ja sen kasvu kulkevat käsikädessä energian kulutuksen ja siten hukkalämmön lisääntymisen kanssa. Jos oletamme edes runsaan 2% vuosittaisen BKT:n kasvun, niin muutamassa vuosisadassa maapallomme alkaa kirjaimellisesti kiehua sen saavuttaessa 100c° pintalämpötilan. (7).
– Minun sukupolveni muistaa hyvin John F. Kennedyn lohdullisen mantran varakkaille pohjoisessa ja köyhille etelässä: ”Nouseva vuorovesi nostaa kaikki veneet.” Se ei ollut realistinen oletus edes taloudellisesti, eikä missään tapauksessa ekologisesti. Kapitalismi ei ole vähentänyt sosiaalista eriarvoisuutta, vaan pahentanut sitä. Globaalissa mittakaavassa se kirjaimellisesti valtasi maailman yhteiskunnat 1900-luvulla – tuoden toisille vaurautta ja toisille tulvia. Nämä tulvat ei tule enää perässämme, ne ovat nyt aivan vieressämme. (8)
Euroopan edistyksellisen perinnön – ”vapauteen ja ihmisoikeuksiin pohjautuva demokraattinen ideologia” – kestävyys ja vahvuus mitataan ekorealismin asettaman eksistentiaalisen haasteen ratkaisemisessa, ei sodanrealismin määrittelemän voimatasapainon kautta.
Eurooppa voi nousta suurvallaksi vain antamalla etelälle ja idälle parempia vastauksia kuin Kiina/Venäjä tai USA. Tarvitsemme siis maailman sosiaalista foorumia ja YK:ta rakentamaan yhteisöjä koko ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle.
Euroopan ei tule nöyrtyä eikä alistua nyt muodostumassa olevan kahden sotilasliittokunnan sodanrealistiseen olettamukseen: ”Ei voi olla todellisia ystäviä ilman todellisia vihollisia. Jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme”.
Eikö juuri päinvastoin:
Emme voi olla todellisia ystäviä ilman todellista, hyväksyttyä erilaisuuttamme. Jos emme rakasta myös sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme.
Tämä on ekologista realismia, ekodemokratiaa.
Olkaamme rehellisiä itsellemme: Jos hyväksymme ulkopoliittisen realismin geopoliittisten tarkastelujemme lähtökohdaksi, niin silloin meidän on hyväksyttävä se, että kaikilla suurvalloilla on oikeus määrittää kansalliset intressinsä ja eksistentiaaliset uhkansa eikä vain USA:lla. Samalla hyväksymme sen, että intressiristiriidat ja eksistentiaalisten uhkien purku ratkaistaan voimasuhteiden mukaan sopimalla tai sotimalla.
Ulkopoliittinen realismi voidaan kuorruttaa monenlaisilla kertomuksilla, narratiiveilla, ”hyvästä ja pahasta”, ”demokratiasta ja autoritäärisyydestä”, ”sivistyksestä ja barbariasta” … mutta sen ytimenä nyt on – minulle – kysymys maapallon rajallisten luonnonvarojen jakamisesta kansakuntien kesken: jaetaanko ne tulevaisuudessa toisin – kaikkien meidän ja kaikkien kansakuntien kesken – vai jatketaanko nykyistä täysin järjetöntä, yletöntä ja kestämätöntä varallisuuden kasaamista yhä harvempiin käsiin.
Kysymyksessä ei siis ole ”muutosten aikakausi vaan aikakauden muutos” kuten Olli-Pekka Heinonen tilannetta äskettäin luonnehti (Heinonen, 2023). Itse ilmaisin tämän haasteen näin:
Äiti maa siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Kirkastukoon hänen voimansa meille ja olkoon ne meille armollisia. Ilmaiskoon Äiti maa luontonsa meille, jotta kykenisimme ansaitsemaan leipämme rauhaa rakentaen. Luonnon, historian ja ihmishengen nimeen. Aamen.
… niin aamen (amen < tosi), siis todeksi tulkoon.
Viitteet
(2) Gerten, D., Heck, V., Jägermeyr, J. 2020. Feeding ten billion people is possible within four terrestrial planetary boundaries. Nat Sustain 3, 200–208. https://doi.org/10.1038/s41893-019-0465-1).
(3) Roser, M. 2021. How much economic growth is necessary to reduce global poverty substantially?
https://ourworldindata.org/poverty-minimum-growth-needed
(4) Korzeniewicz, R. P., Moran, T. P. 2009. Unveiling Inequality. Russell Sage Foundation. Kindle Edition.
(5) Homer-Dixon, T. 2022. World 3 at 50 What it got right, and what it got wrong. Cascade Institute.
https://canadiancor.com/wp-content/uploads/2022/01/Thomas-Homer-Dixon-slides-Jan-12-2022.pdf Haettu 02.02. 2022.
(6) Roberts, M. 2022. Climate change and wars. https://thenextrecession.wordpress.com/2022/04/09/climate-change-and-wars/ Haettu 10.4.2022
(7) Murphy, T. 2021. Energy and Human Ambitions on a Finite Planet Assessing and Adapting to Planetary Limits, eScholarship, University of California https://escholarship.org/uc/energy_ambitions
(8) Lessenich, S. 2019. Living Well at Others’ Expense. Wiley. Kindle Edition.
Helsingin Sanomat 2023. Vihollista ei pidä halventaa. Pääkirjoitus 11.01.2023
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009317768.html
Blogit
Heinonen, O-P. 2023. Yhtä kaikki. Länsi-Suomi 08.01.2023
https://ls24.fi/artikkelit/olli-pekka-heinonen-yhta-kaikki
Volanen, M. V. 2022. Davos vai Allegre? KU blogi 12.04.2022
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/davos-vai-allegre/
Volanen, M. V. 2022. Leipää, työtä, rauhaa. KU blogi 29.04.2022.
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/leipaa-tyota-rauhaa/
Ukrainassa taistelevat pääasiassa venäläiset ja ukrainalaiset sotilaat, eivät mitkään ”maailmankuvat”.
Kyllä Hösärissä tämä tiedetään, mutta heidän runolliseen kvasitoimittajuuteensa kuuluu suureellisen lennokkaat ilmaisut, jotka pyritään muotoilemaan niin, että se tavan hösölukijaan uppoaa ilman kakisteluja. Musta ja valkoinen on helpompi erottaa toisistaan, kun välissä ei ole ylimääräisiä sävyjä sotkemassa; huomaahan tuon jo ”puolivälissä Saskaa”.
Suomessa ns. älyllinen epärehellisyys on muodostunut valtavirraksi, samoin kuin muissa Euro-maissa, mikä tietenkin häiritsee eri sävyille herkistyneitä, mutta jotka eivät asialle mitään voi kuin voivoi.
Eikä sille, jos joku lapsellinen, natsifiksoitunut, runopojan kuoren, mutta iljettävän mielenmaiseman omaava luppasilmäinen tikkuaho riekkuu mediassa, koska hänellä on siihen oikeus. Vastuu siirtyy vastaanottajille.
Suomen päättäjät ovat katsoneet parhaimmaksi purkaa kaikki siteet Venäjään liittymällä toiseen rikollisjengiin, jolla on takanaan pitkä rikosrekisteri, mutta fyffee ja muuta kivaa löytyy kyllä sen verta, että pareehan on olla vahvemman mulkvistin puolella, kun kerran joku mulkero kumppaniksi on valittava.
Jossain vaiheessa, kun maailman magneettikenttien napaisuudet alkavat muuttua, ja nyky-Rooman valtakunta menettää mahtiaan tai peräti romahtaa, niin Suomella olisi hyvä olla plan b ja c Iivanan varalle, mikäli valtiotamme enää silloin on.
Nyt asialistan kärjessä näyttää olevan, montako Leopard-panssarivaunua ukrainalaisille lähetetään ja ketkä lähettävät ensin.
Suomi alkaa yhä enemmän näyttäytyä sarvikuonojen maana, yhä vieraampana, pölkkypäiden paratiisina.
Kommentti varallisuuden jakaantumiseen.
Eikö ole paljon ekologisempaa, että tämä enimmäkseen bittiavaruuteen varastoitunut varallisuus on valtaosin nimenomaan vähälukuisen porukan hallussa, joka ei voi sitä kaikkea läheskään kuluttaa, vaan yrittää luoda lisää numeerista varallisuutta pyörittämällä sitä sijoitusinstrumenteissa, jossa se kuluttaa ainoastaan sähköä ja monien hermoja? Jos tätä virtuaalirahaa alettaisiin siirtää tasaisesti koko maapallon väestölle, jotta se voisi hankkia kaikki pelit ja pensselit, niinkuin globaalin pohjoisen kultapossuvaltioissa on mahdollista, niin eikö se vasta epäekologista olisikin?
Käytännössä globaali ekorealismi tarkoittaisi kaikille linkolalaista elämäntapaa, mikä ei ole realistista. Ihminen on perusluonteeltaan oman edun tavoittelija, jolle on mahdoton ajatus saavutetuista etuuksista luopuminen. Sen sijaan niitä hamutaan aina vaan lisää.
Joko sopimalla tai sotimalla, myöskin.
Ja maapallo se vaan jatkaa pyörimistään, vuosimiljadista toiseen, kun viimeinenkin torakka on joutunut hengestään luopumaan.
Entäpä jos me hyvän puolella olevat sivistyneet demokraattiset läntiset kulttuurikansat luisumme barbariaan, totalitarismiin niin että heilahtaa, koska niin on aiemminkin käynyt Euroopassa.
Eurooppalaisissa ei ole tapahtunut mitään moraalista kehittymistä sitten toisen maailmansodan, naamiot voidaan riisua yllättäen täälläkin, ja alta paljastuu ihmisen pohjimmainen pirullisuus ja typeryys, sama joka nyt riehuu Ukrainassa Putinin ja klikkinsä aloittamassa typerässä sodassa.
Sitä niittää mitä kylvää, Halla-aho ja muut vihan ja halveksunnan kylvömiehet
aikaansaavat lisää sortoa ja väkivaltaa, kun he ovat ensin osoittaneet syntipukit
ja viholliset. Hän on Hitlerin oppipoika, viha (ja pelko) motivoijanaan.
Sotatieteilijä Ilmari Käihkö kuittasi Halla-ahon väitteeen Rokankin epäinhimillistäneen vihollisen kun hän sanoi ampuneensa vihollisia, ei ihmisiä, että Rokka ei kuitenkaan kohdellut vangiksi saatua venäläissotilasta mitenkään julmasti tai halveksien, ”Baranofin poikaa” ei pahoinpidelty tai nöyryytetty, vaan kohdeltiin asiallisesti.
Veteraanien muistitietokin kertoo näin, joskus vangille tarjottiin tupakka.
Vihollinen alkoi näyttämään enemmän ihmiseltä kuin viholliselta.